Lue keskustelun säännöt.
Nolo koira, tulin äsken kotiin ja heti ovella tiesin, että jaaha,
11.05.2012 |
missäs on "vahinko". Koira yleensä ottaa iloisena tulijan vastaan, haukkuu tervehdyksen, mutta nyt oli talossa hiljaista.
Koira tuli vasta kun huutelin ja silloinkin ryömimällä vastaan. Kun kysyin, että mitä kuuluu, alta kulmien vilkaisi eteisen lattialle, jossa oli kaksi pientä kakkapötköä.
Onneksi ne oli kovia ja lattialla, ei matolla, siisti korjata pois, mutta kyllä koiraa harmitti, ei tahtonut millään nousta lattialta kävelemään, vaikken mitenkään sitä moittinutkaan. Eihän se nyt asialle mitään voinut, vahinkoja sattuu ja jos ei ketään ole kotona ulos viemässä, pakkojan sitä joskus on hätäkakka lattialle tehdä.
Kommentit (19)
Kyllä sitä on puheäänellä nuhdeltu, palkinnoilla ja puheella se on kasvatettu.
se vaan itse tajuaa sen, ettei menny oikeen, sen vuoksi harmittaa.
Meillä lapset ja koirat kasvaa ilman väkivaltaa. ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koira oppii herkästi pelkäämään väkivaltaisuutta.
mistäs sinä väkivsltaisuuden tähän keksit?
Et ainakaan ap:n kirjoituksesta. Eli kerropa nyt meille muillekin, jookosta?
Koira oppii herkästi pelkäämään väkivaltaisuutta.
mistäs sinä väkivsltaisuuden tähän keksit?
Et ainakaan ap:n kirjoituksesta. Eli kerropa nyt meille muillekin, jookosta?
Koira oppii herkästi pelkäämään väkivaltaisuutta.
mistäs sinä väkivsltaisuuden tähän keksit?
Et ainakaan ap:n kirjoituksesta. Eli kerropa nyt meille muillekin, jookosta?
sitten vaan häpeää tekoaan.
Ei moiseen luimisteluun kerta kaikkiaan liity välttämättä omistajan väkivaltaisuus MILLÄÄN TAVALLA!
aikoinaan teki vahingot parvekkeella ennekuin oppi sisäsiistiksi (tai enneku me opittiin miten se viestii että haluaa kakalle, kröhöm....) ja kerrankin tuli häntä koipien välissä keittiöön, suihkepullo suussa kattomaan että menisikö joku siivoamaan.. =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koira selkeästi vaistosi saavansa satikutia.
Koira oppii herkästi pelkäämään väkivaltaisuutta.
mistäs sinä väkivsltaisuuden tähän keksit?
Et ainakaan ap:n kirjoituksesta. Eli kerropa nyt meille muillekin, jookosta?
Jos siltä näyttää niin syynä on se, että oppinut sen tavan ihmisiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aikoinaan teki vahingot parvekkeella ennekuin oppi sisäsiistiksi (tai enneku me opittiin miten se viestii että haluaa kakalle, kröhöm....) ja kerrankin tuli häntä koipien välissä keittiöön, suihkepullo suussa kattomaan että menisikö joku siivoamaan.. =)
Mites luulet meillä koiran oppineen, että kun joskus jää hiuksen kanssa kakkaa roikkumaan pepusta, se tulee häntä koipien välissä nolona pyytään multa apua, sitte on maailman innoissaan kun saan vedettyä sen hiuksen pois ja pepun pyyhittyä puhtaaksi. Ei varmaan ole multa oppinut.
Koirat ei osaa hävetä tai nolostella Jos siltä näyttää niin syynä on se, että oppinut sen tavan ihmisiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos siltä sattuu joskus vahinko, vikkei sitäkään ole ikinä lyöty, ei millään muullakaan lailla kohdeltu väkivaltaisesti, eikä sisälle tekemisestä ole mitenkään edes nuhdeltu.
Se vaan tietää, että tarpeet tulisi tehdä ulos.
