Perinnön takia kaksi siskoani ovat liittoutuneet minua vastaan
ja jättäneet minut yksin. Juuri nytkin ovat yhdessä lomareissulla. Kyllä se tekee tosi kipeää, kun en tullut edes ajatelleeksi, että perinnön takia voisi tulla tällaista eripuraa, kun kaikki saivat minusta ihan tasapuolisesti. Minusta kuitenkin tehtiin se lellilapsi, joka sai eniten. Ja minut eristettiin.
Kommentit (4)
Kotivinkissä oli juuri traaginen esimerkki. Siinä joku Meeri-Marttyyri voivotteli miten perinnönjaossa oli menny välit sukuun. No joo. Jos mä rupeaisin hösäämään lakimiehen avustuksella, että saisin kuolleen aviomieheni suvussa perintötontin myytyä lasteni hyväksi, niin en todellakana odottaisi että välit miehen sukuun säilyisivät. Osa ihmisistä on vaan just näin pällejä.
Lapsena koettu eriarvoisuus leimahtaa helposti perintöä jaettaessa. Enää ei tarvitse edes yrittää saada jämiä vanhemman rakkaudesta olemalla kiltti sille vanhemman suosikkilapselle. Ei ole lapsen omaa syytä päätyä lellikin asemaan, joten kiukku on kohdennettu väärälle ihmiselle. Mutta koska kuolleelle on vaikea kiukutella, on siskojesi käytös kohtuu normaalia.
(Tosin, minunkin sisarukseni lomailevat keskenään ilman minua, enkä koe sitä mitenkään itseeni johdettavana syrjimisenä. He vain haluavat lomailla yhdessä paikassa joka kiinnostaa molempia.)
Tai sitten sinusta ei vain pidetä, ja kun raharikas omaisenne on kuollut, ei enää tarvitse teeskennellä edes hänen takiaan.
Ei kuulemma kovin harvinaista edes.
raharikas omaisenne on kuollut, ei enää tarvitse teeskennellä edes hänen takiaan.