Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Skitsofrenian salaaminen seurustelukumppanilta -onko reilua?
29.07.2012 |
Olen seurustellut S24:ssa tapaamani miehen kanssa muutaman kuukauden. Profiilissaan hän korosti suvaitsevaisuutta ja erilaisuuden hyväksymistä, mutta kertoi ensitreffeillä niiden liittyvän erityisesti poliittisiin mielipiteisiinsä.
Olemme tapailleet kolme kuukautta ja viime aikoina tapailu on syventynyt seurusteluksi. Eilen kävin hänen asunnossaan ensimmäistä kertaa. Ihmettelin siellä hänen kirjahyllynsä sisältöä, nimittäin siellä oli lukuisia todella omituista tekstiä sisältäviä scifityylisiä omakustannekirjoja, joiden tyyli poikkeaa täysin miehen siitä persoonasta jonka olen oppinut tuntemaan.
Mies pudotti pommin ja kertoi minulle sairastavansa skitsofreniaa, mutta elävänsä lääkkeillä nykyisin täysin normaalia elämää. Hän halusi kertoa minulle asiasta vasta kun huomasi minun olevan rakastumassa häneen.
Olen asian salailusta ja miehen taktikoinnista todella syvästi loukkaantunut ja haluan tällä hetkellä vain päättää suhteemme. Selvisi että mies on ennen nykyistä lääkitystä ollut mm. suljetulla osastolla pitkän aikaa vahingoitettuaan toista ihmistä melkein kuolettavasti. Hän kertoo että ei muista noista tapahtumista itse mitään ja vannoo että on nykyisin kunnossa, vertaa itseään ja lääkitystään diabeetikkoon.
Nyt haluan suhteestamme nopeasti eroon, oli hän omasta mielestään kuinka terve tahansa.
Hän vakuuttaa että ei halunnut loukata, vaan toivoo meidän jatkavan suhdetta entiseen tapaan. Hän vetoaa siihen että olen avarasydäminen nainen, mikä on todella ärsyttävä keino yrittää saada suhdetta jatkumaan.
Olenko nyt hirveä ihminen jos päätän suhteen?
En halua tulevaisuutta skitson kanssa ja on mielestäni myös epäreilua vaatia sellaista tulevaisuutta terveeltä ihmiseltä. Lapsia minulla ei vielä ole ja haaveilen normaalista perhe-elämästä.
Kommentit (92)
Otas mika ne lääkkeesi. Kaikki tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, tuon purkauksen jälkeen kaikki naiset alkaakin riemusta kiljuen etsiä kumppanikseen mt-tapauksia....
Skitsofrenia on muuten periytyvä sairaus.
Tunsin perheellisen skitsofreenikon. Hän oli todella ihana ihminen ja eli perheineen ihan tavallista elämää, lääkitys oli kunnossa. Sitten tuli joku pahenemisvaihe ja hän alkoi väittää että olen joku joka vain esittää olevansa minä ja oikeasti olen joku muu. Vainoharhaiseksi muuttui muutenkin, ja vika oli kuulemma minussa kun minä haluan hänelle jotain pahaa. Loppui siihen se ystävyys sitten. Yritin pitkään jaksaa ymmärtää mutta kun minut koettiin jatkuvasti jonain uhkana niin annoin olla. Sairaudentunto häneltä puuttui kokonaan siinä vaiheessa kun meni huonommin.
En ihmettele miksi kaikki eivät ole valmiita parisuhteeseen skitsofreenikon kanssa. Jos rakastuisin henkilöön itseensä niin saattaisin sellaiseen ryhtyä, mutta en kyllä muuten. Kuitenkin aina vähän riskialtista, etenkin sellaisen kanssa jolla väkivaltaista taustaa. Monella psyykkisesti terveelläkin on väkivaltataustaa, enkä sellaisen kanssakaan alkaisi mihinkään, joten ei tuo mielestäni ole sairauden perusteella syrjimistä mitä ap aikoo. Väkivaltainen on väkivaltainen. Ei kiitos.