Katsoo surkeana, ihan kuin sanoisi että "nyt on käynyt näin, sori".
alkoi vanhemmiten olla pissanpidätysvaikeuksia. Ja vanhaa, viisasta koiraa selvästi nolotti aina, kun vahinko oli päässyt käymään :´( Ikinä me ei (tietenkään!!) mitään satikutia sille annettu vaan puhuttiin nätisti ja siliteltiin niin kuin muutenkin olisi tehty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsuudenkodissani oli koira, joka vanhuudenpäivillään alkoi pissiä sisälle. Ei sitä ikinä lyömällä rankaistu (isä kyllä aika vihaisella äänensävyllä nuhteli)ja koiramme oli todella nolona. Kävi toista hirveästi sääliksi, kun huomasi, ettei kaikki ole kunnossa. vähän vahinkojen runsastumisen jälkeen koiralla todettiin sokeritauti, jota ei saatu enää paranemaan,vaan piti kutsua eläinlääkäri kotiin antamaan lopullinen piikki. :( Isä katuu vieläkin sitä, että nuhteli koiraamme kovin sanoin, vaikka lopettamisesta on melkein kymmenen vuotta aikaa. Oli meille kaikille mutta erityisesti isälle tärkeä perheenjäsen, jota ikävöidään vieläkin.
joten jos aikuiselle koiralle sattuu vahinko, se häpeää sitä. Ja kyllä koira osaa hävetä. Se on laumaeläin, ja osaa luonnostaan ilmaista itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
osaa hävetä, jos on tehnyt luvattomia! Kerran oma koirani oli napannut pöydältä suklaalevyn ja syönyt sen, kun olin lähtenyt kylään. Koira olisi halunnut mukaan, mutta en ottanut.
Kun tulin kotiin,se ryömi minua vastaan pää käpälien välissä piilossa aivan nolona ja "anteeksi pyytäen"! Eikä koiraani oltu ikinä lyöty tms.,eikä juuri moitittukaan,koska oli yleensä kiltti.
Ihmettelimme, että se todella ymmärsi tehneensä väärin, kun oli ottanut pöydältä sen suklaan! En raaskinut sitä kovasti enää siitä moittiakaan; jonkin verran kuitenkin asian vahvistukseksi.
LEMPEÄ KOIRANKASVATUS
Avaa tulostettava versio (PDF)
Sisällysluettelo
Koiran hankinta
Pentuaika
Pakotteiden ja väkivallan käyttö
Positiivinen käyttäytymisen vahvistaminen
Rajojen asettaminen
Yleisiä väärinkäsityksiä koirien käyttäytymisestä
Koirat ja lapset
Loppusanat
Koirankasvatuksesta ja koiraharrastustoiminnasta on tullut merkittävää liiketoimintaa myös Suomessa. Kaikki alan osapuolet eivät valitettavasti ole mukana toiminnassa rakkaudesta eläimiin ja sen seurauksena alalla on myös ikävät
puolensa, joista esimerkkejä ovat pentutehtailijat, rodunjalostus eläinten hyvinvoinnin kustannuksella sekä kirjava koirankouluttajajoukko, joiden mukaan mahtuu myös taitamattomia ja tietämättömiä, jopa väkivaltaisia kouluttajia.
Haluamme tässä kirjoituksessa tuoda esille tärkeitä vaiheita koiranhankinnassa ja -kasvatuksessa eläinsuojelullisesta näkökulmasta. Yhdessä artikkelissa voimme ainoastaan raapaista pintaa tästä loputtoman laajasta aiheesta, mutta toivomme, että tämän raapaisun avulla yhä useampi koiraihminen muistaa harrastuksessaan sitä tärkeintä - koiraa itseään.
Koiran hankinta
Koiratalon Urho pääsi jo uuteen kotiin.
Eläintenystävä ei osta koiraa säälistä eikä edes pelastaakseen sen huonoista oloista. Pentutehtailijat tekevät rahaa eläinrakkaiden ihmisten myötätunnolla, joten ostamalla pennun huonoista oloista varmistat sen, että yhä uusia koiranpentuja tuotetaan kurjissa oloissa.
Kun hankit koiran, pyydä aina, että pääset katsomaan pennun kasvatusoloja. Tarkista, että tilat ovat puhtaat ja että pentujen saatavilla on puhdasta vettä. Mikäli havaitset puutteita kasvatusoloissa tai koirien kohtelussa tai jos pennun kasvattaja ei päästä sinua pyynnöstä huolimatta tutustumaan koirien kasvatusoloihin, ilmoita asiasta viipymättä paikalliselle eläinsuojeluviranomaiselle.
