Lue keskustelun säännöt.
Skitsofrenian salaaminen seurustelukumppanilta -onko reilua?
29.07.2012 |
Olen seurustellut S24:ssa tapaamani miehen kanssa muutaman kuukauden. Profiilissaan hän korosti suvaitsevaisuutta ja erilaisuuden hyväksymistä, mutta kertoi ensitreffeillä niiden liittyvän erityisesti poliittisiin mielipiteisiinsä.
Olemme tapailleet kolme kuukautta ja viime aikoina tapailu on syventynyt seurusteluksi. Eilen kävin hänen asunnossaan ensimmäistä kertaa. Ihmettelin siellä hänen kirjahyllynsä sisältöä, nimittäin siellä oli lukuisia todella omituista tekstiä sisältäviä scifityylisiä omakustannekirjoja, joiden tyyli poikkeaa täysin miehen siitä persoonasta jonka olen oppinut tuntemaan.
Mies pudotti pommin ja kertoi minulle sairastavansa skitsofreniaa, mutta elävänsä lääkkeillä nykyisin täysin normaalia elämää. Hän halusi kertoa minulle asiasta vasta kun huomasi minun olevan rakastumassa häneen.
Olen asian salailusta ja miehen taktikoinnista todella syvästi loukkaantunut ja haluan tällä hetkellä vain päättää suhteemme. Selvisi että mies on ennen nykyistä lääkitystä ollut mm. suljetulla osastolla pitkän aikaa vahingoitettuaan toista ihmistä melkein kuolettavasti. Hän kertoo että ei muista noista tapahtumista itse mitään ja vannoo että on nykyisin kunnossa, vertaa itseään ja lääkitystään diabeetikkoon.
Nyt haluan suhteestamme nopeasti eroon, oli hän omasta mielestään kuinka terve tahansa.
Hän vakuuttaa että ei halunnut loukata, vaan toivoo meidän jatkavan suhdetta entiseen tapaan. Hän vetoaa siihen että olen avarasydäminen nainen, mikä on todella ärsyttävä keino yrittää saada suhdetta jatkumaan.
Olenko nyt hirveä ihminen jos päätän suhteen?
En halua tulevaisuutta skitson kanssa ja on mielestäni myös epäreilua vaatia sellaista tulevaisuutta terveeltä ihmiseltä. Lapsia minulla ei vielä ole ja haaveilen normaalista perhe-elämästä.
Kommentit (92)
Sun omat tunteesi ovat nyt tärkeimpiä. Jos susta tuntuu siltä, ettet voi jatkaa miehen sairauden takia, älä jatka. Ja varsinkin suhteen pitkittäminen siksi, ettet olisi "hirveä ihminen", on epäreilua miestäkin kohtaan. Eli älä jää roikkumaan, että voisit sitten jollain muulla tekosyyllä (tiedostaen tai tiedostamatta) päättää suhteen ja olla näin parempi ihminen.
Mies kertoi minunkin mielestäni todella alkuvaiheessa suhdetta ja siitä hänelle kaikki kunnia. Ei ole helppo asia kertoa.
Minusta mies kertoi juuri hyvään aikaan. 3 kk seurustelua on todella vähän ja mies kertoi heti kun arveli suhteen muuttuneen vakavammaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että en osaa samaistua noin tunteettomaan treffailuun, tai treffailuun vielä ehkä kun vasta tutustutaan, mutta jos omasta tahdostani olisin 3 kk:tta tapaillut tiiviisti ihmistä, niin se tarkoittaisi sitä että olisin jo hyvin rakastunut häneen. Ja jos olen kolmessa kuukaudessa rakastunut, niin en kykenisi kohtelemaan rakasta ihmistä noin kylmästi. Ja ymmärrän kyllä, ettei tuollaista diagnoosia ihan heti alussa vaan osaa, eikä liene viisastakaan, kertoa. Mutta ei ihan liian myöhäänkään.