Kyllä tuollainen olisi pitänyt kertoa aikaisemmin. Lähtökohtaisesti parisuhteen pitäisi perustua rehellisyyteen ja tuollainen salailu ei sitä suinkaan edistä. Itse tapailen tällä hetkellä ihmistä, joka tiesi jo hyvin varhaisessa vaiheessa, että olen sairastanut masennuksen ja että riski siihen on olemassa. Ei tulisi mieleenkään jättää kertomatta, koska tuon syyn takia ei enää ole mahdollista lisää lapsia (tai on, mutta mieluummin terve nykyisille kuin riski sairastua pysyvästi) ja olen sen ikäinen, että monet miehet vielä haluaa oman lapsen.
Älä ala suhteeseen skitofreenikon kanssa joka voi olla pahimmassa tapauksessa väkivaltainen harhoissaan. Et voi tietää mitä tulevaisuus tuo, paheneeko sairaus, ottaako aina lääkkeensä jne. Sinä haluat normaalia perhe-elämää jota et tule skitsofreenikon kanssa koskaan samaan, sillä se sairaus on aina läsnä. Et ole hirveä ihminen jos lähdet suhteesta, se suhde vain ei ole sitä mitä haluat tulevaisuudelta ja elämältäsi. Suhteet päättyvät mikä mistäkin syystä eikä skitsofrenia ole sen kummempi syy päättää suhde kuin mikään muukaan jos tuntuu että sen asian kanssa ei tunne voivansa jatkaa suhdetta. Säälistä tai velvollisuuden tunteesta ei pidä olla kenenkään kanssa suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
varsinkin, jos on jotain vahingoittanutkin.
Mieluummin vaikka HIV-mies kuin skitso. Valitettavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta tuollaiset, joissa todellisuudentaju menee on EI KIITOS.
jos kertoisi niin kukaan ei edes tulisi lähelle...
Itse en kyllä skitsofreniasta sinänsä hätkähtäisi. Tunnen skitsofrenikoita ja lääkityksellä he pystyvät normaaliin elämään.
Tietenkin jos oireita on vielä paljon, tai on vakavasti väkivaltaista taustaa, miettisin kahdesti. Mutta jos oireet on hallinnassa, mikäs siinä.
Mä kyllä ymmärrän miestä. Olen akateemisesti koulutettu, fiksu, empaattinen ja kiltti ihminen mut mä oon ollut myös suljetulla osastolla nuorempana itsemurhavaaran takia. Se ei tee musta yhtään huonompaa. Tosin väkivaltainen en ole koskaan ollut.
En kertoisi kyllä heti ekana kellekään et mulla on diagnosoitu tunne-elämältään epävakaa persoonallisuus. Jos kertoisin, ihmiset alkaisivat vältteleen. Kertoisin vasta kun tunnen kunnolla, kun voin luottaa. Muutenkin oon liian haavoilla, en halua heti paljastaa kaikista arimpia asioita itsestäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ensitapaamisella viimeistään kerrottava asiata kirjallisesti. On myös syytä ottaa kumppaniehdokkaan allekirjoitus lomakkeeseen, joka todistaa, että kerrottu on.
Mies kertoo sulle kun arvioi, että homma on muuttumassa vakavamamaksi. Ei sen sitä aikaisemmin tarvitsekaan kertoa. Vai kererotko itse ensitapaamisella kaikki sairaat sukulaisesi ja lapsuuden vaikeutesi, ties mitä neurologisesta piirteestä nekin kertoisivat.
ole reilua, mä katsoisin tuollaisen ihmisen jo niin tyhmäksi, etten haluaisi olla hänen kanssaan, vaikka kyse olisi lievempienkin asioiden salailusta.
En voi ymmärtää tätä tyyliä, että kuvitellaan jotenkin olevan parempi kertoa myöhemmin, "kun toinen on rakastunut, niin se hyväksyy paremmin".
