Miten imetys lopetetaan niin, että lapselle ei tule paha mieli?

Meillä oli kans rinta todella tärkeä.



Mä vähensin ensin imetystä. Siihen pisteeseen että illalla vaan ennen nukkumaan menoa annoin rintaa ja pidin huolen ettei lapsi vaan nukahtanut rinnalle. Sitten juttelin imettäessä että kohta lopetetaan tisuttelu ja aletaan nukkumaan. Asista juttelu helpotti tissin pois ottamista. Silittelin ja lauleskelin lapselle sitten että oppi nukahtamaan ilman tissiä siinä. meillä tämä toimi tosi hyvin ja ei mennyt sellaseksi hysteeriseksi huutamiseksi. Pitää tietysti olla tiukka mutta voihan senkin tehdä rakastavalla tavalla ja olla muuten hellä.



Iltaimetystä pidettiin yllä jonkun aikaa ja sitten se jäikin ihan itsestään melkein pois. Juteltiin tietysti siitäkin että on kasvanut ja tissistä loppuu maito kohta kun on jo niin iso jne. Preppasin henkisesti pitkän aikaa lasta etukäteen ja halusin tehdä mahdollisimman kivutonta tästä luopumisprosessista.



Saunaa vältin pitkän aikaa. Kiusaus siellä lapselle nähdä rinnat oli liian suuri. heti yritti päästä tissille lauteilla muuten.

Pukeuduin sellaisiin vaatteisiin missä rinnat korostuivat mahdollisimman vähän. Nythän on syksy tulossa niin poolokauluksia vaan kehiin.



Meillä lapsi oli siis samanlainen että oli aina tottunut nukahtamaan rinnalle ja viereen sängyssä. Omaan sänkyyn opetin sitten vasta paljon myöhemmin. Meillä juttu toimi näin koska vaikka rinnasta hiljalleen luovuttiin kokonaan niin sai läheisyyden silti vieressä nukkumalla ja lievitti sitä tuskaa mun mielestä paljon. Tiukkakauluksellinen yöpaita tietysti pakko olla ettei näe rintaa yöllä jos herää.



Lapsi oli noin 1v. 3kk kun aloin rintaa hiljalleen vähentämään aamuista ja päivästä pois ensin. 2v. 6kk oli täysin ilman rintaa sitten.



Traumaa ei mun mielestä jäänyt ollenkaan lapselle. Eikä tarvinnut äidin itkien kuunnella lapsen hysteeristä huutoa öisin. Ajattelin asian niin että kun on lapsentahtisesti rintaa annettuksin niin hiljalleen lapsentahtisesti siitä luovutaankin sitä rajoittamalla pikkasen kerrallaan.



5v. siirtyi omaan sänkyyn nukkumaan ja sitäkin prepattiin henkisesti meillä kauan aikaa. Miten on kasvanut jo isoksi jne. Aikaisemmin olisi ollut kauheeta huutoa siirtää lapsi pois meidän sängystä omaaan. Tehtiin sekin tosi hitaalla aikataululla ja valmisteltiinhenkisesti lasta asiaan kauan. Ensi olin pitkän aikaa siellä lapsen sängyssä sen vieressä ja odotin että nukahtaa. Sitten hiippailin omaan sänkyyn ja yöllä lempeästi palutin omaan sänkyyn kun heräsi ja olisi tullut meidän viereen. Jäin taas odottamaan että nukhataa omaan sänkyyn jne.

Sitten siirryttiin hiljalleen siihen että luin sadun, lauloin ja silittelin ja jäi itse nukahtamaan. Palauteltiin taas sinne omaan sänkyyn useasti.

Nyt 6v. ja mennään yhdessä hammaspesulle, annetaan hyvänyön suukot ja menee sänkyynsä itse ja nukahtaa itse, sekä nukkuu koko yön omassa sängyssä. Jos herää yöllä niiin osaa itse ilman mitään nukahtaa takaisin.



Moni varmaan pyörittelee silmiään tätä lukiessaan ja on meilläkin mies ollut välillä ihan kireänä kun viulunkieli.

