Lue keskustelun säännöt.
"Nykyään ei osata kasvattaa lapsia". Kertokaa ihmeessä, kuinka niitä lapsia kasvatetaan!
24.05.2012 |
Itselläni on ainakin kova halu kasvattaa lastani. En halua olla se äiti, josta puhutaan halveksuvasti selän takana. Mutta vaikka kuinka yritän, ja olen jopa ankarakin, lapseni ei silti aina toimi kuten haluaisin. Tulee lällättelyjä, uhoamista ja kiukkukohtauksia. Juuri sellaisia, joista nämä arvostelijat saavat tuulta purjeisiinsa.
Olen johdonmukainen, palkitsen hyvästä käytöksestä ja rankaisen huonosta (esim. lelun pois ottaminen, kivan jutun peruminen, jäähy). Mutta silti lapseni ei osaa käyttäytä, kuten "lapset ennen vanhaan".
Mikä on neuvonne: kuinka niitä lapsia oikein kasvatetaan? Kaikki kun aina vaan hokevat, että ei osata, mutta missä ne käytännön neuvot?
Ja mitä se lasten kasvatus silloin vanhoina hyvinä aikoina oli? Minun käsitykseni mukaan sitä, että mikäli lapsi teki kolttosia tai käyttäytyi huonosti tuli vitsaa, remmiä tai korvatillikkaa. Moni iäkkäämpi on kertonut, että tyypillinen rangaistus oli myös mm. ruuan evääminen ja lukittuun tilaan sulkeminen. Nykyään nuo kaikki ovat vaan laittomia keinoja.
Kommentit (10)
nykyaikamarina on ihan perseestä. Ei semmoista kulta-aikaa ole ollutkaan jolloin kaikilla oli selkäytimessä taito kasvattaa lapsia hyvin. Itse asiassa aika usein ennen ei lapsia kasvatettu juuri lainkaa, niitä nyt vaan pyöri siinä nurkissa iso lauma ja ne ruokittiin ja itse kasvoivat miten kasvoivat. Huonoon käytökseen suhtautuminenkin on ollut hyvin vaihtelevaa, jossain on tullut vyöremmistä helpoosti, jossain harvemmin, jossain ei koskaan.
Itse en ole koskaan lapsenkasvatuksesta stressannut. Uskon, että riittää kunhan rakastaa, antaa aikaa ja ohjaa oikeaan. Hyväksyn myös sen, että lapsi ei ole, eikä sen pidäkään olla, mikään kone jolla ei ole omaa tahtoa vaan joka aina pienestä asti tekee "kiltisti" sen mitä äiti käskee. Lapsen egon kehittyminen ja myöhemmin erillistyminen vanhemmista vaativat useimmiten myös kapinaa ja kiukkua, eikä niitä pidä pitää ongelmana. Minä en ymmärrä tätä ihme päivittelyä että jotkut nelivuotiaan uhmakohtaukset muka olisi joku hirvittävä ongelma ja tulos pilallemenneestä kasvatuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässe teillä haaste, olkaa läsnä, kuunnelkaa, antakaa toiselle tilaa, tarjotkaa aitoa tukea, empatiaa ja ystävällistä lempeää apua.
Äh, tylsää, mikään muu ei voi olla palkitsevampaa, kuin olla kusipäisen tuomitseva, fanaattisen ilkeä, ala-arvoisen arvosteleva ja saatanallisen syyllistävä.
