Asuminen katutasossa kerrostalossa?

Nykyään kun on kaikenmaailman hulluja liikenteessä, ei voi sivuuttaa ilkivallan tai jopa väkisin sisään tunkeutumisen mahdollisuutta, Tuossa yhdessä paikassa oli joku hullu heittänyt pyörätelineen olohuoneen ikkunasta sisään.......Itse en koskaan enkä missään tilanteessa muuttaisi katutasoon jo ihan turvallisuudenkin takia.

[quote author="Vierailija" time="06.03.2013 klo 15:53"]

Nykyään kun on kaikenmaailman hulluja liikenteessä, ei voi sivuuttaa ilkivallan tai jopa väkisin sisään tunkeutumisen mahdollisuutta, Tuossa yhdessä paikassa oli joku hullu heittänyt pyörätelineen olohuoneen ikkunasta sisään.......Itse en koskaan enkä missään tilanteessa muuttaisi katutasoon jo ihan turvallisuudenkin takia.

[/quote]

Ootko tosissasi?

Minusta olisi kamalaa asua katutasossa. Inhoan ja pelkään ajatusta että joku katselisi ikkunoista sisään. Illalla pimeässä joku voisi seisoa siellä naama kiinni ikkunalasissa, hyi olkoon. Ja helppo murtautua sisään tai vaikka tosiaan raivopäissään rikkoa lasin. En varmaan uskaltaisi yksin olla iltaisin ja öisin kotona. Ja eikö siitä kadulta kuulu kaikki äänetkin häiritsevästi?

Ainoa hyvä puoli siinä olisi että tulipalon sattuessa olisi helpompi päästä ulos.

Asun katutasossa Helsingin Viikissä. Minusta katutaso on ihana, minulla on oma piha toisin kuin ylempien kerroksien asukeilla! Ja se piha on tässä tapauksessa ihan kunnollisen kokoinenkin :) En pidä IKINÄ kaihtimia kiinni, öisin verhot makkarissa kiinni mutta ei muuta. MEille tosiaan näkee sisälle joka puolelta mutta mitiäpä siitä, ketää tavallisten talliaisten arki niin kiinnostaisi että välittäisi katsella. Asuntoni vierestä siis kulkee kävelytie, ja sieltä näkee suoraan mun olkkariin ja keittiöön. Makuuhuoneen ikkunaan näkee vastapäisestä kerrostalosta.

[quote author="Vierailija" time="06.03.2013 klo 16:26"]

Minusta olisi kamalaa asua katutasossa. Inhoan ja pelkään ajatusta että joku katselisi ikkunoista sisään. Illalla pimeässä joku voisi seisoa siellä naama kiinni ikkunalasissa, hyi olkoon. Ja helppo murtautua sisään tai vaikka tosiaan raivopäissään rikkoa lasin. En varmaan uskaltaisi yksin olla iltaisin ja öisin kotona. Ja eikö siitä kadulta kuulu kaikki äänetkin häiritsevästi?

Ainoa hyvä puoli siinä olisi että tulipalon sattuessa olisi helpompi päästä ulos.

[/quote]

Miksi ihmeessä ne sillä lailla sisään katselisi? Ketää kiinnostaa? Täälläkin alueella suurin osa on rivitaloja, eihän niissäkään asujat tuommoisia pelkää vaikka on kaikki katutasossa... 

Ihan outoa minusta varsin rauhallisessa Suomessa pelätä tuommoisia murtautumisia ja väkivaltaisia tekoja niin että sen takia täytyy asua korkealla. Meille ei ainakaan kuulu mitään ääniä, ei naaapureista eikä kadulta, on hyvät äänieristykset.

t. 10

Kun etsimme nykyistä asuntoamme, pidimme ehdottomana kriteerinä sitä, ettei asunto saa ainakaan olla katutasossa/ensimmäisessä kerroksessa. No, kuinkas ollakaan, löydettiin muuten ihan täydellinen asunto, katutasosta. Kerrostalomme sijaitsee pienessä rinteessä joten olohuoneen ja yhden makuuhuoneen ikkunat ovat n. 1,5 kerroksen korkeudessa ja antavat sisäpihalle. Kahden makuuhuoneen ja keittiön ikkunat puolestaan aivan katutasossa. Vierestä kulkee autoliikenteen osalta hiljainen katu, mutta kyllä tuossa jatkuvasti ihmisiä ohi kävelee.

