Lue keskustelun säännöt.
Epäreilu testamentti
02.05.2012 |
Olin pitkän Vappu-viikonlopun syntymäkodissani lasten kanssa. Veljeni pitää nykyään kotitaloa. Hän on poikamies ja lapseton. Veli kertoi minulle tehneensä maatilasta testamentin yhdelle lapsistani. Hän haluaa siis suosia yhtä lasta muiden kustannuksella, jotta kotitalo pysyy ehjänä.
Hän ei aio antaa mitään myöskään muiden sisarusten lapsille (meitä on tämä kotitilaa pitävä veli, minä + kaksi siskoa, joilla kummallakin kaksi lasta). Veli on 5-kymppinen ja mahdollinen testamentin saaja nyt 10-vuotias.
Ymmärrän, että voi mennä kolmekinkymmentä vuotta ennen kuin testamenttia käytetään, mutta jo nyt hirvittää, mikä sota sisarusten välillä tulee, kun yksi saa kaiken eikä muut mitään. Eivätkä serkutkaan varmaan tykkää ajatuksesta, että eivät saa sedältä mitään, vaan vain yhtä lasta suositaan.
Veli ei suostu muuttamaan testamenttia tasapuolisemmaksi, "sen tein minkä tein". Olisi edes jättänyt kertomatta minulle.
Kommentit (58)
Niin että jos lapsesi kuolee ennen sinua, niin sitten sinä olet jakajan asemassa eikä sinun tarvitse kysellä muilta - kuin ehkä lapsesi toiselta vanhemmalta - kuka rakkaan tilanne saa riemukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hänen rikas siskonsa päätti miehensä kanssa testamentata hienon talon pk-seudulta, merenrantahuvilan ja muita kiinteistöjä Helsingin alueelta tälle kummitädin pojalle. Mitään rationaalista perustetta ei ollut ohittaa tyttöä, täti sanoi suoraan syyksi sukupuolen. Kumpaakin lasta näki yhtä paljon ja kyse oli pienistä lapsista, joten ei voi olla sitä, että toinen olisi sillä tavoin auttavaisempi ja läheisempi. Kummitäti vaan sanoi, että harmittaa niin tytön puolesta ja näin iso asia voi rikkoa sisarusten välit. Hän sanoi, että tekisi mitä tahansa, että saisi sikonsa muuttamaan testamentin tasapuoliseksi. Sanoi, että he eivät pysty ikinä kompensoimaan pienillä eduilla tyttärelle tuota eroa, joka sieltä tulee.
Tiedän tapauksen, jossa rikas mummeli testamenttasi kaiken sukulaismiehelle ja jätti miehen siskon ilman. Mitään rationaalista syytä ei siihenkään ollut. Itseasiassa tuo sisko kävi enemmän auttamassa vanhaa naista kuin veljensä. Silti veli sai noin miljoona Euroa ja sisko ei penniäkäänn. Kiitos tuolle häijylle vanhalle mummulle, mutta sisarusten välit hajosi siihen. On olleet poikki jo 15 vuotta. Sisko on varma, että veli kähmi asiaa selän takana jne. Miljoona on kuitenkin iso raha...
Vanhempien pitää jakaa tasapuolisesti, mutta kyllä se setä saa tilansa testamentata miten tykkää. Ja hän voi muuttaa testamentin saajaa vielä moneen kertaan.
Oletteko siis tehneet alun perin osituksen niin, että veljesi todellakin omistaa koko tilan? Jos näin on, hän voi tietysti testamentata sen kelle haluaa, sukulaisille tai ei. Mutta jos hän vain pitää tilaa vanhempiennen kuoltua ja ositus on edelleen tekemättä, hän voi testamentata ainoastaan oman osuutensa eli 25%.
Älä kasvata lapsistasi ahneita niin luultavasti heistä ei sellaisia tule.
Mä ja serkkuni ollaan varakkaan tätimme ainoat hänenpuoleiset sukulaiset. Koska täti on naimisissa, on miehellään myös sisarusten lapsia ja perintö sitten kai jaettaisiin meidän kesken. Mutta tämä serkku on vuosikaudet kytännyt sitä perintöä ja yrittänyt saada omaisuuden itselleen testamentattua.