Ideana tässä oli se että en halunnut ola julma lapselle tällasissa asioissa kun ne on sen lapsen läheisyyden ja turvantunteen hakua. halusin mahdollisimman pehmeästi ja lempeästi itsenäistää näissä nukkumis asioissa ja rinnasta luopumisessa antaen syliä ja läheisyyttä ettei koe asiaa liian kovana paikkana.



Siinä alussa kun tissiä vähennettiin niin kuulostelin lasta tosi tarkaan että mihinkä on valmis tässä kohtaa ja mihin ei. Se imetys mikä on hepointa karsia niin lähdin siitä liikkeelle ja etenin siitä taas seuraavaan. Joskus tuntui että haluan edetä liian nopeasti eikä lapsi ole valmis vielä niin sitten odotettiin vähän aikaa ja yritettiin uudestaan.

Tee ensin selvä rytmi imetyksiin. Rintaa saa vain tiettyinä aikoina, jotka lapsenkin on helppo tunnistaa (esim. herätessä, lounaan ja päivällisen jälkeen ja nukkumaan mennessä). Jos lapsi haluaa rintaa muulloin, niin toteat vain lyhyesti, että nyt ei saa, mutta silloin ja silloin (esim. nukkumaan mennessä) saa seuraavan kerran. 1-vuotias kyllä jo ymmärtää tämän verran. Kun lapsi sanomisestasi huolimatta kinuaa rintaa, ohjaat hänen mielenkiintonsa muualle, esim. rupeatte lukemaan kirjaa tai katsotte jotain lelua.



Kun saat rytmin selväksi, vähennä päivästä aina yksi imetyskerta kerrallaan parin viikon välein. (Väli voi tietenkin olla pidempikin, jos se sopii sinulle.) Jos lapsi lopetetun imetyskerran kohdalla kinuaa rintaa, kerrot, koska sitä saa seuraavan kerran ja ohjaa hänen mielenkiintonsa johonkin toiseen asiaan.



Näin olen itse toiminut kolmen lapsen kohdalla, ja kaikki on mennyt helposti. Sitten, kun päivässä on ollut jäljellä vain yksi imetyskerta, on ollut helppo lopettaa imetys kokonaan.

tuolla soutamisella ja huopaamisella, mitä olet nyt pitänyt? Huudattanut lasta ihan turhaan "äänen käheäksi" asti, ja sitten kuitenkin antanut sitä rintaa. Välillä ottanut viereen, välillä pitänyt sängyssä???



Sun toimissasi ei ole mitään logiikkaa, ja se jos mikä on tuollaiselle pienelle lapselle hirveää! Ja sinä vielä mietit miten voisit välttää lapsesi pahan mielen... Se rinta on sille lapsellesi nyt pakkomieleteen tasolla juuri tuon sun älyttömän toimintasi takia, ja vierottaminen tulee varmasti olemaan vaikeaa.



Anteeksi suora tekstini, mutta sun täytyy nyt herätä ton toimintasi kanssa, tai sulla tulee olemaan todella vaikeaa lapsesi kanssa koko ajan, kun opetat hänet taistelemaan joka asiasta henkeen ja vereen - ja sitten annat periksi. Lapsenne ei selvästikään pysty luottamaan teihin ja teidän kykyynne pitää hänestä huolta, johan tuo teidän unikoulunnekin siitä kertoo.



Ja hei, ei sun ole pakko antaa lapsen riehua rinnalla. Tai missään. Se on ihan sitä peruskasvatusta, että tuollaisia tapoja aletaan kitkeä jo tuolla iällä lapsen käytöksestä pois. Jos riehuu rinnalla, joutuu rinnalta pois. Tai mikä sitten missäkin kohtaa parhaiten toimii.

Mutta juuris e trauma on välttämätön lapselle ja tämän kasvamiselle omaksi itsenäissesksija erilliseksi persoonakseen, joten ei sitä ole välttis niin tarpeenkaan välttää. Teidän aikuisten vaan on kestettävä se, mikä voi olla vaikeaakin, kun tässä vaiheessa myös omat tuon ajan teaumat nousee pintaan.

