Lue keskustelun säännöt.
kotiäitin tilitystä
09.07.2012 |
Olen kotona vauvan ja vilkkaan uhmaikäisen kanssa. Mies tekee pitkää työpäivää ja olen n. 13h päivässä yksin lasten kanssa. Olo tuntuu yksinäiseltä vaikka minulla on muutamia hyviä ystäviä. Mutta he ovat arkipäivisin töissä joten heistä ei silloin seuraa saa. Päivät kuluvat kotitöihin, lastenhoitoon, shoppailuun, leipomiseen yms. Miten saisin monipuolisuutta tähän tylsään arkeen?? Jonkin verran urheilen mutta läheskään joka päivä ei pääse lähtemään, tai sitten kello käy jo kymmentä kun pääsis niin ei sitten jaksa enää lähteä. Onko kohtalotovereita.
Kommentit (15)
Meillä esikoinen oli koliikkivauva ja tiedän tunteen ettei pääse suihkussa käymään.. Huuto oli jatkuvaa, nyt onneksi rauhallisempi tapaus. Eiköhän se kitinä jossain välissä helpota...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja mulla vielä tuohon päälle masennus, joten välillä tuntuu, etten jaksa sängystä ylös nousta. Ja meidän kuopus on vasta 2kk ja täysin rytmitön vielä ja kaikenlisäksi pikkupätkissä nukkuva, joten kitisee väsymystään kaiket päivät.
Tuntuu välillä siltä, että voisin hakea eroa miehestäni, sillä hän ei ole juuri koskaan kotona auttamassa. Pärjäisin yksinkin vallan mainiosti.
Minä olisin tällä hetkellä tyytyväinen, jos saisin käydä suihkussa edes niin, että saisin pestyä tukan ja vielä föönattua sen ja meikattua, niin ettei taustalla kuulu jatkuva kitinä.
Ja että mulla olis energiaa tehdä kotityöt, käydä shoppailemassa ja leipoa kaiken tän kitinän keskellä.
Ja lopulta tuntui, että seinät kaatuvat päälle. Mieheni kanssa tekee 12h työvuoroja. Haaveilen kolmannesta, mutta en tiedä kuinka enää jaksaisin. Kun ei todellakaan arki ole samanlaista kuin perheissä jossa työt tehdään klo 8-17 tms. Oma fysiikkani petti, kivutonta päivää ei ole ollut 5 vuoteen. Lapsiani en vaihtaisi mihinkään. Koita löytää jokin päiväkahvila tms. missä äitit ja lapset kokooontuvat mll:n sivuilta esimerkiksi.
Kaikki helpottaa kun ikää tulee lisää. Ei kannata tehdä lapsia jos ei ole niitä valmis hoitamaan. Nykyään kaikki on liian helppoa.
ennen piti hakea vesi kaivosta, laittaa tuli pesään, että sen sai lämpimäksi, piti pestä ja kiehuttaa "vaippoja". Kaikki tehtiin todella hankalasti. Ei ollut äideillä aikaa valittaa.
Nyt ruoka lämmitetään mikrossa, suoraan purkista. Vaipat on kertakäyttösiä.
Sitten vielä kehdataan valittaa, että kun on niin rankkaa.
Nauttikaa siitä että yleensäkkin olette pystyneet lisääntymään.
Joo, olen seonnut viiden lapsen äiti. Kun joku olisi sen kumminkin jo kirjoittanut. Tai sitte olen lapseton katkera ämmä.. onhan niitä vaihtoehtoja.
MUTTA FAKTA ON SE ETTÄ NYKYAIKANA ON LIIKAA AIKAA MIETTIÄ ASIOITA JA PÄÄSTÄÄN HELPOLLA, sitten kun tehdään lapsi niin on niiiiiiin rankkaa kaikki.
tää oli tämmönen hieno kehittävä kritiikki 6/6:selta! täytyy ite välillä muistuttaa itteeni kyllä kaikesta tästä vapaasta mitä oikeesti jää kun ei tartte kaikkea ite tehä, tosin ei syödä valmiseieineksiä ja soseet teen myöskin itse :)
Mutta tosiaan jos tietenki kaipaa tekemistä päivään lisää ja monipuolisuutta mä ymmärrän myös sen et ois ihanaa ja piristävää jos mies tulee kotii ja meette perheenä sit illemmalla viel yhessä jonnekki, näin kesäsin vaik rannalle yms... miesten tulee myös ymmärttää huomioida naista, jos haluaa että arjet sujuu ja vaimollakin pysyy mieli pirteenä! (tosin on totta että lapset on vaan sen hetken pieniä)mulla onneksi mies on jo 16.00 kotona ja sit alkaa se perhe aika ja hoidetaa 50/50 lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
etten olisi valmis lapsiani hoitamaan. 4½ vuotta meni ennen kuin saimme ensimmäisen lapsen. Ja olenko sanonut että on niiiin rankkaa kaikki? Ärsyttäviä ihmisiä täällä.