Kyllä sun kannattaa lähteä toiseen suuntaan, niin sille miehelle jää mahdollisuus löytää joku oikeasti lämmin ja rakastava ihminen elämäänsä. Sä voit jatkaa täydellisyyden etsintää ja huomata vielä jonakin päivänä, että elämä saattaa silti pistää sutkin kasvamaan niin monin tavoin.
"avarasydämisyyteen" vetoamisessa...
Kuka tahansa olisi sekaisin ja järkyttynyt kohdatessaan vastaavan tilanteen ns. puun takaa.
Pitäisikö ap:n mielestäsi jatkaa seurustelua siinä pelossa että "elämä rankaisee" jos hän päättää suhteensa nyt?! Outoa, pelottavaakin logiikkaa.
Oma ex-mieheni muuten oli hyvin kohtalonuskoinen ja usein puheissaan "manasi" ihmisiä jotka toimivat eri tavalla kuin hän.
t. se jolla on skitso ex-mies
Hullut on aina hulluja, vaikka lääkitys olisikin. Tunnen 3 naista joilla persoonallisuushäiriö ja kyllä se näkyy, vaikka lääkitys onkin. Olen avarasydäminen ja annan mahdollisuuden, mutta sotkevat toisetkin omiin ongelmiinsa. Skitso voi unohtaa ottaa lääkkeensä ja hänen sairaus saattaa pahentua ja lisäksi tekevät väkivalta tekonsa aivan yllättäen. Käytös ja outous näkyy josssain vaiheessa. Lopettaisin suhteen, jos olisin sinä.
skitsofreniaan on.
-Ohis huomauttaa
Teet todennäköisesti hyvin viisaasti, ap, jos lopetat suhteen. Skitsofreenikkojakin on erilaisia ja tämän seurustelukumppanisi kohdalla oirehtiminen on ilmeisesti erittäin väkivaltaista käytöstä toista ihmistä kohtaan, jos lääkkeet jäävät ottamatta.
Riski on yksinkertaisesti liian suuri varsinkin tavallisen perhe-elämän kannalta. Minkä lisäksi alttius sairastua skitsofreniaan on tutkitusti vahvasti perinnöllinen.
Pelko, myötätunto tai sääli ovat vääriä syitä pysyä yhdessä.
Mun siskolla on ainakin lääkitys ja yhdellä tutullakin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että en osaa samaistua noin tunteettomaan treffailuun, tai treffailuun vielä ehkä kun vasta tutustutaan, mutta jos omasta tahdostani olisin 3 kk:tta tapaillut tiiviisti ihmistä, niin se tarkoittaisi sitä että olisin jo hyvin rakastunut häneen. Ja jos olen kolmessa kuukaudessa rakastunut, niin en kykenisi kohtelemaan rakasta ihmistä noin kylmästi. Ja ymmärrän kyllä, ettei tuollaista diagnoosia ihan heti alussa vaan osaa, eikä liene viisastakaan, kertoa. Mutta ei ihan liian myöhäänkään.
Kyllä sun kannattaa lähteä toiseen suuntaan, niin sille miehelle jää mahdollisuus löytää joku oikeasti lämmin ja rakastava ihminen elämäänsä. Sä voit jatkaa täydellisyyden etsintää ja huomata vielä jonakin päivänä, että elämä saattaa silti pistää sutkin kasvamaan niin monin tavoin.
siltä väliltä ei ole miehiä tarjolla esimerkiksi ryhmästä NORMAALIT.
Ja huom. ap, jos et valitse just sitä skitsoa niin elämä koettelee sua MONIN TAVOIN!
Voi jessus...
