Kyllä kirjahyllyn puute olohuoneessa kertoo perheestä olennaisen

ajatuksia nro 48:lla. Näin se on!

ainakin av-palstalaisilla on niin tilavat asunnot, että yksi huone on kannattanut pyhittää kirjastoksi. Jospa HS:n kuukausiliite tekisi tutkivan jutun suomalaisten kirjastohuneisiin.

jotkut kirjat on PAKKO lukea heti.



Jos rakastaa jonkun kirjailijan teoksia, niin haluaa heti ilmestymispäivänä sen kirjan itselleen luettavaksi. Samoin jos "kirjasarjasta" kyse, tarina voi jäädä kesken. Yksikin dekkari kerran loppui niin, että ei tiennyt kuoleeko päähenkilö siinä lopussa vai ei, piti sitten n. vuosiodottaa ja jännittää jatkuuko sarja/mitä hänelle käy.

jo aika paljon itsestäsi. Ei ole sivistystä ei. Ajan hermolla olevan lukevat nykyään kirjansa ihan tableilta :) Sitäpaitsi kenellä oikeasti nykypäivänä on kirjahylly olohuoneessa??! Ihan hirveen junttia!! Jos haluaa säilöä opuksia kotonaan, niin sitä varten on ihan kirjastohuone, johon sen Boknäs-hyllynsä voi sijoittaa.

Yhtälailla epäsivistynyttä ja junttia on haukkua niitä, joilla se kirjahylly on olohuoneessa. Meillä on niin pieni asunto, ettemme mitenkään saa erillistä kirjsstohuoneta. Tekeekö se meistä juntteja?

Mutta tuskin aloituksen pääjuttu olikaan se kirjahyllyn sijainti. Minulla kirjahyllyt makuuhuoneessa, vieraiden takia :) Kun oli olohuoneessa moni tuttu halusi lainata kirjoja. No, sitten kirjoja oli pitkään "ties missä" lainassa, pari kertaa kirja palautettiin kärsineenä (oli ollut esim. rantalomalla mukana), pari katosi niille teilleen jne. Nyt kirjahylly makuuhuoneessa, joten meillä äyvät eivät sitä niin vaan mene näpelöimään, ja kirjojani lainaan vain parille luotettavalle tutulle.

Kirjoja, joita mä rakastan ja luen uudelleen ja uudelleen. Siksi minulla on kirjoja ja paljon. Tuota kirjahyllyä ei tosin olohuoneessa ole, mutta muualla talossa on useitakin.

Kirjoja, joita mä rakastan ja luen uudelleen ja uudelleen. Siksi minulla on kirjoja ja paljon. Tuota kirjahyllyä ei tosin olohuoneessa ole, mutta muualla talossa on useitakin.

Minä olen himolukija myös, mutta en lue uudestaan kuin joitakin ihania runokirjoja. Sano muutama esimerkki kirjoista, joita luet uudestaan ja uudestaan.

Täällä mammat yrittävät näytellä sivistynyttä. Totuus on se, että akat eivät lue mitään Anna-Leena Härköstä vaikeampaa.



Hyvin vaikea uskoa, että näillä kirjastohuonetyypeillä on hyllyissään venäläisiä klassikoita, Mannia tai Kafkaa.



Kalikka taisi kalahtaa.

Hyvin vaikea uskoa, että näillä kirjastohuonetyypeillä on hyllyissään venäläisiä klassikoita, Mannia tai Kafkaa.

Meillä kirjahyllyt ja kirjat ovat parvella mutta jostain syystä juuri venäläiset klassikot sekä Mannin ja Kafkan teokset eivät viihdy siellä. Pitää varmaan ostaa kirjahylly olohuoneeseen ihan niitä varten, etteivät kokonaan muuta meiltä pois..?

Haluatko selventää tyhmälle, miksi sun on vaikea uskoa, että mainitsemiasi teoksia olisi kirjastohuoneen hyllyssä? Miksi vain olohuoneessa?

-Lindgrenin Veljeni Leijonamielen ja Ronja Ryövärin tyttären, rakastin noita kirjoja lapsena ja monesti aikuisenakin tullut luettua.



-Luen dekkareita paljon (Marklund, Holt, esim.) ja joskus luen niitä aiempia kirjoja vuosien tauon jälkeen uudestaan ennen kun tartun uusimpaan.



-Sinuhe on kirja mistä löytää aina uutta, sen lukenut moneen kertaan. Samoin Linnan Täällä Pohjan tähden alla lukenut useampaan kertaan-



-Runokirjoja luen myös usein, varsinkin Kailasta.