Pitääkö vain kieltäytyä antamasta rintaa ja kuunnella ne hirveät huudot päivät ja yöt? :(

ap

Annoitko tuon unikoulun aikana tissiä vai oliko tiukka linja? Unikoulu ei onnistu, jos ei ole täysin tiukkana, kun vauva saa ristiriitaisia viestejä ja oppii, että jos tarpeeksi kovaa huutaa, niin tissiä tippuu.



Meillä on vauva 1 v juuri yövieroitettu. Oli ihan samanlainen tissitakiainen, eikä kiinteät maistuneet millään. Isi valvoi ekojen öiden (todella kovat) itkut ja piti sylissä. Muutama päivä meni, ja sitten jo nukuttiin 21-05 heräämättä. Aamuheräily on enää ongelmana. Tissiä annan ennen iltakylpyä ja aamupuuron jälkeen, kaksi kertaa päivässä siis. Valtava muutos on tapahtunut kiinteiden maistumisessa, ja lapsikin on reipastunut kovin ja isikin on tullut tasavertaiseksi vanhemmaksi. Tarkoituksena olisi lopettaa imetys kokonaan, sillä haluan itse olla jo "vapaa".



Olen ajatellut, että kunhan on itse varma ja rauhallinen ja päättäväinen, niin lapsi tajuaa jujun ja oppii uuteen systeemiin nopeasti. Ei siis kannata soudata ja huovata edestakaisin.

vähentämällä imetyskertoja, viimeisenä nukkumaanmenoimetyksen. Kerran jouduin lopettamaan kerrasta tykkänään, kun jouduin aloittamaan lääkityksen. Tässä kerrasta poikki-lopettamistavassa lapsi protestoi pari päivää ja se oli kyllä sydäntäsärkevää, mutta onneksi lapsi osasi jo juoda mukista.



Minusta vaikuttaa siltä, että teidän lapsenne on tavanomaista kovapäisempi tapaus. Ehdotan että lopetat kerrasta sopivana ajankohtana (kun mies on kotona ja voi auttaa) ja sitten vaan kärsitte sen huutamisen lujina. Teidän pitää olla sitkeämpi kuin vekara.

Pitääkö vain kieltäytyä antamasta rintaa ja kuunnella ne hirveät huudot päivät ja yöt? :(

ap

Yhtään ei saa joustaa. Ei yhtään!

eikä lapset ole itkeskelleet. Suurin syy lienee, että ovat olleet silloin jo riittävän isoja eikä niukin naukin taaperoituneita. Minun mielestä lapsi ei ole valmis vierotettavaksi jos siitä aiheutuu itkua, parkua ja huutoa, mutta kukin toimikoon parhaaksi katsomallaan tavalla.

eikä lapset ole itkeskelleet. Suurin syy lienee, että ovat olleet silloin jo riittävän isoja eikä niukin naukin taaperoituneita. Minun mielestä lapsi ei ole valmis vierotettavaksi jos siitä aiheutuu itkua, parkua ja huutoa, mutta kukin toimikoon parhaaksi katsomallaan tavalla.

Ei se vauva/lapsi siitä rikki mene, että harminsa itkee pois tutussa ja turvallisessa sylissä. Se on vain protestointia totutusta tavasta luopumista vastaan. Ja meillä ainakin tuosta tavasta luopumisesta seurasi vain hyvää, kun alkoi ruoat maistua ja äiti ei enää ollut rikkipoikkiväsynyt. Tosin meinasi minullakin mennä sisu kaulaan ekan itkun aikana, mutta nyt 2 viikkoa tuosta olen aivan mahtavan onnellinen ja lapsikin on todella paljon iloisempi ja reippaampi pieni kullannuppu. :) Ai kauhea, miten ahdistavana nyt piirtyy mieleeni kuva elämästämme, jos olisin antanut periksi. Se olisi ollut yhtä tissittelyä moooonta vuotta eteenpäin!