Olen seurustellut skitsofreniaa sairastavan miehen kanssa, eivät he aivan yllättäen sekoa ota puukkoa ja tapa ihmisiä, mielestäni skitsofrenikoita kohtaan on paljon ennakkoluuloja. Lue sairaudesta kirjoja älä tietämättömien mielipiteitä. Jotkut parantuvat jopa kokonaan. Mutta toki ymmärrän että asian salaaminen loukkasi. Jos rakastat häntä niin jatka ihmeessä suhdetta:-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vältän yksityiskohtia, mutta yksi tosi iso asia minkä takia olen tuntenut tuon uutisen jälkeen olevani "jäässä", on se että miehen väkivaltaisuus kohdistui hänen entiseen kumppaniinsa.
Ymmärrän lähes kaikki tänne kirjoitetut näkökulmat ja kiitän niistä, mutta teen päätökseni kuitenkin oman harkintani ja omien tunteideni pohjalta.
Olen pettynyt miehen tapaan kertoa asiasta, sillä suhteemme alku oli hyvin tiivis ja kerroin n.
kuukausi sitten hänelle erittäin luottamuksellisia asioita omasta elämästäni, mutta hän ei kertonut mitään omista ongelmistaan vaan ilmoitti tiedon sairaudestaan yllätyksenä, ilman mitään pohjustusta.
Oma elämäni ei ole ollut tähänkään saakka aina kovin ruusuista, mutta en ole kohtalonuskoinen. En siis usko että minua rangaistaan jostain ylemmältä taholta vaikka jätän tämän suhteen.
Mutta haluaisin selvittää asian seurustelukumppanini kanssa ilman että hänelle jäisi pahoja kaunoja minua kohtaan.
Vaikea tilanne.
ap
Jatka suhdetta, jos tuntuu, että pystyt siihen ja ettei väkivaltatausta epäilytä ja pelota. Kokeilematta on mahdoton tietää, miten kävisi, mutta ehkä itse antaisin olla, ellen olisi jotenkin jo jäänyt koukkuun ja aivan retkussa. Oma miehenikin kaunisteli suhteen alussa joitain milestäni pienemmän mittapuun asioita tai pikemmin jätti kertomatta. Reilultahan se ei tuntunut, mutta yhteen jäätiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta onko teillä ollut seksiä. Kysyn siksi, että epäilin eräästä entisestä miesystävästäni että hänellä olisi tasapainossa oleva skitsofrenia, lääkkeillä tasapainossa pysyvä siis. En tässä ala kertomaan koska se on pitkä juttu.
Mutta siis, tuolla miehellä ei oikein tullut kunnon erektiota koskaan, ei alussakaan, vaikka oli vasta kolmenkymmenen. Jälkeenpäin ajattelin että kenties se johtui antipsykoottisesta lääkityksestä.
Minä ymmärrän kyllä miestä. Asia saattaa hävettää häntä. Mieti, miten vaikea juttu on kertoa naiselle, jonka kanssa haluaisi suhdetta, että "btw mulla on skitsofrenia". Jos hän kertoisi kaikille uusille tuttavuuksille alkuvaiheessa asiasta, se toimisi varmaan mukavana karkottimena.
Toisaalta ymmärrän sinuakin, jos et halua seurustella sellaisen henkilön kanssa. Ja ymmärrän, että olet pettynyt, vaikka se vähän sydämettömältä ja suvaitsemattomalta kuulostaisikin. Vähän on kieltämättä pattitilanne...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.07.2012 klo 17:35"]
Sairastaakohan minunkin aiemmin tapailemani mies skitsofreniaa? Hän kertoi olleensa suljetulla burn-outin vuoksi, minkä uskoinkin. Mutta mitä enemmän häntä aloin tuntea, sitä oudommalta hän alkoi tuntua. Hän oli sairaalloisen kiinnostunut elokuvista ja saattoi jauhaa niistä kuin "muissa maailmoissa" tunteja. Kerran, kun lähdimme ulos ja molemmat olimme pukeutuneet mustiin ja aurinkolaseihin, hän sanoi: "Olemme Men in black". Lähes kaikkeen hän jotenkin yhdisti elokuva-maailman. Hänellä ei myöskään ole kavereita, veljensä, joka asuu kaukana on ainoa ja hän oleskelee todella paljon kotona. Ainoastaan käy kaupassa ja silloin kun edellisestä avioliitosta oleva poika on viikonlopun luonaan, käy pojan kanssa kodin ulkopuolella. Hän on todella korkeakoulutettu ja aiemmin menestynyt loistavasti työelämässä. Minut sai juoksemaan karkuun, tuo elokuva-maailmassa liika oleminen...
