Lue keskustelun säännöt.
Täällä aamulla olleen 50-lukukeskustelun innoittamana
15.05.2012 |
kyselen, miten teidän / puolisonne naispuoliset isovanhemmat tekivät työkseen 50-luvulla? Miten lastenhoito oli järjestetty?
Mun ja puolisoni yhteensä neljästä isoäidistä yksi oli kotirouva (hoiti lapset kotona, ei apulaisia), yksi hoiti maatilaa (lapset hoituivat siinä samassa) ja kaksi oli kodin ulkopuolella ansiotöissä (toisen lapset hoidossa naapurintädillä, ei apulaisia ja toisella apulainen, joka hoiti lapset ja kodin).
Mun käsittääkseni Suomessa ei ole oikein koskaan ollut mitään kotirouvakulttuuria. Olenko väärässä? Saa kertoa sekä omia kokemuksia, että mahdollista historiantuntemustaan :).
Kommentit (9)
isovanhempani olivat maanviljelijöitä, ja tekivät töitä kotitiloillaan.
Lapset hoitivat töiden ohessa.
Myös lapset tekivät paljon kotitöitä ja osallistuivat maatilan töihin.
Ensimmäiset vauvat saivat pärjätä itsekseen tärkeiden töiden ajan (huutaminen vahvistaa keuhkoja, kuulemma).
Sitten kun vanhemmilla lapsilla oli jo vähän järkeä päässä, hoitovat he pienemmät sisarukset sillä aikaa kun vanhemmat tekivät töitänsä.
Isovanhemmat olivat joskus lastenvahtina.
Isäni sisaruksista 5 kuoli alle kouluikäisenä, joko tapaturmaisesti tai johonkin tartuntatautiin.
Äitini sisaruksista kaikki selvisivät aikuisiksi asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse synnyiin v 1960- ja mun äitini oli poissa työelämästä (oli kirjanpitäjä ammatiltaan) kunnes menin kouluun 7-vuotiaana. Sitten hän vähitellen oli yhdessä kaupassa töissä lyhyen aikaa kunnes pikuveljeni syntyi. Sitten hän oli taas pois työelämästä kunnes pikkuveli meni kouluun jne. Isäni oli juristi. Peraatteessa äitini olisi voinut olla kotirouva pidempäänkin mutta kai hän halusi omaa rahaa.
m 51
mun äidin äiti oli sairaanhoitaja (tai perushoitaja?) ammatiltaan ja töissä sairaalassa suurimman osan elämästään. Heillä oli myös pieni maatila, lampaita ja lehmiäkin, ja mummi hoiti tietysti sitäkin. Miehensä oli juoppo, eikä pystynyt työpaikkoja pitämään, eli mummin oli pakkokin tehdä töitä.
Isän äiti oli ompelija, mutta hän teki töitä kotoa lastenhoidon ohella silloin kun ehti, lapsia ei viety mihinkään hoitoon tms.
Miehen mummoista toinen taisi olla kyllä ihan kotirouva, 3 lasta. Toinen taas teki kaikenlaisia töitä (oli kotona pikkulapsi-ajat, mutta muuten), ruoanlaittajana työmaalla ja toimistotöissä ainakin.
Isäni äiti oli nuorempana Yhtyneillä paperitehtailla konttoristina, mutta ajan tvavn mukaisesti hänet irtisanottiin, kun meni naimisiin. Näin toimittiin siihen aikaan kaikkien naispuolisten työntekijöiden kohdalla Yhtyneissä. Isäni isä elätti sii perheen ja äiti keskittyi huolehtimaan kodista.
Äitini äiti oli myös pääasiassa koti/edustusvaimo. Äitini isällä oli yksityinen vastaanotto, jonka vastaanottovirkailijaa isoäitini tarvittaessa tuurasi. Muuten ei huolehti kodista (toki kodinhoitajan avustuksella) ja vastasi lasten kasvatuksesta.
Mun kummatkin isoäidit olivat isojen maatilojen emäntä ja 1950-luvulla talossa oli paljon työvoimaa. Lapsia hoiti jos hoiti se joka kykeni kynnelle. Mun toinen isoäiti laski, että heillä oli parhaimmillaan 15 suuta ruokittavana, näistä oli omia lapsia kaksi. Ei varmaan paljoa lasten kanssa leikitty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1. Varakas kotirouva, jolla apulainen, ei Suomessa.
2. Pitopalveluyrittäjä, sotaleski, lapset jo teinejä 50-luvulla.
3. Toimistovirkailija ja maatalon emäntä. Palkattu teinityttö lastenhoitajana.
4. Maatalon emäntä, ompelija, hoiti lapset itse.
ja toinen oli ompelija. Kotonaan kai kumpikin töitä teki, mutta ei ihan pelkkänä kotirouvana ollut. Ehkä rikkaammissa perheissä vain oli varaa sellaiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisella oli varakas mies, joten hänellä oli kotiapulainen.
siis, ettei missään laajassa mittakaavassa. Useimmat meistä varmaan tietävät Suomisen perheen kaltaiset varakkaat kaupunkilaisperheet, jotka eivät kuitenkaan olleet Suomessa 50-luvulla enemmistönä.