Mene kirjastoon.
nykyaikamarina on ihan perseestä. Ei semmoista kulta-aikaa ole ollutkaan jolloin kaikilla oli selkäytimessä taito kasvattaa lapsia hyvin. Itse asiassa aika usein ennen ei lapsia kasvatettu juuri lainkaa, niitä nyt vaan pyöri siinä nurkissa iso lauma ja ne ruokittiin ja itse kasvoivat miten kasvoivat. Huonoon käytökseen suhtautuminenkin on ollut hyvin vaihtelevaa, jossain on tullut vyöremmistä helpoosti, jossain harvemmin, jossain ei koskaan. Itse en ole koskaan lapsenkasvatuksesta stressannut. Uskon, että riittää kunhan rakastaa, antaa aikaa ja ohjaa oikeaan. Hyväksyn myös sen, että lapsi ei ole, eikä sen pidäkään olla, mikään kone jolla ei ole omaa tahtoa vaan joka aina pienestä asti tekee "kiltisti" sen mitä äiti käskee. Lapsen egon kehittyminen ja myöhemmin erillistyminen vanhemmista vaativat useimmiten myös kapinaa ja kiukkua, eikä niitä pidä pitää ongelmana. Minä en ymmärrä tätä ihme päivittelyä että jotkut nelivuotiaan uhmakohtaukset muka olisi joku hirvittävä ongelma ja tulos pilallemenneestä kasvatuksesta.
lapsi ylipäätään kokee voivansa aukoa sulle päätään jatkuvasti. Joko annat homman jatkua liian pitkään ennen kuin puutut, tai sitten et vaan ole johdonmukainen rangaistuksissasi. Lapselle pitää selittää todella vakavasti hänen huono käytöksensä, ei sitä saa ohittaa vaan sillä, että otanpas nyt tämän lelun sulta, kun olit tuhma. Lapsella on miljoona muuta lelua, joilla voi leikkiä. Ruumiillinen kuritus ei kuulu tähän mitenkään. Sun täytyy uskottavasti saada läpi se, ettei huono käytös ole sallittua.
Mielestäni näillä valittajilla on monesti hukassa se, mitä lapsilta ylipäätään voi vaatia, ja, että on lapsen kehitykseen kuuluvaa, että lapsi esim uhmaa tai tekee muuten vain hulluja asioita kokeillaakseen ja oppiakseen elämää. Lapsilta siis pitää sietää tietty määrä ei-aikuismaista käytöstä, se ikäänkuin kuuluu lapsen toimenkuvaan.
Rajat pitää tietysti asettaa ja toiset ihmiset ottaa huomioon, opettaa tavoille. Tätä on kasvatus.
"kasvatettuja"? Ei meidän suvussa ainakaan. Lapset kasvoivat siinä sivussa, ei kenelläkään ollut niitä aikaa kasvattaa. Saivat remmistä jos eivät totelleet. Kurittamisen välissä kasvatettiin mitätöimällä ja häpeällä. Koulunkäyntiin ei kannustettu, tärkeintä oli mennä töihin mahdollisimman varhain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kasvatusta on kaikki, jolla vanhempi vaikuttaa lapseen. Emme me voi tietää, mikä on se sinun elämänfilosofiasi, jonka halua periyttää lapsellesi.
Mikä on sinun oma elämänkokemuksesi, perhetaustasi, koulutuksesi, temperamenttisi, persoonallisuutesi ja elämäntilanteesi jne...
On ihan silkka mahdottomuus antaa yhtä ainoaa oikeaa kasvattamisen mallia, joka olisi ideaali kaikille perheille, vanhemmille ja lapsille.
Eihän vaihtoehdot ole täysin vapaa kasvatus tai nöyryyttäminen ja kuritus.
Parempi kuunnella lasta ja puhua loputtomiin eri asioista kuten käytöstavoista, toisen huomioonottamisesta, kotitöihin osallistumisesta, läksyistä, kiusaamisen välttämisestä jne. jne. Kovaääninen riitelykin kuuluu aika ajoin asiaan mutta vanhempien pitää voittaa väittelyt ja osoittaa auktoriteettinsa; ei vähättelemällä, kiroilemalla eikä nimittelemällä, vaan asiallisesti mutta tiukasti ohjaten.
Lapset ovat fiksuja ja ymmärtävät vaikkeivät yleensä myönnä kuuntelevansa vanhempien ohjeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuten keskiajalla, jolloin lapsia ei edes laskettu väkilukuun, saatika, että heitä suojeltu aikuisten maailmalta.