Mä olen itsekin hullu, ja mulla on tapana kyllä lyödä luurangot pöytään oikeastaan heti, jos niitä säikähtää, niin ei oikea tyyppi mulle ollutkaan.
Tosin usein miehet eivät käsitä silti sitä, kuinka hullu (neuroottinen) olenkaan, joten silti se aiheuttaa sitten sen heräämisen vasta myöhemmin, kun alkavat tajuta.
Toisen vahingoittaminen on jo sellainen juttu, että aika harva ehkä pystyy jatkamaan seurustelua, ja luottamaan ettei sairaus uusiudu, ts. lääkkeet menetä tehoaan, jää ottamatta tms.
Miestä neuvoisin kyllä seuraavalla kerralla kertomaan naiselle ihan heti, paha on luottaa tyyppiin (siis että ei ole hämäriä ajatuksia, jotka vain itse peittää muilta, kun tunnistaa harhoiksi vielä, tai että tulee aina syömään lääkkeensä), joka jättää kertomatta melkein tappaneensa jonkun.
Sinällään nyt suljetulla oleminen ei mua karkoita, sillä olen ollut siellä itsekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitä AV:lla oli, niitä skitsoja on Suomessa 50 000. Luulisi siitä joukosta löytyvän sieluntoveri ilman että tarvitsee vaatia tervettä ymmärtämään moista sairautta.
Tuo on yksi leimaavampia ja eristävämpiä sairauksia mitä Suomessa on, kumminkin sitä sairastaa 1-1½ prosenttia suomalaisista. Ei kukaan halua puhua sulle tai kirjoittaa sulle jos kerrot sairastavasi skitsofreniaa, et saa työtä jos et valehtele työhöntulotarkastuksessa ettet sairasta mitään kroonista sairautta.
Toisaalta kuulostat sen verran syrjivältä ihmiseltä että ehkä on molemmille osapuolille parempi ettette tapaa enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka sairaus oli fyysinen, olisi ollut varsin omituista, jos hän olisi kertonut siitä vasta muutaman kuukauden kuluttua.
Hän halusi kertoa minulle asiasta vasta kun huomasi minun olevan rakastumassa häneen. Olen asian salailusta ja miehen taktikoinnista todella syvästi loukkaantunut.
Reaktiosi eli haluat päättää suhteen heti, osoittaa, että mikä ajankohta tahansa suhteessanne olisi saanut aikaan saman lopputuloksen. Mies sentään kertoi asian ennen kuin olit syvästi rakastunut.
vaikka sairaus oli fyysinen, olisi ollut varsin omituista, jos hän olisi kertonut siitä vasta muutaman kuukauden kuluttua.
mäkin pidin vähän outona, ettei mies selvää ontumista esim. maininnut netissä kirjoitellessa. Vaikkei se mua sitten estänyt tapailemasta, niin olisi nyt tuollaisenkin asian voinut kertoa ennakkoon.
Mies kertoo sulle kun arvioi, että homma on muuttumassa vakavamamaksi. Ei sen sitä aikaisemmin tarvitsekaan kertoa. Vai kererotko itse ensitapaamisella kaikki sairaat sukulaisesi ja lapsuuden vaikeutesi, ties mitä neurologisesta piirteestä nekin kertoisivat.
Täysin samaa mieltä. Ihmiset juoksee väkisinki karkuun jos ensitapaamisella kerrot sairastavasi skitsofreniaa, kaksuuntasta tai jotain vastaavaa. Itselläni on todettu epävakaa persoonallisuushäiriö ja jos saavat tietää siitä tuttavuuden alkupuolella, niin sehän on tietenkin välit poikki. Olenhan minä "epävakaa". Kumma kyllä perhettäni tai ystäviäni asia ei haittaa pätkääkään...