sosiaalinen eristyminen tuntuisi kyllä viittaavan enemmän aspergeriin kuin skitsofreniaan.
Sosiaalinen eristyminen on nimenomaan skitsofrenian oire.
Hei! Jos satut ap vielä käymään täällä, niin olisi mielenkiintoista tietää, mihin ratkaisuun päädyit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eräs tuttavani seurusteli vankilakundin kanssa, ja pari vuotta sitten löytyi roskiksesta paloiteltuna
Riippuu mitä haet. Skitsofrenia on periytyvää, eli älä tee ainakaan lapsia hänen kanssaan. Psykooseja tulee varmasti matkan varrella lisää, sillä lääkkeisiin tahtoo tulla toleranssi. Lääkittynä voi elää kohtalaista elämää, mutta vaatii aina toiselta osapuolelta energiaa. Pitäisin pahempana narsistista tai vaativaa persoonallisuutta. Rajatilatkin ovat aika ikäviä.
Entä jos hän olis ollu väkivaltainen ilman tuota sairautta? Niitä lie enempi. Ymmärrän kyl sua.
Et ole hirveä ihminen, todellakin pitäisi kertoa. Varsinkin väkivaltarikostaustalla.
Vierailija kirjoitti:
Tunsin perheellisen skitsofreenikon. Hän oli todella ihana ihminen ja eli perheineen ihan tavallista elämää, lääkitys oli kunnossa. Sitten tuli joku pahenemisvaihe ja hän alkoi väittää että olen joku joka vain esittää olevansa minä ja oikeasti olen joku muu. Vainoharhaiseksi muuttui muutenkin, ja vika oli kuulemma minussa kun minä haluan hänelle jotain pahaa. Loppui siihen se ystävyys sitten. Yritin pitkään jaksaa ymmärtää mutta kun minut koettiin jatkuvasti jonain uhkana niin annoin olla. Sairaudentunto häneltä puuttui kokonaan siinä vaiheessa kun meni huonommin.
En ihmettele miksi kaikki eivät ole valmiita parisuhteeseen skitsofreenikon kanssa. Jos rakastuisin henkilöön itseensä niin saattaisin sellaiseen ryhtyä, mutta en kyllä muuten. Kuitenkin aina vähän riskialtista, etenkin sellaisen kanssa jolla väkivaltaista taustaa. Monella psyykkisesti terveelläkin on väkivaltataustaa, enkä sellaisen kanssakaan alkaisi mihinkään, joten ei tuo mielestäni ole sairauden perusteella syrjimistä mitä ap aikoo. Väkivaltainen on väkivaltainen. Ei kiitos.
Tämä.
Oireettomaksi skitsofreniaa ei saa lääkkeilläkään,ei kannata jatkaa suhdetta.Et voi luottaa tyyppiin tulevaisuudessa.
Teet todennäköisesti hyvin viisaasti, ap, jos lopetat suhteen. Skitsofreenikkojakin on erilaisia ja tämän seurustelukumppanisi kohdalla oirehtiminen on ilmeisesti erittäin väkivaltaista käytöstä toista ihmistä kohtaan, jos lääkkeet jäävät ottamatta.
Riski on yksinkertaisesti liian suuri varsinkin tavallisen perhe-elämän kannalta. Minkä lisäksi alttius sairastua skitsofreniaan on tutkitusti vahvasti perinnöllinen.