Vaiko 1800-luvulla, jolloin lapsen oma tahto pyrittiin perisyntinä karsimaan pois ja ruumiillinen kuritus oli ihan joka päivästä arkea.
Ja vielä 1950-luvullakin lapsen tahto oli aika lailla vanhempien taskuissa.
About 1960 luvuilla tuli kuvaan ns. vapaan kasvatuksen ideologia, jonka lapsilla tuli oikeus toteuttaa itseään lähes rajoituksitta.
Nythän vasta on herätty hyvään kasvatukseen, joka on sekä rajoja että rakkautta.
Jokainenhan meistä tietää, mikä ei ole rakkautta ja mikä ei ole rajoja, joten siitä lähdetään.
Jotain sinä teet niin, että lapsi ylipäätään kokee voivansa aukoa sulle päätään jatkuvasti. Joko annat homman jatkua liian pitkään ennen kuin puutut, tai sitten et vaan ole johdonmukainen rangaistuksissasi. Lapselle pitää selittää todella vakavasti hänen huono käytöksensä, ei sitä saa ohittaa vaan sillä, että otanpas nyt tämän lelun sulta, kun olit tuhma. Lapsella on miljoona muuta lelua, joilla voi leikkiä.
Ruumiillinen kuritus ei kuulu tähän mitenkään. Sun täytyy uskottavasti saada läpi se, ettei huono käytös ole sallittua.
Minulla on neljä lasta, ja jokainen heistä kasvatettu todella tiukassa kurissa (mitä tulee käytöstapoihin, toisen ihmisen [ekä tietenkin ylipäätnäs elollisen] kunnioittamiseen, noudattamaan yhteiskunnan normeja jne.) sekä annettu paljon aikaa, läsnäoloa ja ennen kaikkea rakkautta.
Ja kuvailemasi kasvatusmallit ovat vain jäävuoren huippu, mitä lasten kokonaisvaltaiseen kasvatukseen tulee.
Mutta silti, yksi lapsistani on kuin tulta ja tappuraa, hänen kasvatuksessaan ei tule ns. hengäsdystaukoja, vaan aina siirrytään yhdestä murroskaudesta uuteen murroskauteen. Ja vaikka meillä ei sallita missään olosuhteissa lapselta ylimielistä kohtelua, vanhempiaan tulee aina kunnioittaa (sillä mekin kunnioitamme lapsiamme) jne. niin siitä huolimatta tämä yksi lapsistamme jaksaa hakea aina yhä uudestaan niitä omia rajojaan, vaikka tietää tasan tarkkaan mitä siitä seuraa.
Ja kolme muuta ovat taas niin kilttejä, reippaita ja hyväkäytösisiä aina, rangaistukset tuottaa aina tulosta, totellaan aina ensimmäisestä sanomisesta ja muutenkin ovat ns. helppoja luonteeltaan.
Eli hyvä ihminen, toivottavasti siperia vielä opettaa sinulle, että jokaisella lapsella on syntyessään se oma tempperamentti. Toisten kanssa pääsee helpommalla ja vähemmällä työllä, ja toisten kanssa se elämä on yhtä taistelutannerta koko elämän ajan, eikä kasvatustyö lopu koskaan. ;)
lapsi ylipäätään kokee voivansa aukoa sulle päätään jatkuvasti. Joko annat homman jatkua liian pitkään ennen kuin puutut, tai sitten et vaan ole johdonmukainen rangaistuksissasi. Lapselle pitää selittää todella vakavasti hänen huono käytöksensä, ei sitä saa ohittaa vaan sillä, että otanpas nyt tämän lelun sulta, kun olit tuhma. Lapsella on miljoona muuta lelua, joilla voi leikkiä.
Ruumiillinen kuritus ei kuulu tähän mitenkään. Sun täytyy uskottavasti saada läpi se, ettei huono käytös ole sallittua.