Ollaan ratkaistu asia niin, että meillä on katutasolla olevien huoneiden ikkunoissa ikkunakalvot (ostettu helsinkiliving-verkkokaupasta). En tykkää lainkaan pitää verhoja enkä sälekaihtimiakaan kokonaan kiinni. Nuo ikkunakalvot ovat tyylikkään näköiset, toimivat hyvin näköesteenä mutta läpäisevät silti valoa hyvin. Suosittelen!

Myös katutason asunto voi olla valoisa jos ympärillä ei ole rakennuksia tai puita liian lähellä varjostamassa. Näin esim. meidän tapauksessamme.
Nyt kun ollaan asuttu tässä maan tasalla jo jokunen vuosi, niin ollaan opittu arvostamaan myös niitä hyviä puolia. Mm. lasten kanssa helppokulkuisuus ja se, ettei naapureita ole alapuolella.

Kun etsimme nykyistä asuntoamme, pidimme ehdottomana kriteerinä sitä, ettei asunto saa ainakaan olla katutasossa/ensimmäisessä kerroksessa. No, kuinkas ollakaan, löydettiin muuten ihan täydellinen asunto, katutasosta. Kerrostalomme sijaitsee pienessä rinteessä joten olohuoneen ja yhden makuuhuoneen ikkunat ovat n. 1,5 kerroksen korkeudessa ja antavat sisäpihalle. Kahden makuuhuoneen ja keittiön ikkunat puolestaan aivan katutasossa. Vierestä kulkee autoliikenteen osalta hiljainen katu, mutta kyllä tuossa jatkuvasti ihmisiä ohi kävelee.

Ollaan ratkaistu asia niin, että meillä on katutasolla olevien huoneiden ikkunoissa ikkunakalvot (ostettu helsinkiliving-verkkokaupasta). En tykkää lainkaan pitää verhoja enkä sälekaihtimiakaan kokonaan kiinni. Nuo ikkunakalvot ovat tyylikkään näköiset, toimivat hyvin näköesteenä mutta läpäisevät silti valoa hyvin. Suosittelen!

Myös katutason asunto voi olla valoisa jos ympärillä ei ole rakennuksia tai puita liian lähellä varjostamassa. Näin esim. meidän tapauksessamme.
Nyt kun ollaan asuttu tässä maan tasalla jo jokunen vuosi, niin ollaan opittu arvostamaan myös niitä hyviä puolia. Mm. lasten kanssa helppokulkuisuus ja se, ettei naapureita ole alapuolella.

Asumme 1. kerroksessa etu-Töölössä, mutta katutasosta ei siinä mielessä ehkä voi puhua, että ikkunoiden alareunat ovat yli kahden metrin korkeudessa, sisäpihalla ehkä hieman alempana.

Sinällään on aika lailla sama, missä kerroksessa asuu, sillä vastapäätä on toinen talo, jonka asukkaat varmasti voivat nähdä toiselle puolelle katua kerroksesta riippumatta. Koskaan en ole kokenut, että kadulla kullkijat katselisivat kotiimme sisään, sitä paitsi 2. kerrokseen näkee lähes yhtä hyvin, jos on tarve. Itsekin tähyilen useammin ylemmäs kuin 1. kerrokseen, kun kuljet kaupungilla.

Liikenne voisi teoriassa olla ongelma, mutta meille sekään ei kuulu, koska katu on todella rauhallinen. En ole missään nukkunut niin hyvin kuin tässä asunnossa.

Plussana pidän lisäksi sitä, että lapsiperheelle 1. kerros on todella näppärä rattaiden ja ulkoilujen takia (säilytämme rattaita kotona tuulikaapissa). Lapset on todella helppo laittaa tästä sisäpihalle ulkoilemaan.

