Äitini haluaa keskustella kanssani vain pinnallisista asioista
Äitini siis juttelee kanssani lähinnä pinnallisista asioista, esim. kukista tai siitä, kenen luona on tullut käytyä kylässä. Olen 30-vuotias nainen, ja minulla ei ole kenenkään muun kanssa tällaista suhdetta. Ystävieni kanssa puhun vaikeistakin asioista, eikä siinä ole mitään ongelmaa. Mistä luulette johtuvan, että äitiäni näyttää vain ahdistavan jos pitäisi puhua vaikkapa minun työssä jaksamisestani tai muista ns. vaikeista asioista? Äitini on jopa lähtenyt pois huoneesta joskus, kun yritin puida suhdettamme hänen kanssaan.
Kommentit (7)
haluaapitää etäisyyttä.Ehkä hänellä itselläänon jotenkin raskasta/ vaihdevuosien tuomaa mielialan herkkyyttä.
Ehkä sinun pitäisi kysyä joskus miten hän voi,mitä hänelle kuuluu,onko hänellä kaikki hyvin, voisitko auttaa jossakin.
hyvä että sinulla on ystäviä. ei jokaisen ihmisen tarvitse vastata kaikkiin tarpeisiin.
Ei sinun paskamaisen luonteesi analysointi ole yhtään sen syvällisempää kuin kukkien hoidosta keskustelu.
Onko sinulla oikeasti ystäviä, jos haluat puida pelkästään omia asioitasi?
sama juttu. Äitinikyllä paasaa miten rankkaa hänellä on töissä tai miten on aina niin raskasta kaikki. Minun tai lasten kuulumiset ei kiinnosta, ahdistuu heti ja sulkee korvansa täysin tai poistuu huoneesta. Pahin oli kun sairastuin syöpään, veljeni oli kysynyt äidiltä vointiani, johon oli vain tokaissut että ainahan se jostain valittaa... Kun veljeni oli jatkanut ja kysynyt syöpähoidoista, oli äitini ollut kuin olisi kuullut koko sairaudesta ekaa kertaa. Niin tyypillistä, kaiken pitäisi pyöriä hänen ympärillään ja kaikkien olla kiinnostuneita siitä mitä hänelle kuuluu.
Ei sinun paskamaisen luonteesi analysointi ole yhtään sen syvällisempää kuin kukkien hoidosta keskustelu.
Onko sinulla oikeasti ystäviä, jos haluat puida pelkästään omia asioitasi?
Onko sinulla ystäviä?
- ei ap
Minulla on kokemusta tuontyyppisistä ihmisistä. Ei syvälliset jutut kaikkien kanssa vaan onnistu. Kannattaa valmentautua siihen että äitisi ei ehkä ikinä ole niin pitkällä elämässään että voisi esim puhua suhteestaan sinuun tai kenenkään muuhun ihmiseen. Joskus lapset menevät henkisessä kehityksessään vanhempiensa ohi, ja joskus taas ihmiset eivät kykene jostain syystä lastensa kanssa samaan mihin ehkä muissa ihmissuhteissaan kykenevät - se oma lapsi nähdään aina "lapsena" eikä tasaveroisena aikuisena.
Hyvä juttu että keskustelut onnistuvat muiden kanssa, ei kannata liikaa takertua tuohon äiti-asiaan. Se kun ei johdu vain sinusta.