En voi käsittää. Mua ei vähempää voisi kiinnostaa joku mahdollisesti joskus tulevaisuudessa tuleva perintö. En ole laskenut onneani muiden aiemman menestyksen varaan enkä jaksa kuunnella serkkuni juonintaa, se on kuvottavaa. Minkäänlaista riitaa en aio asiasta kehittää, kääntyy tämä sitten miten tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
todennäköisesti ilman jäävät tulevat tuntemaan kateellisuutta. Yksi tulee perimään tulevaisuudessa huomattavan omaisuuden verojenkin jälkeen ja toiset yhtä läheiset sukulaiset eivät saa mitään. Ihmisluonto nyt vain on sellainen ettei katsele tuollaista hyvällä. Miettivät aivan varmasti miksi yksi sai ja minä en saanut? On helppo sanoa vierestä ettei mitään syytä eikä oikeutta olla kateellinen mutta omalla kohdalle osuessa olisi vaikeampaa.
tuollaista huolehtia. Veljesi voi tosiaan muuttaa mielensä vielä moneen kertaan ja vaikkei muuttaisikaan, niin et välttämättä ole enää itse katsomassa niitä riitoja, mitä tuo testamentti aiheuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi se pitäisi testamentata monelle, myydä vieraille ja menettää pois? Parempi antaa tila yhdelle, jolla mahdollisuus pitää tila kokonaisena.
Elämä ei ole reilu, mutta turha sitä on surra.
Tila on yksinomaan veljen. Ja kyse ei ole ihan pikkutilasta eli osattomiksi jäävät sisaret katsovat sivusta kun 300 hehtaaria + 600 metriä merenrantaa menee yhdelle valitulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta silti! Asia on ihan ok. ja jos tarpeeksi kitiset veljellesi niin hän voi muuttaa testamenttia niin että jonku toisen siskon lapsi sen saa.
Unohda koko juttu ja anna olla.
Tila on yksinomaan veljen. Ja kyse ei ole ihan pikkutilasta eli osattomiksi jäävät sisaret katsovat sivusta kun 300 hehtaaria + 600 metriä merenrantaa menee yhdelle valitulle.
että hän antaa kullekkin sisarukselleen ja serkulleen mukavat merenrantatontit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennustajana sanon, että veljesi löytää hiukan yli 6-kymppisernä kivan naisen, menee naimisiin ja testamenttaa talonsa naiselle. Ongelma poistuu.
toivottavasti veljesi ymmärtää muuttaa testamenttiaan ja jättää omaisuutensa jollekin täysin ulkopuoliselle, kuten esim. kodittomille kissoille tai vaikka jollekin ystävänsä lapselle. täytyy toivoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko siis minun väärin toivoa lapsille tasapuolista kohtelua?
Meistä neljällä alkuperäisellä sisaruksella (siis veljelläni, joka sai tuon kotitalon melko halvalla) on ollut viileät välit eli suoraan sanottuna nuo kaksi muuta sisarusta eivät ole missään tekemisissä veljeni kanssa. Ovat katkeria talon silloisesta päätymisestä melko pilkkahinnalla veljelleni. En haluaisi saman toistuvan (sisarten välien rikkoutuminen) omien lasteni kohdalla.
Sisarukset varmasti arvostavat ja heille tulee hyvä ja läheinen suhde.
Kiitos sykähdyttävän sarkastisesta neuvostasi.
ap
Kiitos sykähdyttävän sarkastisesta neuvostasi.
ap
Veljesi toimiin et voi vaikuttaa, mutta lapsesi toimiin voit, opettamalla, kasvattamalla jne.
miljoona-asuntojen periminen Helsingin keskustasta. Maatila ei ole vain arvokas omaisuus, vaan se on yhden - kahden - kolmen ihmisen työpaikka. Sitä työpaikkaa ei ole kenellekään, jos tila jaetaan kaikkien serkusten kesken.
