Kiitos en tarvitse kasvatusvinkkejä sinulta rauhallisen tytön äiti.

mulla on vilkas poika ja rauhallinen tyttö ja aika samoin periaattein olen molemmat kasvattanut. Toista vaan ole joutunut vahtimaan huomattamasti enemmän mutta muuten kasvatus on ollut aika samanlaista molemmille.

että ei se hyvin käyttäytyvä rauhallinen lapsi aina ole sen oman täydellisen kasvatuksen tulosta. Ystäväni, kasvatustieteiden maisteri ja opettaja, on aina hyvin kärkäs arvostelemaan tuttujensa vilkkaita ja vaikeita lapsia ja antamaan kasvatusvinkkejä tyyliin "ai, mulla ei kyl oo ikinä ollu tota ongelmaa...". Raivostuttavaa. Omat lapsensa pn rauhallisia luonteeltaan ja varsinkin vanhempi todella kiltti ja ihana poika. Nyt jo lähellä teini-ikää. Kaikillä ei aina ole yhtä helppoja tapauksia. Täytyy kyllä myöntää, että vinkit on toki usein hyviä, mutta tapa jolla ne esitetään vähättelemällä toista ja kehumalla itseä, on erittäin alentuva ja ärsyttävä.

mulla on vilkas poika ja rauhallinen tyttö ja aika samoin periaattein olen molemmat kasvattanut. Toista vaan ole joutunut vahtimaan huomattamasti enemmän mutta muuten kasvatus on ollut aika samanlaista molemmille.

mun äiti katuu, ettei tajunnut, että muhn ja veljeeni olisi pitänyt soveltaa hieman erilaisia kasvatusmetodeja. Mä olin siis se vilkas ja veljeni rauhallinen.

enemmän kuin kasvatustyyli. Joillain on tosi vilkkaat lapset ja joillain rauhalliset. Rauhallista lasta, etenkin tyttöä, on eri helppo kasvattaa.



Mulla on vilkkaat lapset enkä tunnu voivan sille mitään, vaikka olenkin heidän kanssaan ihan äärirajoilla.

mulla on vilkas poika ja rauhallinen tyttö ja aika samoin periaattein olen molemmat kasvattanut. Toista vaan ole joutunut vahtimaan huomattamasti enemmän mutta muuten kasvatus on ollut aika samanlaista molemmille.

mun äiti katuu, ettei tajunnut, että muhn ja veljeeni olisi pitänyt soveltaa hieman erilaisia kasvatusmetodeja. Mä olin siis se vilkas ja veljeni rauhallinen.

"Rauhallinen tyttö ja vilkas poika"



ja tämä "tyttöjä on niin helppo kasvattaa"



TIRSK

mulla on vilkas poika ja rauhallinen tyttö ja aika samoin periaattein olen molemmat kasvattanut. Toista vaan ole joutunut vahtimaan huomattamasti enemmän mutta muuten kasvatus on ollut aika samanlaista molemmille.

Olet selvästikin huomioinut erilaiset luonteet ja mukauttanut kasvatustyyliä niiden mukaisesti. Eli väärin sanoa, että aika samalla tavalla olet kasvattanut.

Lapseton taidat olla kun et ymmärrä, miten asiat menevät. Jos tunnet jonkun poikkeuksen, älä vedä siitä johtopäätöksiä.



Tervemenoa vaikkapa lähipuistoon tai lähipäiväkotiin, niin opitpa jotain elämän laeista.

Minun lapsuuden kodissani oli klassiset rauhallinen tyttö ja kaksi enemmän rajojaan kokeilevaa poikaa. Minua ei käytännössä kasvatettu, olin helppo, omatoiminen, kiltti jne. Hyvä siinä on sitten kiitosta itselleen ottaa, että olenpa hyvä kasvattaja ja ihme, ellei joku osaa lapsiaan kasvattaa!