-Lisäksi joskus kirja jää _kesken_ ja siksi sitä lukee (pitkien taukojen jälkeen) uudestaan. Itselleni oli vaikea lukea Saatana saapuu Moskovaan kirjaa, en tiedä miksi. Jos olisi kirjaston kirja ollut, en olisi sitä koskaan uudelleen lainannut enkä siis lukenut loppuun. Kun oli omassa kirjahyllyssä, sain leuttua sen loppuun (3 vuoden aikana 4 kartaa aloin lukemaan, vasta 5. kerralla sain loppuun saakka).

joilla oli kirjahylly olohuoneessa n. 4 vuotta (ja siellä juuri noita klassikoita muun muassa), ja nyt kun muutimme isompaan asuntoon niin siirsimme kirjahyllyn työhuoneeseen (jota en ihan viitsi kutsua kirjastohuoneeksi, vaikka se vaikuttaa olevan tapana tässä ketjussa). Karkaavatko ne klassikot nyt sieltä :( varsinkin kun siellä on myös paljon sarjakuvia ja jopa anime-elokuvia.

Hyvin vaikea uskoa, että näillä kirjastohuonetyypeillä on hyllyissään venäläisiä klassikoita, Mannia tai Kafkaa.

Meillä kirjahyllyt ja kirjat ovat parvella mutta jostain syystä juuri venäläiset klassikot sekä Mannin ja Kafkan teokset eivät viihdy siellä. Pitää varmaan ostaa kirjahylly olohuoneeseen ihan niitä varten, etteivät kokonaan muuta meiltä pois..?

Haluatko selventää tyhmälle, miksi sun on vaikea uskoa, että mainitsemiasi teoksia olisi kirjastohuoneen hyllyssä? Miksi vain olohuoneessa?

kun karmeassa, tilaa vievässä, perinteisessä kirjahyllyssä.



Että voi olla taas idiootti!

kun karmeassa, tilaa vievässä, perinteisessä kirjahyllyssä.

Että voi olla taas idiootti!

että jos sulla on kirjat esim. ovellisissa kaapeissa, niin sä vain kuvittelet, että sulla on siellä kirjoja. Ja häpeät, kun niitä ei oikeasti ole, siksi olet kehittänyt tarinan kirjoista ovien takana.

eikä tule mitään niin mautonta höskää kuin kirjahylly! Vihaan yli kaiken kaikkea turhaa rojua mitä kertyy nurkkiin lojumaan. Että hankkisinko niitä varten ihan oman huonekalun? Never... Netti pelaa ja kirjastossa käydään.

Minä vuonna kirjoista tuli sellaisia tavaroita, että ne pitää piilottaa.

minusta täysi kirjahylly on yksinkertaisesti ruma ja sekavan näköinen! Hieman parempi on lasiovinen, mutta kyllä siitäkin näkyy ne kirjat läpi. en halua meille seinää, jossa on sataa eri väriä ja kokoa. Siksi ne kirjat on ovien takana, eikä olohuoneessa (koska haluamme olkkariin enemmän tilaa)

Nykyään ihmiset ei halua sisustukseensa tuollaista levottomuutta vaikka olisi kuinka älykästä.

Kukaan muu ei lue kirjoja kuin ap! :D

joku lukee kirjoja useampaan kertaan, on typerä. Miksi joku menee lempiravintolaansa ja syö lempiannoksensa useampaan kertaan? Miksi joku matkustaa samaan kohteeseen useamman kerran? Miksi joku kuuntelee lempi levyään usein, tai miksi joku katsoo lempielokuvansa useampaan kertaan? Yksinkertaisesti siksi, että pitää edellä mainituista asioista!



Ihan samaan tapaan voi pitää kirjasta niin paljon, että lukee sen useampaan kertaan.



En ymmärrä miksi kaiken pitäisi olla niin kertakäyttöistä. Toki ihmisen pitää kokeilla uusia asioita eikä saa olla liian pinttyneesti tapoihinsa kangistunut. Mutta jos jostakin nauttii, niin yleensä sen asian haluaa kokea uudestaan. Lisäksi moni asia muuttaa muotoaan, asia minkä kokee 20-v voi tuntua ihan erilaiselta 40-vuotiaana, olkoon kyse sitten huvipuisto reissusta tai sitten kirjan lukemisesta.

ainakin av-palstalaisilla on niin tilavat asunnot, että yksi huone on kannattanut pyhittää kirjastoksi. Jospa HS:n kuukausiliite tekisi tutkivan jutun suomalaisten kirjastohuneisiin.

