Te, jotka toivotte hyvää miestä, oletteko itse hyviä naisia?
Täällä oli jokin aika sitten ketju, jossa kysyttiin minkälaista on elää onnellisessa avioliitossa. Vastasin siihen kertomalla, millaista elämämme on. Mutta olisin ehkä voinut myös kertoa, millaista se ei ole.
Näistä äitienpäivävalitusvirsistä tuli nimittäin mieleeni, että meillä ei vietetä oikeastaan mitään aikuisten juhlapäiviä (ehkä joulua lukuunottamatta, mutta senkin yritämme ottaa ensisijaisesti lomailun ja mukavan yhdessäolon kannalta). En myöskään ole koskaan odottanut mieheni ostelevan minulle lahjoja tai muuten järjestävän romanttisia yllätyksiä. Me huomioimme toisiamme päivittäin arjessa ja osoitamme rakkauttamme, eikä tunnu lainkaan tarpeelliselta järjestää ekstrahuomiointia vaikka äitienpäivänä tai syntymäpäivänä.
Moni täällä valittaa miestensä äijämäisyydestä (esim. tunnekylmyys, naista esineellistävät harrastukset, uhoaminen). Mutta oletteko miettineet, että myös tietyt piirteet naisissa ärsyttävät helposti miehiä (saippuasarjamainen höperöromanttinen maailmankuva, sosiaalinen pakkopulla, hössöttäminen)? Meillä mies ei käyttäydy tyypilliseen miesmäiseen tapaan vastenmielisesti, ja kun tämä tulee palstoilla ilmi, minuun kohdistuu sekä kehuja että kateutta. Mutta asian toinen puoli on se, että myöskään minä en käyttäydy tavoilla, jotka miestä ärsyttäisivät.
En tarvitse mitään äitienpäiväpakkomuistamista, koska mieheni on tukenani, apunani, seuranani ja rakastajanani vuoden kaikkina päivinä.
Kommentit (21)
Naiset monesti kuvittelevat, että miehet arvostavat samoja asioita ja ajattelevat kuin nainen itse. Sama tietysti pätee myös toisinpäin.
Useimmat miehet kyllä arvostavat ja rakastavat paljon, vaikka jotain merkkipäivää eivät muistaisikaan. Oletko ajatellut, että mies saattaa pitää kaikenlaisia merkkipäiviä turhuuksina ja sen vuoksi ei muista merkkipäiviä?
Ei luultavasti myöskään ymmärrä kuinka tärkeää se olisi naiselle. Naiset eivät usein edes ilmaise selkeästi pettyneensä siihen, vaan tulevat tänne palstalle vuodattamaan kuinka tollo heidän miehensä on taas ollut.
DMutta kyllä juhlat on mukavia. äsken tuli itku kun poikani antoi äitienpäiväkortin,
DMutta kyllä juhlat on mukavia. äsken tuli itku kun poikani antoi äitienpäiväkortin,
Vaan että olisi hyvä ottaa puolisonkin kyvyt, tarpeet ja toiveet huomioon (esim. jos hän inhoaa juhlia ja järjestelyä, niin ei kannata odottaa hänen hoitavan sellaista spontaanisti ja sitten loukkistella kun juhlapäivä on niin "syvältä"). Etenkin jos toivoo, että puoliso ottaisi omat tarpeet huomioon.
Varmasti on pareja, jotka suorastaan nauttivat kaikenlaisesta juhlien järkkäilystä, ja heille se suotakoon ilomielin.
Mukavaa äitienpäivää sinulle!
ap
ja hyvä parisuhde sitä, että miehen ei tarvi koskaan tehdä mitään mitä ei halua?
mitkä listasit huonon miehen merkeiksi, oli sellaisia, jotka loukkaa naista. Naisten huonot piirteet (esim. hössöttäminen) taas ei loukkaa ketään, vaikka saattaisikin ärsyttää.
parisuhteessa tuo huomioiminen on niin jokapäiväistä ettei yhtä tai kahta päivää erityisesti tarvitse korostaa - ja toisaalta jos haluaa korostaa se tapahtuu vilpittömästi ja puhtaasta halusta ilahduttaa toista. Se ei tunnu järjestäjästä uhrautumiselta eikä saaja ole kiusaantunut tai pettynyt liian suurin odotuksineen.
