Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Skitsofrenian salaaminen seurustelukumppanilta -onko reilua?
29.07.2012 |
Olen seurustellut S24:ssa tapaamani miehen kanssa muutaman kuukauden. Profiilissaan hän korosti suvaitsevaisuutta ja erilaisuuden hyväksymistä, mutta kertoi ensitreffeillä niiden liittyvän erityisesti poliittisiin mielipiteisiinsä.
Olemme tapailleet kolme kuukautta ja viime aikoina tapailu on syventynyt seurusteluksi. Eilen kävin hänen asunnossaan ensimmäistä kertaa. Ihmettelin siellä hänen kirjahyllynsä sisältöä, nimittäin siellä oli lukuisia todella omituista tekstiä sisältäviä scifityylisiä omakustannekirjoja, joiden tyyli poikkeaa täysin miehen siitä persoonasta jonka olen oppinut tuntemaan.
Mies pudotti pommin ja kertoi minulle sairastavansa skitsofreniaa, mutta elävänsä lääkkeillä nykyisin täysin normaalia elämää. Hän halusi kertoa minulle asiasta vasta kun huomasi minun olevan rakastumassa häneen.
Olen asian salailusta ja miehen taktikoinnista todella syvästi loukkaantunut ja haluan tällä hetkellä vain päättää suhteemme. Selvisi että mies on ennen nykyistä lääkitystä ollut mm. suljetulla osastolla pitkän aikaa vahingoitettuaan toista ihmistä melkein kuolettavasti. Hän kertoo että ei muista noista tapahtumista itse mitään ja vannoo että on nykyisin kunnossa, vertaa itseään ja lääkitystään diabeetikkoon.
Nyt haluan suhteestamme nopeasti eroon, oli hän omasta mielestään kuinka terve tahansa.
Hän vakuuttaa että ei halunnut loukata, vaan toivoo meidän jatkavan suhdetta entiseen tapaan. Hän vetoaa siihen että olen avarasydäminen nainen, mikä on todella ärsyttävä keino yrittää saada suhdetta jatkumaan.
Olenko nyt hirveä ihminen jos päätän suhteen?
En halua tulevaisuutta skitson kanssa ja on mielestäni myös epäreilua vaatia sellaista tulevaisuutta terveeltä ihmiseltä. Lapsia minulla ei vielä ole ja haaveilen normaalista perhe-elämästä.
Kommentit (92)
Skitsofrenia ei ole suoraan perinnöllinen sairaus mutta otat siinä riskin jos skitsofreenikon kanssa lisäännyt.
Osa skitsofrenian tunnusmerkeistä täyttyy myös traumatapauksissa mut tässä tapauksessahan siitä ei ole kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Skitsofreenikon lapsena sanoisin, että älä jatka, varsinkin jos on väkivaltataustaa.
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti eroat, mitä pikemmin sen parempi. Sanon tämän kroonisen skitsofreenikon tyttärenä. Rakastan äitiäni ja vaikka sydämeni särkyy hänen tuhoutuneen elämänsä vuoksi, en voi kuvitella häntä parisuhteessa kenenkään kanssa. Toki hän pääsi hoitoon vasta kun oli aivan liian myöhäistä, mutta kuitenkin.
Onko sulla lapsia tai oletko oireillut miten itse esim ollut masentunut? Mun äidillä myös.
Väkivaltataustasta tulee mieleen kysymys: Olisitko miehen kanssa (ei skitson) joka on ollut ainoastaan alkoholin vaikutuksen alla väkivaltainen ja ei tästä syystä juo koska tietää että saattaa olla humalassa agre?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sairaus se on siinä missä muutkin. Miksi ihmeessä pitäisi avautua sairauksistaan varhaisessa vaiheessa? Mitä jos olisit mien kanssa avioliitossa tyyliin kymmenen vuotta ja hän sairastuisi psyykkisesti?
toki tuossa on tuo väkivalta. Se on se ikävä juttu ja voi olla este seurustelulle. Kuitenkaan psyykkisesti sairaat eivät järjestäen ole väkivaltaisia, joten se, että jollakin on joku dg, ei tee hänestä väkivaltaista. Tämä mies on kuitenkin ollut väkivaltainen. Ratkaisu kannattaa tehdä sen perusteella, ei dg:n.