Helsingin Viikissä. Olohuoneeni ohi menee vilkkaahko kävelyreitti jolla myös autoliikennettä parkkipaikoille. Lisäksi vastapäisistä taloista näkee suoraan makuuhuoneeseeni parvekkeilta. En pidä koskaan kaihtimia kiinni, inhoan umpinaisia ja peitettyjä ikkunoita.



Alkuun minua häiritsi se että kun istun olkkarissa katsomassa telkkua, ikkunani ohi vilahtelee ihmisten päitä ihan vierestä ja osa katsoo sisäänkin kun huomaa asukin. Nykyään ei häiritse yhtään. Ja katutasossa se suuri plussa että mulla on oma piha ikään kuin rivitalossa vaikka kerrostaloasunto onkin :)

Keittiön ja olohuoneen ikkunat ovat "metsään", makuuhuoneiden ikkunat toinen kadulle ja toinen parkkipaikan/naapuritalon suuntaan. Keittiössä ei ole sellaisia verhoja, jotka edes saisi kokonaan kiinni, olohuoneessa on, mutta ne on vaihtelevasti auki ja kiinni.



Makuuhuoneiden verhot ovat päiväsaikaan auki, mutta silloin kun nukkumaan mennään tai talvisaikaan kun valot sytytetään, niin verhot tulee laitettua kiinni. Aika samalla tavalla kuin silloin, kun ylemmissä kerroksissa olen asunut.



Itseäni ei juurikaan ohikävelijät häiritse. Ja ikkunan alta ei juuri kukaan koskaan kävele, naapurin lapset joskus, mutta ei nekään ikkunasta sisään kurkistele.



Ei kai rivitaloasujatkaan aina pidä verhoja kiinni, vaikka maantasalla asuvatkin.



Itse kyllä nautin siitä katutason helppoudesta, niin monta vuotta tuli portaita kiivettyä.

rauhallisella alueella :) Meillä on kaihtimet, jotka ovat yleensä auki. Aika hunosti meidän mielestämme tänne sisälle näkee. Jos joku tykkää katsella, niin siitä vaan! Makkareiden kaihtimia pidetään enemmän kiinni, olohuoneen/keittiön kaihtimet ovat kokonaan kiinni erittäin harvoin. Tykkään asua alimmassa kerroksessa, sillä ulos liikkuminen kärryjen kanssa on erittäin helppoa.Huonekalumme ovat myös sijoitettu niin, ettemme näy ulos sohvalla tai ruokapöydässä istuessamme vaikka sisällä olisi valot ja ulkona pimeää.



Olin tähän muuttaessamme hieman huolissani kyseisestä asiasta, mutta todella vähän se on minua vaivannut. En itsekkään halua pitää verhoja kiinni :) rakastan luonnonvaloa.

eli en muuttaisi. Olen asunut rivarissa ja ekan kerroksen kerrostaloasunnoissa enkä enää muttaisi kumpaakaan juurikin sen takia, että ovat liian alhaalla ja kadulta näkee sisälle.

niin vaikka ulkoapäin ei näy sisälle niin sisältä näkee ulos kuitenkin ihan hyvin.

Paras kerros. Pääsee nopeasti ulos, eikä tarvitse hissiä. Kuuma ilma pakautuu ylimpään kerrokseen kesäisin. Asuin ennen ylimmässä ja olin vannoutunut ylimmän kerroksen fani. Nykyään asunut vain ekassa ja paras minun mielestäni. Uusissa taloyhtiöissä asunut ja huomannut, että asuntoni on koko yhtiön paras. Naapurein korkeintaan 2 ollut, joten hiljaista. Kesällä voinut tuulettaa kadulle ilman pelkoa, että varas hiipii. Naurettavia nämä jutut  joissa sanotaan varkaista. Kerrostalon eka kerros on turvallinen. Omakotitalossa asuva on usein piilossa pihan keskellä. Siellä varkailla aikaa häärätä.

Asun ihan kävelytien vieressä, eikä ole häiriötä yhtään. Kukaan ei kurki ja ikkunoissa kalvoa puoliksi, josta näkee ulos, mutta ei sisälle päivällä. Iltaisin verhot toki kiinni.