Vaikka et itse olisikaan hankkimassa pentua, voit aina pitää silmät ja korvat auki eläinten puolesta: Viranomaiset eivät millään ennätä seuraamaan kaikkia koirankasvattajia, joten jos näet epäilyttävän lehti-ilmoituksen tai kuulet huonoista oloista, voit käydä katsomassa eläinten oloja ja ottaa yhteyttä eläinsuojeluviranomaisiin.
Kun hankit koiran, mieti, haluatko välttämättä rotukoiran. Jos päätät hankkia rotukoiran, pyri välttämään rotuja, jotka on jalostettu niin, että koiran rakenne ja ulkomuoto haittaavat sen normaalia elämää. Näitä elämää rajoittavia rakenteellisia tekijöitä ovat mm. lyhytraajaisuus, pitkäselkäisyys, poimuinen
iho ja lyhytkuonoisuus. Äärimmilleen vietyinä nämä ominaisuudet saattavat muuttua vioiksi ja kroonisiksi sairauksiksi (mm. purentaviat, hengitysvaikeudet ja ihosairaudet) ja voivat pahimmillaan tarkoittaa koiran kannalta elämistä jatkuvien kipujen kanssa.
Eläinsuojelulaki kieltää kivun tuottamisen eläimelle, mutta valitettavasti koiran jalostamisessa joskus edetään ulkonäkökriteerit edellä unohtaen koiran terveys ja hyvinvointi. Koiraa hankkiessasi mieti, haluatko välttämättä pennun. Nuoria, pentuiän ohittaneita koiria myydään ja lopetetaan jatkuvasti, kun ne ovat kasvaneet ohi hellyttävästä pentuvaiheesta ja kun ne ovat ehkä käyneet liian suuriksi tai kun koiranomistaminen on käynyt liian vaivalloiseksi. Nuoria koiria vielä useammin on moni aikuinen koira vailla kotia: valtaosa niistä on hyväkäytöksisiä koiria, joissa "ei ole mitään vikaa".
Jos olet kokenut ja kärsivällinen koiranomistaja,
mieti myös, pystyisitkö tarjoamaan kodin mahdollisesti vähän vaativammalle, pelastetulle koiralle. Helsingissä pieneläinklinikka huolehtii löytökoirista lakisääteisen ajan, jonka jälkeen ne usein siirtyvät HESYn koiratalolle. HESYn koiratalo huolehtii näiden löytökoirien lisäksi sellaisista koirista, jotka on otettu huostaan tai joiden omistaja on esimerkiksi kuollut tai joutunut sairaalaan. Koiratalo on suljettu yleisöltä, mutta koiratalon koiran hankinnasta iinnostuneet saavat lisätietoja HESYn päivystyspuhelimesta.
Takaisin ylös
Pentuaika
Koiran elämän tärkeintä aikaa on sen ensimmäinen elinvuosi. Sinä aikana koira kehittää elämänasenteeseensa: sen, miten se suhtautuu ihmisiin, muihin eläimiin ja uusiin tilanteisiin. Tutustuta koira pienestä pitäen uusiin asioihin, mutta etene koiran ehdoilla. Mikäli koiran eleet kertovat, ettei se viihdy uudessa tilanteessa tai että se pelkää, älä pakota koiraa jäämään tilanteeseen, vaan yritä yhdessä tutustua uuteen asiaan uudestaan myöhemmin.
Tärkeintä on, ettei koiraa pakoteta hankaliin tilanteisiin pentuna: esimerkiksi jos pieni pentu viedään heti rokotusten voimaantulon jälkeen pakolla koirapuistoon, jossa se on kauhuissaan isompien koirien joukossa, koiralle voi jäädä kokemuksesta pelko muita koiria kohtaan lopuksi elämää. Tämä siitä huolimatta, ettei tilanteessa olisi päällisin puolin edes tapahtunut mitään dramaattista.
Omistajan kannattaa varmistaa, että pentuajan kokemukset muista koirista ovat ainoastaan positiivisia: aluksi pennun kanssa voi pitäytyä tuttujen koirien seurassa ja laajentaa kaveripiiriä koirapuistoon vasta aikuisiässä. Koska ensimmäinen elinvuosi määrää pitkälti koiran käytöstä koko sen loppuelämän ajan, kannattaa omistajan satsata aikaa ja vaivaa siihen, että koiran ensimmäinen elinvuosi sujuu turvallisessa ja rakastavassa ympäristössä.