Mä en kaipaa lahjoja - lapsi halusi ostaa jotain pientä ja sainkin pari uutta t-paitaa joille varmasti on käyttöä:)
Mutta tuohon otsikon kysymyykseen vastauksena - tiedän olevani erittäin hyvä vaimo vioistani huolimatta. Välillä ole väsynyt, kiukkuinen eikä mikään huvita - riidellessä yritän saada aina viimeisen sanan. Kuljen vanhoissa löppänävaatteissa kotona, murehdin raha-asioita tai tekemättömiä kotitöitä.
Mutta toisaalta - ne tärkeimmät; rakastan miestäni ehdoitta, arvostan kaikkea mitä hän minulle ja meille perheenä on tehnyt ja tekee. Kunnioitan hänen ammatillista älykkyyttään ja omistautumistaan, ihailen kykyään oppia uudet asiat nopeasti ja muistaa kaiken... tähän en itse pysty! Tuen häntä kaikessa hänen haaveissaan ja tekemisissään ja yritän omalta osaltani jakaa ja osallistua. Ja haluan fyysisesti hänet lähelleni rakastettuna ja rakastajana!
Mulla on aina ollut ympärilläni vain hyviä miehiä. Ehkä mun oma hyvä itsetunto on myös osasyy siihen ettei mitään renttuja ole edes hihaan takertunut:D
16v yhdessä 4 lasta
Onko hyvä nainen kaikille mieliksi ja hyvä parisuhde sitä, että miehen ei tarvi koskaan tehdä mitään mitä ei halua?
Mutta miestäni rakastan ja kovasti haluan myös häntä miellyttää (edellytyksenä tähän toki se, että mies ei pyri alistamaan minua vaan kunnioittaa tasavertaisena kumppaninaan).
Parisuhteessamme joudumme vain harvoin tekemään asioita vastentahtoisesti. Koskee sekä miestä että minua. En voi ymmärtää, miten voisin nauttia esim. sellaisesta tilanteesta, jossa mies olisi pakotettu vastoin tahtoaan jotenkin juhlistamaan minua. Jos sellainen ei tule mieheltä spontaanisti, saa kyllä jäädä kokonaan väliin. Mieheni laittaa minulle muutenkin aamiaista aina, kun aamuni on niin kiireinen että en itse ehdi, ehdottaa ja järjestää lomamatkoja, käy kaupassa, siivoaa, pesee pyykkiä, tukee, auttaa ja kuuntelee ongelmatilanteissa, puhuu tunteistaan, päivittäin halailee ja suukottelee jne. jne. Kaikki omasta tahdostaan, pyytämättä.
En osaa kaivata tämän lisäksi ekstrahuomiota jonakin ennalta määrättynä päivänä.
ap
mitkä listasit huonon miehen merkeiksi, oli sellaisia, jotka loukkaa naista. Naisten huonot piirteet (esim. hössöttäminen) taas ei loukkaa ketään, vaikka saattaisikin ärsyttää.
...ja pettyy jos miehestä ei ole tähän?
Loukkaamista ja loukkaantumista on monenlaista, ja naisille tyypillisin tapa/aihe ei ole se ainoa oikea.
ap
mitkä listasit huonon miehen merkeiksi, oli sellaisia, jotka loukkaa naista. Naisten huonot piirteet (esim. hössöttäminen) taas ei loukkaa ketään, vaikka saattaisikin ärsyttää.
...ja pettyy jos miehestä ei ole tähän?Loukkaamista ja loukkaantumista on monenlaista, ja naisille tyypillisin tapa/aihe ei ole se ainoa oikea.
ap
Niin saadaan ainakin jokin selkeästi loukkaava piirre.
ap
Olen eronnut joitain vuosia sitten, ja vasta nyt tajunuut, ex-miehen vuosien syyllistämisen jälkeen, että en todellakaan itsekään ollut hyvä kumppani hänelle.
Nyt harjoittelen paremmaksi parisuhteen osapuoleksi uuden miesystäväni kanssa. Ei se helppoa ole, mutta on vihdoin pitänyt tajuta, ettei maailma pyöri minun ja minun tahtoni ja toiveideni ympärillä. Toiselle ihmiselle on annettava tilaa olla oma itsensä.