Vierailija kirjoitti:
Sairaus se on siinä missä muutkin. Miksi ihmeessä pitäisi avautua sairauksistaan varhaisessa vaiheessa? Mitä jos olisit mien kanssa avioliitossa tyyliin kymmenen vuotta ja hän sairastuisi psyykkisesti?
toki tuossa on tuo väkivalta. Se on se ikävä juttu ja voi olla este seurustelulle. Kuitenkaan psyykkisesti sairaat eivät järjestäen ole väkivaltaisia, joten se, että jollakin on joku dg, ei tee hänestä väkivaltaista. Tämä mies on kuitenkin ollut väkivaltainen. Ratkaisu kannattaa tehdä sen perusteella, ei dg:n.
Niinpä. Sairaudet kuitenkin on mun käsittääkseni yksityisasioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="29.07.2012 klo 17:35"]
Sairastaakohan minunkin aiemmin tapailemani mies skitsofreniaa? Hän kertoi olleensa suljetulla burn-outin vuoksi, minkä uskoinkin. Mutta mitä enemmän häntä aloin tuntea, sitä oudommalta hän alkoi tuntua. Hän oli sairaalloisen kiinnostunut elokuvista ja saattoi jauhaa niistä kuin "muissa maailmoissa" tunteja. Kerran, kun lähdimme ulos ja molemmat olimme pukeutuneet mustiin ja aurinkolaseihin, hän sanoi: "Olemme Men in black". Lähes kaikkeen hän jotenkin yhdisti elokuva-maailman. Hänellä ei myöskään ole kavereita, veljensä, joka asuu kaukana on ainoa ja hän oleskelee todella paljon kotona. Ainoastaan käy kaupassa ja silloin kun edellisestä avioliitosta oleva poika on viikonlopun luonaan, käy pojan kanssa kodin ulkopuolella. Hän on todella korkeakoulutettu ja aiemmin menestynyt loistavasti työelämässä. Minut sai juoksemaan karkuun, tuo elokuva-maailmassa liika oleminen...
sosiaalinen eristyminen tuntuisi kyllä viittaavan enemmän aspergeriin kuin skitsofreniaan.
Sosiaalinen eristyminen on nimenomaan skitsofrenian oire.
Tai sitten ihan vaan introverttiutta...
Kaikista meistä ei ole suhteeseen erilaisen ihmisen kanssa. Siihen vaaditaan avoimmuutta, avarakatseisuutta ja rohkeutta. Itse arvostan näitä ihmisiä erityisesti. He tuskin tulevat vauva-palstalta kyselemään muiden mielipiteitä omille päätöksilleen :)
Sinun ei tarvitse hävetä sitä ettet pysty suhteeseen skitsofreenikon kanssa. Hän kyllä varmasti ymmärtää myös sinun kantasi. Skitsofreinia on sairaus. Se ei tee itsessään kenestäkään vähä-älyisempää tai heikkolahjaista. Voi olla jopa päin vastoin sen mitä itse mielenterveysongelmaisia tunnen. Sääliä hän ei varmastikaan kaipaa. Ainoastaan reilua ja tasavertaista kohtelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="29.07.2012 klo 17:35"]
Sairastaakohan minunkin aiemmin tapailemani mies skitsofreniaa? Hän kertoi olleensa suljetulla burn-outin vuoksi, minkä uskoinkin. Mutta mitä enemmän häntä aloin tuntea, sitä oudommalta hän alkoi tuntua. Hän oli sairaalloisen kiinnostunut elokuvista ja saattoi jauhaa niistä kuin "muissa maailmoissa" tunteja. Kerran, kun lähdimme ulos ja molemmat olimme pukeutuneet mustiin ja aurinkolaseihin, hän sanoi: "Olemme Men in black". Lähes kaikkeen hän jotenkin yhdisti elokuva-maailman. Hänellä ei myöskään ole kavereita, veljensä, joka asuu kaukana on ainoa ja hän oleskelee todella paljon kotona. Ainoastaan käy kaupassa ja silloin kun edellisestä avioliitosta oleva poika on viikonlopun luonaan, käy pojan kanssa kodin ulkopuolella. Hän on todella korkeakoulutettu ja aiemmin menestynyt loistavasti työelämässä. Minut sai juoksemaan karkuun, tuo elokuva-maailmassa liika oleminen...