Valitettavasti mielenterveyden ongelmiin liittyy paljon ennakkoluuloja. Juuri siksi niistä ei kannata heti kertoa. Kyllä mies oli reilu kun kertoi. Olisi voinut jättää kertomatta kokonaankin, olisiko se sitten ollut parempi?
Sairastaakohan minunkin aiemmin tapailemani mies skitsofreniaa?
Hän kertoi olleensa suljetulla burn-outin vuoksi, minkä uskoinkin. Mutta mitä enemmän häntä aloin tuntea, sitä oudommalta hän alkoi tuntua. Hän oli sairaalloisen kiinnostunut elokuvista ja saattoi jauhaa niistä kuin "muissa maailmoissa" tunteja. Kerran, kun lähdimme ulos ja molemmat olimme pukeutuneet mustiin ja aurinkolaseihin, hän sanoi: "Olemme Men in black". Lähes kaikkeen hän jotenkin yhdisti elokuva-maailman. Hänellä ei myöskään ole kavereita, veljensä, joka asuu kaukana on ainoa ja hän oleskelee todella paljon kotona. Ainoastaan käy kaupassa ja silloin kun edellisestä avioliitosta oleva poika on viikonlopun luonaan, käy pojan kanssa kodin ulkopuolella.
Hän on todella korkeakoulutettu ja aiemmin menestynyt loistavasti työelämässä.
Minut sai juoksemaan karkuun, tuo elokuva-maailmassa liika oleminen...
Alue: Aihe vapaa
Nuorten todellisuus hämärtyy D-vitamiinin puutteen takia!
Psykoosi, eli todellisuuden hämärtyminen, on hankala havaita rakkaassa ihmisessä. Erityisen vaikea sitä on hoitaa, jos kyseessä on teini-ikäinen lapsi.
Lääkäri Barbara Gracious ja hänen kollegansa havaitsivat äskettäisessä tutkimuksessa, että D-vitamiinin puutoksesta kärsivien teinien psykoosiriski oli korkeampi kuin muiden. Tutkimukseen osallistuneista 104 teinistä 72 prosentilla oli D-vitamiinia vähemmän kuin 30 ng/ml (75 nmol/l) ja 34 prosentilla sitä oli vähemmän kuin 20 ng/ml (50 nmol/l).
D-vitamiinin määrän merkitys ei ollut vähäinen. Jos teinillä oli alhainen määrä D-vitamiinia kehossaan, hänen psykoosiriskinsä oli lähes nelinkertainen muihin verrattuna.
Toisessa, Ruotsin Karolinska-instituutissa tehdyssä tutkimuksessa havaittiin myös, että mielenterveyspotilaista teini-ikäisillä oli kaikista alhaisimmat D-vitamiinitasot. Murrosikäisillä tytöillä D-vitamiinia oli noin 20 ng/ml (45 nmol/l), kun murrosikäisillä pojilla sitä oli vain 10ng/ml (25 nmol/l).
http://blog.vitamindcouncil.org/2012/05/24/study-vitamin-d-linked-to-ps…
Tutkimusten mukaan seerumin paras D-vitamiinipitoisuus olisi se, minkä auringon valo saa maksimaalisesti aikaan iholla, mikä vastaa seerumin kalsidiolipitoisuutta yli 100 nmol/l. Tähän pitoisuuteen päästään 25-125µg päiväannoksella iästä ja koosta riippuen, eli nykysuosituksia tulisi nostaa.
USA:n Endokrinologiyhdistyksen S-D-25:lle antama viitearvo on 75–150 nmol/. Espanjassa laboratoriot antavat viitearvoiksi 75–250 nmol/l. Suomessa väestön keskiarvot ovat noin 43 nmol/l luokkaa, mikä on selvästi liian vähän, ja lisää sairastumisen ja kuoleman riskiä.
D-vitamiini on välttämätön kasvulle, terveelle luustolle, aivojen normaalille kehitykselle, hermosysteemille ja normaalille sukupuoliselle kehitykselle.