Äiti sovelsi samaa lähestymistapaa poikiin eli annetaan kasvaa ilman sen kummempia ohjaamatta. He olisivat kuitenkin tarvinneet vähän enemmän ohjausta ja kasvatusta elämässään. Jälki ei ollut kovin hyvää. Oli koulupinnaamista, päihdeongelmia jne., joihin ei minusta käytännössä puututtu juuri ollenkaan.



Monet laiskuudessaan ottavat kiitoksen ns helpon lapsen "kasvattamisesta". Enemmän itseään saisi kiittää, kun saa (miehensä kanssa!) ohjattua pojat hyvälle tielle.

en ihan ymmärrä mitä oikein tarkoitat. Kasvatus on sama, vaatimukset ja odotukset ovat kummallekin samat lapsen temperamentista riippumatta. Mulla on ollut ihan samat säännöt molemmille koko ajan.

mulla on vilkas poika ja rauhallinen tyttö ja aika samoin periaattein olen molemmat kasvattanut. Toista vaan ole joutunut vahtimaan huomattamasti enemmän mutta muuten kasvatus on ollut aika samanlaista molemmille.

Olet selvästikin huomioinut erilaiset luonteet ja mukauttanut kasvatustyyliä niiden mukaisesti. Eli väärin sanoa, että aika samalla tavalla olet kasvattanut.

mulla on vilkas poika ja rauhallinen tyttö ja aika samoin periaattein olen molemmat kasvattanut. Toista vaan ole joutunut vahtimaan huomattamasti enemmän mutta muuten kasvatus on ollut aika samanlaista molemmille.

mun äiti katuu, ettei tajunnut, että muhn ja veljeeni olisi pitänyt soveltaa hieman erilaisia kasvatusmetodeja. Mä olin siis se vilkas ja veljeni rauhallinen.

Aha, no mun ei ole tarvinnut katua

sun lapset ei sitten ole niin erilaisia. Meillä se samanlaisten kasvatusperiaatteiden noudattaminen johti sitten käytännössä siihen, että konfliktia oli jatkuvasti.

mutta minulla on tyttöjä joita pidetään äärettömän hyväkäytöksisinä



Kukaan ei usko millaista vääntöä meillä on kotona. Osaavat vain käyttäytyä julkisesti.

mutta en tosiaan alentavaan tms. sävyyn.



T. Vilkkaan pojan ja vilkkaan tytön äiti

enemmän kuin kasvatustyyli. Joillain on tosi vilkkaat lapset ja joillain rauhalliset. Rauhallista lasta, etenkin tyttöä, on eri helppo kasvattaa.

Mulla on vilkkaat lapset enkä tunnu voivan sille mitään, vaikka olenkin heidän kanssaan ihan äärirajoilla.

Mulla kaksi vilkasta poikaa ja yksi rauhallinen tyttö. Tyttö on uskonut aina kerrasta, kun on ihan mistä vaan sanonut, mutta pojilla ei pysy mikään mielessä, eivät ehdi kuunnella ja tekevät silti, vaikka on kiellettyä.

Varmaan joo pohjimmiltaan on samat kasvatusperiaatteet, arvot jne, mutta en kyllä pojille saa viestiäni edes perille usein eli en kyllä tajua miten voi samaan sabluunaan laittaa erilaiset lapset ja saada sen toimimaan.

Päiväkodissakin sanoivat, että ero on kuin yö ja päivä meidän lapsilla. Tytölle voi huikata ohjeet ja neuvot ohimennen, pojat pitää ottaa yksitellen sivuun, rauhoittaa tilanne ja kertoa vähintään kahteen kertaan hitaasti, miten hommat menee tmv. Kun tuntuu, että on koko ajan muurahaisia housuissa.

esikoistyttö ja sitten tuli vilkas poika, niin ymmärrän. Voit taas onnitella itseäsi omista saavutuksistasi ymmärtämättä, miten asiat olisivat, jos ensin olisi tullut vilkas poika.