sosiaalinen eristyminen tuntuisi kyllä viittaavan enemmän aspergeriin kuin skitsofreniaan.
Sosiaalinen eristyminen on nimenomaan skitsofrenian oire.
Tai sitten ihan vaan introverttiutta...
Introvertti ei eristäydy täydellisesti ihmissuhteista vaan hänellä on muutamia ihmissuhteita koko ajan. Piiri on tosin pieni mutta skitsofreenikko eristäytyy täysin, siis täysin.
Olin työn puolesta joskus psykiatrin konsultaatiossa, jonja erikoisalaa oli psykoosisairaudet. Hän meille sitten teroitti, että skitsofrenia on äärettömän monimuotoinen sairaus. Jopa niin monimuotoinen, että tieteessä on ylipäätään alettu epäillä, onko sellaista diagnoosia olemassa, onko se hyvä diagnoosi kun sen alle niputetaan niin paljon kaikkea erilaista. Tästä johtuen ihmiset, joilla on kaikilla kuitenkin diagnoosina skitsofrenia, ovat aika monimuotoista porukkaa. Kyseinen psykiatri oli myös sitä mieltä, että lääkärit turhan heppoisesti heittävät skitsofreniadiagnoosin nykyään, vähän juuri siksi että se sopii niin moneen.
Kyseinen mies voi olla "helppo" tapaus, jonka sairaus oikeasti pysyy kurissa lääkkeillä ja hän pystyy normaaliin elämään. Joku toinen taas ei ikinä pääse oireettomaksi ja itsenäinen asuminenkin jää haaveeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Skitsofreniaa tai kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavan kanssa en pystyisi seurustelemaan ja ihan kokemuksen perusteella, lähipiirissä pari tapausta sairastaa juuri näitä. Kun se todellisuustaju pakkaa laukkunsa ja lähtee, ei se välttämättä ilmoita siitä etukäteen. Lisäksi - jälleen kokemuksen perusteella - osa skitsoa tai bipoa sairastavista on erityisen sairaudentunnottomia juuri silloin, kun harhat iskevät. Maanikot kokevat olevansa vielä elämänsä tunnossa ja kunnossa juuri silloin, kun ovat sekoamassa; he eivät kaipaa mitään mieltä tasaavaa lääkitystä, kun vauhtia ja puhtia riittää vaikka muille jakaa.
Jos silloin kyseenalaistaa toisen todellisuudentajun, voi seurauksena olla juuri väkivaltaa, raakaakin, sellaista mitä ei ikinä olisi uskonut siitä leppoisaksi lääkitystä henkilöstä. Esim. paranoidi skitsofreenikko laskee sinutkin salaliittolaiseksi, jos kyseenalaistat harhat. Manian vallassa oleva bipo taas suunnittelee/juonittelee ja muuttaa jatkuvasti juttujaan ja puheitaan sellaisella tahdilla, että tulet itsekin lopulta vainoharhaiseksi. Kumppanin omaishoitajana toimiminen ei välttämättä ole kaikille sopiva rooli tai elämäntapa, ja näiden sairauksien kohdalla siltä ei välttyä. Kumpikin sairaus voi lisäksi periytyä mahdollisille lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti eroat, mitä pikemmin sen parempi. Sanon tämän kroonisen skitsofreenikon tyttärenä. Rakastan äitiäni ja vaikka sydämeni särkyy hänen tuhoutuneen elämänsä vuoksi, en voi kuvitella häntä parisuhteessa kenenkään kanssa. Toki hän pääsi hoitoon vasta kun oli aivan liian myöhäistä, mutta kuitenkin.