jossa on kuva meidän reilu 30m2 kirjastohuoneesta joka toimii myös takka- ja kotiteatterihuoneena.

t se 5,5 x 2,7 kirjaseinä

ainakin av-palstalaisilla on niin tilavat asunnot, että yksi huone on kannattanut pyhittää kirjastoksi. Jospa HS:n kuukausiliite tekisi tutkivan jutun suomalaisten kirjastohuneisiin.

jossa on kuva meidän reilu 30m2 kirjastohuoneesta joka toimii myös takka- ja kotiteatterihuoneena.

t se 5,5 x 2,7 kirjaseinä

meillä ei ole tuollaista yleellisyyttä, mutta kavereilla on erikseen kirjasto-, takka- ja kotiteatterihuoneet. Mitä noita suotta yhteen niputtamaan. Minusta takka ja teatteri eivät alkuunkaan sovi samaan huoneeseen, vaikka niitä eri aikaan käytetäänkin.

Jos talossa ei ole kirjan kirjaa, niin ei ole sivistystäkään. Turha selittää, että mutku me käydään kirjastossa ja myydään ostamamme kirjat heti kirpparilla pois kun olemme sen lukeneet.

Kyllä kansa tietää, että te ette lue. :D

että miten ne romaanit sivistää ketään?

Miten voi sanoa olevansa sivistyneempi kuin naapurin rouva jos lukee viisi rakkausromaania viikossa?

Entä jos se saman aja käyttäisi johonkin oikeasti kehittävään? Onko se sivistymättömyyttä?

En ole ikinä ymmärtänyt ihmisiä jotka kuvittelevat olevansa toista sivistyneempi sen vuoksi että lukevat paljon.

Itse pidän tietokirjallisuudesta, enkä tosiaan voi sanoa että lukisin niitä niinjanii monta viikossa. Luen kun joku asia kiinnostaa.

Jos et tuota ymmärrä, niin lue yksi.

Ihan pelkästään kaunokirjallisuuden tunteminen on sivistystä! Kummallista, että joku kyseenalaistaa tämän asian. Varsinaista tietämättömyyttä esittää tuollainen kysymys, aivan kuin henkilö ei ymmärtäisi mitä sana sivistys merkitsee.

Tosiaan, kannattaisi lukea.

Itse luen paljon, mutta en siksi, että se olisi "sivistynyttä" vaan siksi, että nautin siitä. En itsekään ymmärrä miksi romaanien lukeminen olisi jotenkin sivistyneempää kuin jokin muu. Itseasiassa väitän, että taidemuodosta tai media-alustasta riippumatta jokin voi olla "sivistävää" tai ei. Kysehän on sisällöistä. Kyllä telkkarin katsominen voi hyvinkin olla sivistävämpää kuin lukeminen, jos tv:stä tulee laadukas dokumentti tai hyvän ohjaajan hyvin käsikirjoitettu laatuelokuva ja lukemisena Danielle Steelin uusin romaani "Rakkauden tie rakkaudesta rakkauteen"... XD

Jos talossa ei ole kirjan kirjaa, niin ei ole sivistystäkään. Turha selittää, että mutku me käydään kirjastossa ja myydään ostamamme kirjat heti kirpparilla pois kun olemme sen lukeneet.

Kyllä kansa tietää, että te ette lue. :D

että miten ne romaanit sivistää ketään?

Miten voi sanoa olevansa sivistyneempi kuin naapurin rouva jos lukee viisi rakkausromaania viikossa?

Entä jos se saman aja käyttäisi johonkin oikeasti kehittävään? Onko se sivistymättömyyttä?

En ole ikinä ymmärtänyt ihmisiä jotka kuvittelevat olevansa toista sivistyneempi sen vuoksi että lukevat paljon.

Itse pidän tietokirjallisuudesta, enkä tosiaan voi sanoa että lukisin niitä niinjanii monta viikossa. Luen kun joku asia kiinnostaa.

Jos et tuota ymmärrä, niin lue yksi.

Nehän ovat täyttä fiktiota. En ole kokenut mitään sivistävää lukiessani romaania.

Tosi sivistymätön kommentti sinulta. Et kai oleta että kukaan esittäisi väitteen ilman mitään taustatietoa asiasta.

Fiktion keinoin voi kertoa asioista, jotka ovat "totta" vaikka eivät olekaan tapahtuneet. Siis ne voivat kertoa asioista, olevaisuudesta, ilmiöistä, ihmisistä, elämästä jne. tosia asioita, joihin ei totuusvaatimuksella pääsisi käsiksi.