T: se joka yövieroitti juuri 1-vuotiaansa

Minä olen kolme muksuani vieroittanut syöttö kerrallaan -systeemilla, mutta meillä kaikki muksut on syöneet kyllä useita kertoja päivässä, mutta ns. ruoka-aikoina ja kerran yöllä ja välissä eivät ole tissiä haikailleet. Meillä tämä systeemi sopi parhaiten. Mutta jos teillä paljaan ihon näkeminenkin aiheuttaa kiljuntaa tissin perään niin jotenkin tuntuu, että kerrasta poikki systeemi olisi teille paras. Ja on ihan varma, että lapsi protestoi ja varmaan aika äänekkäästikin, mutta sinun on vain oltava tiukkana ja isän olisi ehkä hyvä olla paikalla kanssa. Yksi juttu mitä ihmiset käyttää takiaisten kanssa niin laita sitruunamehua tai pikiöljyä tissiin ja nänniin kanssa ennen imetystä. Ei ole vaarallista sulle eikä muksulle, mutta maito ei ehkä oikein maistu enää.

tissistä tykkäävä tyttö, joka kanssa "nukkui rinta suussa" käytännössä. Silti sain lopetettua ilman että tuli kovin surku, kerrompa miten meillä onnistui.



1. Vähensin päiväsyöttöjä hyvin pikku hiljaa, muutaman viikon ajan. Imetin vain makuuhuoneessa, sängyssä, joten hän ei enää vähitellen älynnyt pyytää muissa tilanteissa. En ikinä itkettänyt, annoin jos tosiaan halusi, mut sit mentiin "tylsään" paikkaan ja leikit piti jättää. Yritin silti aina ensin keksiä jotain hauskaa jos vaikka unohtaisi tissin, välillä annoin jotain herkkuakin korvikkeeksi (terveellistä silti). Pikku hiljaa alkoi unohtaa päiväsyömisiä.



2. Yösyötöt lopetin seinään, kun itki tissin perään öisin, kannoin ja heijasin hänet uneen. Aika rankkaa mulle, mutta en halunnut hirveetä ahdistusta vauvalle. Ehkä viikon piti kanniskella paljon yöllä, sit enää pari kertaa heräs yössä ja kuukauden-parin päästä koko show oli ohi, nukkunut sen jälkeen kuin enkeli.



Itse vieroitin 1 vuoden iässä, musta se on tosi hyvä ikä, myöhemmin muistaa kaivata enemmän rintaa. Tsemppiä, kyllä se onnistuu itkettämättäkin!

tuolla soutamisella ja huopaamisella, mitä olet nyt pitänyt? Huudattanut lasta ihan turhaan "äänen käheäksi" asti, ja sitten kuitenkin antanut sitä rintaa. Välillä ottanut viereen, välillä pitänyt sängyssä???

Sun toimissasi ei ole mitään logiikkaa, ja se jos mikä on tuollaiselle pienelle lapselle hirveää! Ja sinä vielä mietit miten voisit välttää lapsesi pahan mielen... Se rinta on sille lapsellesi nyt pakkomieleteen tasolla juuri tuon sun älyttömän toimintasi takia, ja vierottaminen tulee varmasti olemaan vaikeaa.

Anteeksi suora tekstini, mutta sun täytyy nyt herätä ton toimintasi kanssa, tai sulla tulee olemaan todella vaikeaa lapsesi kanssa koko ajan, kun opetat hänet taistelemaan joka asiasta henkeen ja vereen - ja sitten annat periksi. Lapsenne ei selvästikään pysty luottamaan teihin ja teidän kykyynne pitää hänestä huolta, johan tuo teidän unikoulunnekin siitä kertoo.

Ja hei, ei sun ole pakko antaa lapsen riehua rinnalla. Tai missään. Se on ihan sitä peruskasvatusta, että tuollaisia tapoja aletaan kitkeä jo tuolla iällä lapsen käytöksestä pois. Jos riehuu rinnalla, joutuu rinnalta pois. Tai mikä sitten missäkin kohtaa parhaiten toimii.

Komppi! Tuntuu, että tämä nykyajan lapsentahtisuus on mennyt ihan överiksi, kun lapsen annetaan päättää asioista, joista aikuisten kuuluisi oikeasti ottaa vastuu.