Onko sulla lapsia tai oletko oireillut miten itse esim ollut masentunut? Mun äidillä myös.
Olen lukioikäisestä asti oireillut eri tavoin (syömishäiriötä, masennusta, ahdistuneisuus- ja paniikkihäiriötä...), mutta pysynyt koko ajan elämässä kiinni. Olen kouluttautunut, aina ollut työelämässä ja kyennyt pysyviin ystävyys- ja parisuhteisiin. Ja olen uskaltanut tehdä myös lapsia, kyllä. Välillä pelottaa ja hirvittää, että miten jaksan, mutta toisaalta olen oppinut tuntemaan omat voimavarani aika hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hän kuitenkin kerto sulle..
Kertoko liian myöhään. Tunteeko ap tulleensa petetyksi?
Vierailija kirjoitti:
Äkkiä eroon tollaisesta.
Elämä on ainutlaatuista. Pitää yrirtää pysyä hengissä ja tehdä siitä parhaimmsn mahdollisen.
Pitää muistaa että sairaudet pahentuvat ajan myötä. Et tiedä missä kunnossa se huomenna on.
Toivotaan ettet itse sairastu..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän kuitenkin kerto sulle..
Kertoko liian myöhään. Tunteeko ap tulleensa petetyksi?
Vaikuttaisko asiaan se jos hänellä olis joku muu sairaus ja miksi? Esim parantumaton syöpä.
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata ryhtyä suhteeseen. Löydät tasapainoisemman suhteen jonkun toisen kanssa. Arvaamattomuus ei ole hyvä piirre ja sairaus voi pahentua, lievittyä ja taas pahentua. Lapsia ei ainakaan kannata hankkia, hekin kärsivät ailahtelevasta vanhemmasta.
Kuka tahansa voi olla arvaamaton.
Nr 85:llä on kyllä ruma kuva bipoista. En tunnista itseäni lainkaan :(
Ei mua ole koskaan "lääkitty leppoisaksi", mä olen ihan leppoisa luonteeltani. Masennun aina välillä ja töissä tuppaa välillä lähteen lapasesta kuinka paljon voi yksi ihminen töitä tehdä. Pomoillahan ei sitä näkemystä löydy.
Mulla on kyllä ehkä poikkeuksellisen hyvä sairaudentunto enkä ole ihan tyhmäkään, kokemus on opettanut, että se hyväkin kausi on rajallinen. Syön lääkkeeni silloinkin kun tunnen itseni terveeksi, koska en tykkää huonosta olosta joka yleensä iskee jos jätän lääkkeet pois.
Väkivaltainen olen ollut ainoastaan itseäni kohtaan.
OT mutta onko salaaminen väärin yleisöltä? Esimerkiksi esiintyvä artisti, laulaja, jolla on skitsofrenisia oireita niin onko ok että fanit joutuvat olemaan autuaan tietämättömiä asiasta?
Alue: Aihe vapaa
Ehdottomasti eroat, mitä pikemmin sen parempi. Sanon tämän kroonisen skitsofreenikon tyttärenä. Rakastan äitiäni ja vaikka sydämeni särkyy hänen tuhoutuneen elämänsä vuoksi, en voi kuvitella häntä parisuhteessa kenenkään kanssa. Toki hän pääsi hoitoon vasta kun oli aivan liian myöhäistä, mutta kuitenkin.