Hyvää äitienpäivää sinulle Ap! :) Uskoisin, että olet hyvä äiti, mutta kirjoituksestasi päätellen myös erittäin hyvä ihminen!
mitkä listasit huonon miehen merkeiksi, oli sellaisia, jotka loukkaa naista. Naisten huonot piirteet (esim. hössöttäminen) taas ei loukkaa ketään, vaikka saattaisikin ärsyttää.
...ja pettyy jos miehestä ei ole tähän?Loukkaamista ja loukkaantumista on monenlaista, ja naisille tyypillisin tapa/aihe ei ole se ainoa oikea.
ap
jos mies muistaa vaimoa merkkipäivinä (ja toisin päin) niin mies joutuu käyttäytymään kuin saippusarjan hahmo?? Käsityksesi miehistä ei ole vissiin kovin korkeat jos tuo on liikaa vaadittu? En mäkään tosinj pakottaisi miestä muistamaan minua, jos hän ei haluaisi, vaan toivoisin, että olisin alunperin valinnut miehen, jolle joku synttärilahjan hommaaminen ei ole ylivoimaisen tuskallista.
Onko se liikaa vaadittu?
Äitienpäivä menee useimmilla näin; äiti nousee, tekee asiat joita hän tekee joka päivä. KAIKKI syövät kakkua, äiti ylistää lapsiaan jotka ovat tehneet lahjat. Mies ojentaa markettiruusut ja antaa pusun. Sen jälkeen KAIKKI menevät syömään jonnekin tai kotona tehdään ihan tavallista rukaa.
Miehen tehtävä on kauppareissulla ojentaa kätensä kaksi kertaa; kerran ruusukimpun suuntaan ja kerran täytekakun suuntaan. Seuraavana päivänä ei tarvi ojentaa kuin se kukkakimppu. Sen jälkeen hän saa elää ihan normaalin päivän, paitsi että saa hyvää ruokaa.
Mä en ymmärrä, en vaan ymmärrä, mikä tuossa on niin hirveän työlästä ja aikaavievää, että sitä ei normaali mies voi tehdä, ja ettei se kuulu normaaliin elämään muutenkin. Miehet itse tekevät tästä asiasta työläämmän kuin se onkaan.
mitkä listasit huonon miehen merkeiksi, oli sellaisia, jotka loukkaa naista. Naisten huonot piirteet (esim. hössöttäminen) taas ei loukkaa ketään, vaikka saattaisikin ärsyttää.
...ja pettyy jos miehestä ei ole tähän?Loukkaamista ja loukkaantumista on monenlaista, ja naisille tyypillisin tapa/aihe ei ole se ainoa oikea.
ap
jos mies muistaa vaimoa merkkipäivinä (ja toisin päin) niin mies joutuu käyttäytymään kuin saippusarjan hahmo?? Käsityksesi miehistä ei ole vissiin kovin korkeat jos tuo on liikaa vaadittu? En mäkään tosinj pakottaisi miestä muistamaan minua, jos hän ei haluaisi, vaan toivoisin, että olisin alunperin valinnut miehen, jolle joku synttärilahjan hommaaminen ei ole ylivoimaisen tuskallista.
Nimenomaan puhui spontaanista muistamisesta. Jos sellainen ei mieheltä onnistu, on turha alkaa marttyyriksi. Vika on nimenomaan omassa parinvalinnassa.
Nimenomaan puhui spontaanista muistamisesta. Jos sellainen ei mieheltä onnistu, on turha alkaa marttyyriksi. Vika on nimenomaan omassa parinvalinnassa.
jos nainen sitten alkaakin marttyyriksi, on vika MIEHEN parinvalinnassa ;)
Tämän olen huomannut. Vaikka molemmat teemme niin tasapuolisesti kun mahdollista hommia ja kannetaan vastuuta yhtä paljon, niin kyllä se mies aina vetää pidemmän korren. Siis ulkopuolisin silmin. (Kodin sisällä kumpikin saa yhtä paljon arvostusta työpanoksestaan.) Näin nämä asenteet eivät ole juurikaan muuttuneet. Mies tulee aina olemaan parempi ihminen ja puoliso kuin minä, vaikka molemmat tehdään yhtä paljon. Mieshän tekee jotain "ekstraa" kun SUOSTUU AUTTAMAAN minua. :D Minä taas teen VAAN sen mitä täytyykin (jos sitäkään, kun mies JOUTUU auttamaan niin paljon) Tämä tulee jo av-palstaakin lukemalla esiin. No, omaan nilkkaan kusevat naiset, jotka noin ajattelevat ;) Emme anna periksi, sillä tämä on meidän mielestä sopiva tapa elää.