Vitamin D and the brain!
http://blog.vitamindcouncil.org/2012/08/08/vitamin-d-and-the-brain/
Skitsofrenia ja D-vitamiini!
Skitsofrenia on yleensä nuorella aikuisiällä alkava vakava, psykoosiksi luokiteltu mielenterveyden häiriö. Se on yksi vaikeimmista ja haastavimmista mielen sairauksista. Skitsofrenia on psykoosisairauksista yleisimpiä. Suomessa skitsofreniaan sairastuneita on noin prosentti väestöstä eli reilut 50 000 henkilöä.
Australialaisen Queenslandin skitsofreniatutkimuskeskuksen tutkija John McGrath ja neurobiologi Alan Mackay-Sim ovat löytäneet yllättävän yhteyden skitsofrenia-alttiuden ja sikiöaikaisen D-vitamiinin puutteen välillä. McGrath havaitsi tutkimuksessaan, että Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa suuri osa skitsofreniaa sairastavista oli syntynyt keväällä. D-vitamiinia muodostuu ihossa auringonvalon vaikutuksesta kesällä keskipäivällä, joten talvella äidin ja sikiön D-vitamiinin saanti oli vähäistä.
Suomalainen syntymäkohorttitutkimus, jossa 50µg D-vitamiinilisä ensimmäisen elinvuoden aikana vähentää poikalapsilla skitsofrenian todennäköisyyden alle neljäsosaan (RR=0.23):
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/14984883
Ja tästähän ei käypähoitosuosituksissa mainita mitään.
"Viranomaiskatsannon ja reaalimaailman välinen kuilu on ammottava.
Viranomaiskatsanto on maailmanlaajuinen riippuvuuksien ja lobbausten viidakko. Neljä kulunutta vuosikymmentä on tästä riipaiseva esimerkki. Konttoreissa ja kokoustamisissa sovittuja päätöksiä katsellaan epärealismin silmälasein tuloksia arvioitaessa. Syy vyöryy potilaan harteille!
Tästä ajattelumallista saa vähän käsitystä lukemalla sen pitkän keskustelun, joka on käyty D-vitamiinin (hormonin) tiimoilta Christer Sundqvistin blogista.
Ajattelutapa noudattelee kaavaa, jonka mukaan on tehtävä vuosikymmenien seurantoja, jottei "yksikään hukkuisi" eli saisi jotakin haittoja tässä tapauksessa halvan ja harmittoman lisäaineen nauttimisesta (D3-vitamiini). Samanaikaisesti tuhannet ja taas tuhannet kärsivät puutteen seurauksista. Kärsijöitä ovat ihan virallisesti hyväksyttyinä mm vanhukset lonkka- ym murtumineen, mikä puolestaan on kalpea esimerkki niistä mahdollisuuksista, joita harkittuun D3-vitamiinihoitoon kätkeytyy.
Kyllä yksilö on näissä kuvioissa voimaton. Oman näkemykseni mukaan yksilönvastuu omasta terveydestä ylittää viranomaisvastuun ja suositan kevyin sydämin terveyttä edistävää kansalaistottelemattomuutta. " Timo Kuusela, LKT, radiologi, eläk
http://www.foorumi.info/hiilaritietoiset/viewtopic.php?p=22764&sid=028b…
"Euroopan Unionin elintarviketurvallisuuselin EFSA nosti D-vitamiinin turvallisena päiväannoksena pidetyn nuorten (11–17 v) ja aikuisten rajan 50 mikrogrammasta (µg) 100 µg:aan. Huippuvarovainen EFSA päätyi tähän tulokseen käytyään läpi uudet D-vitamiinitutkimukset. Vauvojen rajana on nyt 25 ja 1–10-vuotiaiden rajana 50 µg päivässä."
http://www.tritolonen.fi/index.php?page=articles&id=247
Lausunnossa mainitaan, että edes 250 mikron päiväannoksella ei löydetty mitään haittavaikutuksia.
http://www.efsa.europa.eu/en/efsajournal/pub/2813.htm