Toki maatilallakin on arvonsa. Mutta sillä arvolla ei ole sellaista merkitystä kuin jollain muulla omaisuudella, koska maatilaa ei voi muuttaa rahaksi, jos se on tarkoitus edelleen säilyttää suvun kantapaikkana ja suvun jäsenten työpaikkana ja toimivana maatilana.
Ja sehän veljelläsi on tarkoituksena, että maatila säilyisi edelleen maatilana eikä muuttuisi vain rahanarvoiseksi myynikelpoiseksi omaisuudeksi.
Toimiva maatila on työntäyteinen juttu omistajalleen ja siihen liittyy paljon velvollisuuksia ja vastuuta. Ei maatilan perivä serkus muutu perinnön myötä rikkaaksi käytännössä, vaan hänen elämänsä muuttuu kiireiseksi, ahkeruutta ja tunnollista työntekoa vaativaksi. Ihmeellisiä serkkuja on sun lapsella, jos he kadehtivat sitä, että perinnön saaja saa heittää hyvästit kesälomille ja huolettomalle elämälle, missä työnantaja hoitaa työongelmat.
Veljesi on varmasti miettinyt asian tarkkaan. Ja viljelijänä hän tietää mitä ominaisuuksia vaaditaan ihmiseltä, joka tilaa joskus jatkaa. Hän on nähnyt niitä ominaisuuksia eniten sinun pojassasi ja on siksi päättänyt testamentata tilan hänelle. Veljellesi kyse ei ole perinnön jakamisesta vaan siitä, että tilalle tarvitaan jatkajaksi sellainen ihminen, joka siihen kykenee.
Jos tilanteessa perijä haluaa maksaa jonkinlaisia perintöosuuksia muille serkuksille (tai jos veljesi päättääkin niitä vielä määrätä), niin sopivaa määrää voisi hakea sukupolvenvaihdoksen kautta. Eli jos arvioisi sen, että millä hinnalla tilalle voisi tehdä sukupolvenvaihdoksen ja jakaisi sen verran muille serkuksille perintöä, niin silloin muille jaettava perintö ei olisi tilan maksukykyyn nähden kohtuuton eikä ajaisi tilaa konkurssiin eikä heikentäisi liikaa jatkajan mahdollisuuksia pärjätä.
Ap on kyllä siinä oikeassa, että myös tilojen kohdalla asiat menevät vaikeammiksi silloin, kun tila päätyy perinnön kautta jatkajalle. Selvempää olisi, että tilalla tehtäisi sukupolvenvaihdos silloin, kun ap:n lapsi tulee täysi-ikäiseksi. Silloin kenelläkään muulla koko suvussa ei olisi mitään nokan koputtamista asiaan. Sukupolvenvaihdosrahat päätyisivät sitten suvun perinnöksi, kun ap:n veljestä aika jättää.
Mutta koska sukupolvenvaihdosta ei vielä voi tehdä (kun ap:n lapsi on alaikäinen), niin testamentti on toistaiseksi ainoa vahtoehto. Testamentissa on kuitenkin aina se riski, että joku keksi valittaa siitä sellaisilla perusteilla, jotka sattuvat menemään käsittelevässä instanssissa läpi. Siinä se maatila sitten pilkkoutuu, vaikka vainaja sitä juuri yritti estää, ja vaikka se todennäköisesti ei ollut edes suvunkaan tahto.
Suuri kiitos hyvästä ja hienosti perustellusta vastauksesta. Ehkä noin veljeni ajattelee, ja toimii siksi niin kuin toimii.
Veljesi saa testamentata OMAN TILANSA kenelle tahansa. Ole iloinen siitä, että se pysyy edes suvussa.
Minä en ymmärrä, ketkä veljesi kuoleman jälkeen alkavat asiasta riitelemään? Eihän se ole sun yhden lapsen syy tai vika, että hän saa tilan. Mitä väliä, tykkääkö sisarukset ja serkut ajatuksesta, jonka JO KUOLLUT MIES on saanut ja toteuttanut.