Kiitos kuitenkin asiallisesta keskustelusta muille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miltähän niistä miehistä tuntuu kun tekevät 12 tuntia päivässä töitä, että rouvan elämä kotona olisi vielä helpompaa..
Sitten kotona odottaa "masentunut", tiuskiva, pihtaava, sekoamisen partaalla oleva emäntä. On varmasti miehillä raskasta kestää tuo kaikki. Ei ihme että tulee näitä perhe surmia.
Liian helpolla päästään ja lapsena on vanhemmat pyyhkinyt pyllyn 20 vuotiiaksi asti.
Onhan se sitten rankkaa kun sen oman lapsen saa, kun se ei ole hiljaa kun sanoo, että HILJAA!
AAAAARRRRRGGG!
Nauttikaa siitä kitinästä! Nauttikaa siitä että olette äiti! Olette tehnyt uuden, ihanan elämän maailmaan. Olkaa ylpeitä siitä! Älkää rypekö itsesäälissä.. elämä on ihanaa, jos sen oikein oivaltaa..
ja sen tähden suorastaan säteilee tasapainoa, tyyneyttä ja empatiaa ympärilleen, eikös niin...
10. Jonain päivänä sulla on lapsia itselläsikin. Säilytä nämä sun mielipiteet. Saat niistä monet hyvät naurut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuntuu kun tulee kotiin 13h tunnin työpäivän jälkeen. Kotona odottaa ruoka ja lapset ja vaimo onnellisena siitä että hän on tullut kotiin. Ja pihtaamisesta meillä ei ole ollut tietoakaan koko 15 vuoden yhdessä olo aikana. Ja sori, mun vanhemmant ei ole mua paaponu. Itse olen sisaruksenikin hoitanut. Hiljaa te jotka ette mistään mitään tiedä!
Sitä on niin jumissa kahden pienen kanssa. Kaikki helpottuu kun lapset kasvaa. Meillä on nyt pienempi vuoden ja isompi kolme vuotta, ja on tosi helppoa. Päästään kunnolla kulkemaan, lapset leikkii keskenään, voi mennä ja tulla miten haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä oli 2-vuotias ja vastasyntynyt hoidettavana ja mies reissuhommissa, joten tiedän miltä sinusta tuntuu. Voin kuitenkin lohduttaa, että se helpottaa. Pian se 2 kuukautinen pääsee rytmiin ja antaa ensimmäiset aurinkoiset hymynsä. Kohta toisen lapsen uhma helpottaa. Pienten lasten kanssa käy usein niin, että juuri kun ajattelee, että nyt en enää jaksa, tapahtuukin jotain ja lapsi on taas aurinkoinen oma itsensä. Ja taas äiti jaksaa ;-) Yritä kehittää edes yksi kerta viikossa jotain itseäsi "lataavaa", jotain jota odotat (lenkki, ystävän kanssa kahvit). Hae toisten pikkulasten äitien seuraa, sekin helpottaa, kun saa kuulla muidenkin suusta, että väsyttää ja ei jaksaisi. Ja muista, lapset on annettu meille pieneksi hetkeksi hoitoon, ei omaksi vaan lainaan. Usko pois, vielä ne lentää pesästä ja sitten itkettää. Yritä nauttia tästä hetkestä siinä kotona. Tsemppiä!
Kiitos 13 ja 14. Tuota tarvitsinkin, rohkaisua :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ala kirjoittamaan! Kirjoittaminen on ihana tapa jäsennellä ajatuksiaan, sitä voi harrastaa oikeastaan ihan missä ja milloin vain. Itse kirjoitan mieluiten silloin kun ympärillä on pientä melua, joten muiden ihmisten läsnäolokaan ei aikanaan minua häiritse :)
Voit kirjoittaa pöytälaatikkonovelleja, päiväkirjaa, blogia.. Anonyymisti tai omalla nimelläsi. Kokeile, se piristää kummasti! :)
Elena, http://myotajavastamaessa.blogspot.fi/
ja mulla vielä tuohon päälle masennus, joten välillä tuntuu, etten jaksa sängystä ylös nousta. Ja meidän kuopus on vasta 2kk ja täysin rytmitön vielä ja kaikenlisäksi pikkupätkissä nukkuva, joten kitisee väsymystään kaiket päivät.
Tuntuu välillä siltä, että voisin hakea eroa miehestäni, sillä hän ei ole juuri koskaan kotona auttamassa. Pärjäisin yksinkin vallan mainiosti.
Minä olisin tällä hetkellä tyytyväinen, jos saisin käydä suihkussa edes niin, että saisin pestyä tukan ja vielä föönattua sen ja meikattua, niin ettei taustalla kuulu jatkuva kitinä.
Ja että mulla olis energiaa tehdä kotityöt, käydä shoppailemassa ja leipoa kaiken tän kitinän keskellä.