- sitä se elämä on



ps jos ei muu auta- niin sinappia nänneihin ja itkut äidiltä pois

Lopeta se ensin. Määrätietoisesti ja jämäkästi.

Mut kyl se niin menee että vanhemmat tekee tietyt päätökset lapsen elämässä, ja joskus lapselle tulee niistä päätöksistä paha mieli, mutta ei se lapsi siitä rikki mee. Jos huudon päätteeksi annat kuitenkin sitä tissiä niin huuto on seuraavalla kerralla pahempi. Koittaisin varmaan ensin lopettaa nuo yöimetykset, jos lapsi itkee niin otat syliin mutta pidät lapsen selin itseesi ja vaikka käveleskelet ja laulat. päivälläkin pitäisin vaikka poolopaitaa päällä että imetyslerrat vähenis ka sitten kokonaan pois. Muista että lapsi tarvitsee paljon huomiota ja syliä kun imetys lopetetaan. Sylissä voi tehdä kaikenlaista millä lapsen saa harhautettua miettimään muuta kuin rintaa, kirjan lukemsita, köröttelyä, loruttelua, laululeikkejä jne.

Meillä ei lapsille oo lehmän,aito myöskään maistunu ennenko imetys on ollut lähes kokonaan loppu. Sittenkin on pitäny tehdä puurot maitoon jne, että on saanu riittävästi maitoa menemään.

Suurin osa tuntemistani lapsista on lopettanut ilman suuria raivareita, moni itsestään ja muutamat hellän vieroituksen jälkeen.



Teidän lapsi tuntuu selvästi olevan niitä, joille tissi on tosi tärkeä, mutta jos oma kärsivällisyytesi riittää hellävaraiseen vieroitukseen, niin mahdollista se on.



Tässäkin ketjussa on monia vinkkejä siitä, miten imetystä vähennetään asteittain. Eli rajoittamalla ensin imetys tiettyihin aikoihin tai paikkoihin ja irrottamalla esim. nukahtaminen imetyksestä. Ja yrittämällä kiinnittää lapsen huomio muihin asioihin, kun hän haluaa tissiä.



Itse varmaan yrittäisin sitä unikoulua uudelleen, teillä kun on noi yöt noin rikkonaisia. Itse nukuin pari viikkoa toisessa huoneessa, kun lapsi alkoi parkua rintaa, jos vaan tajusi, että olen paikalla. Mies hoiti unikoulun ja unet paranivat muutamassa yössä. Välillä meillä on kannettu lasta, joskus tassuteltu ja joskus hyräilty, mikä nyt parhaiten milloinkin tehoaa..

Vaikka keskustelu on tosi vanha, saattaa tätä ketjua joku edelleen lukea. Kerron oman kokemukseni. 

 

1v 2kk taaperoni on aina ollut tosi rinnan perään.  Luonnollista vieroittumista ei iän myötä tapahtunut ollenkaan, päinvastoin. Halusi rinnalle monta kertaa päivässä, nukahti rinnalle, haki öisin useaan kertaan rinnan suuhunsa tutiksi.

Yritin monta kertaa lopettaa, mutta hellyin aina lopulta antamaan. Yöllä taapero itki vaikka monta tuntia jos ei rintaa saanut. 

 

lopulta keksin meille täydellisen ratkaisun!! Laitoin molempiin rintoihin haavalaput kiinni niin, että koko nännipiha oli niiden peitossa. Sanoin taaperolle, että tissit on rikki, ei tule maitoa. Lopetin siis seinään. Toimii. Ensimmäiset yöt oli tuskaa, kukaan ei nukkunut, mutta taapero ei itkenyt. Kähisi ja pyöri sängyssä, kävi välillä katsomassa rintoja ja yritti hakea unta. Näin meni useampi yö. Yöt lähti paranemaan ja nukahtaa nykyään ihan hetkessä tarinan kerrontaan. Perhepedissä nukutaan ja taapero saa läheisyyttä näin😊 

en olis KOSKAAN uskonut, että voi mennä näin pienellä vaivalla ohi.