Vihdoinkin joku jolla on oikeasti substanssia ymmärtää muakin ja mitä tarkoitan.



ap

en ihan ymmärrä mitä oikein tarkoitat. Kasvatus on sama, vaatimukset ja odotukset ovat kummallekin samat lapsen temperamentista riippumatta. Mulla on ollut ihan samat säännöt molemmille koko ajan.

mulla on vilkas poika ja rauhallinen tyttö ja aika samoin periaattein olen molemmat kasvattanut. Toista vaan ole joutunut vahtimaan huomattamasti enemmän mutta muuten kasvatus on ollut aika samanlaista molemmille.

Olet selvästikin huomioinut erilaiset luonteet ja mukauttanut kasvatustyyliä niiden mukaisesti. Eli väärin sanoa, että aika samalla tavalla olet kasvattanut.

joka meni vikaan meillä (mä olin siis se, joka puhuin äidistäni). Äiti yritti soveltaa samoja vaatimuksia ja kasvatusta temperamentista riippumatta, mutta se ei vaan toiminut, koska mä kyseenalaistin kaiken ja meidän perhe-elämä oli aivan hirveää takkuamista.

Lapseton taidat olla kun et ymmärrä, miten asiat menevät. Jos tunnet jonkun poikkeuksen, älä vedä siitä johtopäätöksiä.

Tervemenoa vaikkapa lähipuistoon tai lähipäiväkotiin, niin opitpa jotain elämän laeista.

Ja johtopäätökseni näistä on, että sukupuolten välinen erottelu tulee vanhempien asenteesta. Poikien annetaan "olla poikia" ja tyttöjen oletetaan käyttäytyvän kauniisti. Ällöttävän vanhanaikaista, mutta valitettavan tavallista. Tähän erotteluun kannustetaan muuten erityisesti maaseudulla. Mitähän tämä kertoo vanhempien asenteista?

en ihan ymmärrä mitä oikein tarkoitat. Kasvatus on sama, vaatimukset ja odotukset ovat kummallekin samat lapsen temperamentista riippumatta. Mulla on ollut ihan samat säännöt molemmille koko ajan.

mulla on vilkas poika ja rauhallinen tyttö ja aika samoin periaattein olen molemmat kasvattanut. Toista vaan ole joutunut vahtimaan huomattamasti enemmän mutta muuten kasvatus on ollut aika samanlaista molemmille.

Olet selvästikin huomioinut erilaiset luonteet ja mukauttanut kasvatustyyliä niiden mukaisesti. Eli väärin sanoa, että aika samalla tavalla olet kasvattanut.

Samat säännöt, vaatimukset ja odotukset ovat olleet molemmilla, mutta "toista olen joutunut vahtimaan _huomattavasti_ enemmän", kirjoitit. Eikö tämä ole juuri sitä kasvattamista? Säännöt voivat olla samat, mutta eri lasten kanssa voi joutua toimimaan eri tavalla, että ne säännöt menee perille ja niitä totellaan. Se on juuri sitä kasvattamista ja sitä, että mukauttaa toimintaansa lasten erilaisten luonteiden mukaisesti. Ja mikä on tietenkin hyvä juttu, juuri niin se pitäisikin mennä :)

Lapseton taidat olla kun et ymmärrä, miten asiat menevät. Jos tunnet jonkun poikkeuksen, älä vedä siitä johtopäätöksiä.

Tervemenoa vaikkapa lähipuistoon tai lähipäiväkotiin, niin opitpa jotain elämän laeista.

Ja johtopäätökseni näistä on, että sukupuolten välinen erottelu tulee vanhempien asenteesta. Poikien annetaan "olla poikia" ja tyttöjen oletetaan käyttäytyvän kauniisti. Ällöttävän vanhanaikaista, mutta valitettavan tavallista. Tähän erotteluun kannustetaan muuten erityisesti maaseudulla. Mitähän tämä kertoo vanhempien asenteista?

Lapsistani kaksi on poikia :)