Miehen tehtävä on kauppareissulla ojentaa kätensä kaksi kertaa; kerran ruusukimpun suuntaan ja kerran täytekakun suuntaan. Seuraavana päivänä ei tarvi ojentaa kuin se kukkakimppu. Sen jälkeen hän saa elää ihan normaalin päivän, paitsi että saa hyvää ruokaa.
Mä en ymmärrä, en vaan ymmärrä, mikä tuossa on niin hirveän työlästä ja aikaavievää, että sitä ei normaali mies voi tehdä, ja ettei se kuulu normaaliin elämään muutenkin. Miehet itse tekevät tästä asiasta työläämmän kuin se onkaan.
Minua ei voisi vähempää kiinnostaa tällainen kuvailemasi käytös. Jos haluamme syödä kakkua, päätämme yhdessä hankkia kakun ja mietimme, millaista juuri tällä kertaa tekisi mieli (= mukava yhdessäolohetki). Ylipäänsä pidän miehessäni siitä, että hän toimii omasta tahdostaan eikä jonkin ennalta määrätyn tapahtuman pakottamana. Esim. on tosi mukavaa kun mies ehdottaa, että lähtisimme vaikkapa lempikohteeseemme lomalle. Mutta jos olisi jokin virallinen päivä sitä varten, että miesten kuuluu ehdottaa puolisoilleen lomailua, niin sinä päivänä sama ehdotus tuntuisi paljon laimeammalta.
Ts. minulle ei riitä se, että mies suorittaa parisuhdetta, vaan haluan hänen olevan siinä mukana sydämellään. Ja kun näin on, se suorittaminen tekee itsensä turhaksi.
ap
ps. Minun mieheni ei saa äitienpäivänä tavallista parempaa ruokaa, koska minäkin suhtaudun siihen päivänä muiden joukossa. Syömiset siis mietitään tänään yhdessä, ihan niin kuin muinakin päivinä.
Itse ainakin täytän ne kriteerit jotka vaadin puolisolta.
Itse ainakin täytän ne kriteerit jotka vaadin puolisolta.
"Miten se määritellään?"
Se määritellään eri tavalla riippuen oletko mies vai nainen. (Mikäli av-palstaa on uskominen)
Tee aina enemmän kuin mies, älä pyydä mieheltä mitään, älä valita mistään, älä omaa omia mielipiteitä, älä toivo ees mielessäs mitään = hyvä nainen
Tee joskus jotain pyynnöstä tai pyytämättä, älä juopetälyö = hyvä mies ;)
Minäkin saan huomioimista, arvostusta ja rakkautta joka päivä, mutta sen lisäksi mieheni ei pidä suurena ponnistuksena osoittaa minulle erityistä huomiota tiettyinä merkkipäivinä. Päinvastoin hän pitää siitä, että saa tuottaa minulle iloa, ihan kuin minä nautin siitä että muut perheenjäsenet nauttivat. Ne juhlat tekevät arjestakin mukavampaa. :) Eipä se "erikoishuomiointi" sulje pois sitä, etteikö mies voisi arjessa huomioida ja olla rinnalla. Tuo on teidän tapa, kaikilla taitaa olla vähän omansa. Siinä ei ole mitään vikaa, jos kaikki ovat tyytyväisiä.
siis siinä et noi sun esimerkit olis verrattavissa. no ehkä joo.. mut siinä mielessä ei, et yleensä ne naiset, jotka toivoo lahjoja ym huomioimista, huomioi ja lahjoo itsekin. (esim. panostaa täysillä i-päivään) kun taas on yleistä et miehet jotka toivoo naistensa näyttävän joltain megapimuilta, eivät itse panosta ulkonäköönsä nimenomaan sitä naistaan varten (ainakaan lähellekään yhtä paljon.) et kyse on vastavuoroisuudesta.