Lue keskustelun säännöt.
Te, jotka toivotte hyvää miestä, oletteko itse hyviä naisia?
13.05.2012 |
Täällä oli jokin aika sitten ketju, jossa kysyttiin minkälaista on elää onnellisessa avioliitossa. Vastasin siihen kertomalla, millaista elämämme on. Mutta olisin ehkä voinut myös kertoa, millaista se ei ole.
Näistä äitienpäivävalitusvirsistä tuli nimittäin mieleeni, että meillä ei vietetä oikeastaan mitään aikuisten juhlapäiviä (ehkä joulua lukuunottamatta, mutta senkin yritämme ottaa ensisijaisesti lomailun ja mukavan yhdessäolon kannalta). En myöskään ole koskaan odottanut mieheni ostelevan minulle lahjoja tai muuten järjestävän romanttisia yllätyksiä. Me huomioimme toisiamme päivittäin arjessa ja osoitamme rakkauttamme, eikä tunnu lainkaan tarpeelliselta järjestää ekstrahuomiointia vaikka äitienpäivänä tai syntymäpäivänä.
Moni täällä valittaa miestensä äijämäisyydestä (esim. tunnekylmyys, naista esineellistävät harrastukset, uhoaminen). Mutta oletteko miettineet, että myös tietyt piirteet naisissa ärsyttävät helposti miehiä (saippuasarjamainen höperöromanttinen maailmankuva, sosiaalinen pakkopulla, hössöttäminen)? Meillä mies ei käyttäydy tyypilliseen miesmäiseen tapaan vastenmielisesti, ja kun tämä tulee palstoilla ilmi, minuun kohdistuu sekä kehuja että kateutta. Mutta asian toinen puoli on se, että myöskään minä en käyttäydy tavoilla, jotka miestä ärsyttäisivät.
En tarvitse mitään äitienpäiväpakkomuistamista, koska mieheni on tukenani, apunani, seuranani ja rakastajanani vuoden kaikkina päivinä.
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa mieltä tästä, ja tarkoitus ei suinkaan ollut arvostella näitä huomionosoituksia sinänsä. Mitään vikaahan niissä ei ole, jos toinen itse niitä haluaa jaella.
Halusin vain kertoa, että eivät nuo ole mikään pakollinen onnellisen parisuhteen edellytys. Omassa suhteessani on niin paljon muuta hyvää, että suhde on onnellinen vaikka nuo puuttuvatkin. Ja kääntäen: Monesti näkee av:lla valitettavan siitä, että mies ei voinut "edes sinä yhtenä päivänä vuodessa" huomioida. Mutta enpä usko että hyvään suhteeseen riittäisi toisen huomioiminen yhtenä päivänä vuodessa. Jos mies olisi huomioinut, valittaja vain siirtyisi valittamaan toisesta aiheesta, esim. että mies ei koskaan siivoa tai käy kaupassa.
Joskushan ongelma on oikeasti siinä miehessä, toisinaan taas siinä, että valittaja kuvittelee parisuhteen olevan vain häntä ja hänen toiveidensa täyttämistä varten. Tai että vain naisten toiveet ovat valideja. Minusta siinä ei ole oikeastaan mitään eroa, että mies odottaa naisen olevan seksikkäästi pukeutuva ja ulkonäöstään huolehtiva, alapääkarvat ajeleva hottis, verrattuna siihen että nainen odottaa miehen olevan suklaarasioita, kukkia ja koruja osteleva, naisen jalustalle nostava ja herkkiä runoja lausuva romantikko. Kummankaan ei omasta mielestäni kannattaisi olla toivelistan kärjessä silloin, kun huonosta parisuhteesta halutaan tehdä parempi. Ei siinä mitään, jos jonkun suhteessa käyttäydytään tuohon tapaan ihan muuten vain, mutta vaatimaan sellaista en toiselta ryhtyisi.
ap