Takaisin ylös
Pakotteiden ja väkivallan käyttö
Valitettavan usein koirankoulutukseen liittyy pakottamista tai jopa väkivaltaa. Niistä yleisiä ovat mm. niskasta riuhtominen ja koiran selättäminen. Niskasta riuhtomista perustellaan koulutusmenetelmänä useimmiten koiranpennun ja sen emän
välisen suhteen matkimisella. Koiran selätystä taas perustellaan koirien välisellä käyttäytymisellä. Nämä ovat esimerkkejä piintyneistä väärinkäsityksistä, joiden seurauksista moni koira joutuu kärsimään päivittäin.
Jos seuraa koiraemoa, huomaa nopeasti, ettei se koskaan riuhdo tai revi pentujaan niskasta. Se kyllä kantaa pentujaan niskasta nostaen, mutta toimii erittäin hellästi ja varovaisesti niin tehdessään. Terve emo ei koskaan rankaise pentuaan riuhtomalla sitä tai käyttämällä muuten väkivaltaa, vaan sen kärsivällisyys pentunsa kanssa on loputtoman pitkä.
Jos taas seuraa koirien keskinäistä käyttäytymistä, huomaa, että koira saattaa alistua eli heittäytyä selälleen toisen koiran edessä, mutta koskaan toinen koira ei fyysisesti pakota toista koiraa alistuvaan asentoon. Alistuminen on koiran oma valinta ja sitä käytetään koirien keskinäiseen viestimiseen. Koira ei
ymmärrä, jos sen omistaja ns. alistaa koiransa eli selättää koiran: kyseessä on ihmisen ja koiran välinen käyttäytyminen, eikä tämäntyyppistä pakottamista esiinny edes koirien välillä. Lisäksi näitä kovia otteita käytetään useimmiten silloin, kun omistaja on vihainen. Kovilla otteilla omistaja saattaa helpottaa
omaa turhautunutta oloaan, mutta koiran oppimiskykyä kovat otteet heikentävät.
Oletko huomannut, että usein väkivaltaa käyttävillä koiranomistajilla on jostain syystä aina ongelmakoiria? Terrori synnyttää terroria. Repimällä koiraa korvasta tai kaulasta tai selättämällä koiran, saa koiran epäluuloiseksi ja pelkäämään omistajaansa: koiran mielestä omistaja käyttäytyy arvaamattomasti.
Pahimmassa tapauksessa kurittajana (esim. selättäjänä) toimii kyseenalainen koirankouluttaja, jolloin tilanne on vielä pelottavampi koiralle. Tässä tilanteessa koiran olisi jopa luonnollista puolustaa itseään hyökkäämällä hyökkääjää eli selättäjäänsä kohtaan. Mikäli kuitenkin koira reagoi tällaiseen
aggressioon aggressiolla, uhkaa koiraa pahimmassa tapauksessa lopettaminen aggressiivisen käyttäytymisen vuoksi.
Suurimmat erot eri nisäkkäiden aivotoiminnassa liittyvät tietoisuuden tasoihin, mistä seuraa eroja myös siinä, millaisia tunteita minkäkin lajin on mahdollista kokea. Yleisin koirien tunteiden väärintulkinta on koiran huolestuneisuuden tai hermostuneisuuden tulkitseminen niin, että koira tuntee syyllisyyttä tai häpeää aikaisemmasta teostaan. Huolestumiseen ja hermostumiseen koira kykenee, koska niihin riittää kyky tuntea pelkoa ja käsittää mahdollisen vaaran olemassaolon. Syyllisyyden tai häpeän tunteminen sen sijaan edellyttäisi kahta asiaa, joita koiralla ei ole: mielen teoriaa eli kykyä ymmärtää, mitä toinen yksilö ko. tilanteesta ajattelee, sekä kehittyneempää ajantajua kuin mihin koiran aivot antavat mahdollisuutta.
Miksi koira jota ei ole koskaan rankaistu tuosta vahingosta eikä vaaraa siis ole, menettelee siten kuin on nyt yllä usein jo kuvattu?
Mummolassani oli joskus dalmatiankoira uros, joka karkaili jatkuvasti. Hyppäsi portin yli, tai kaivautui aidan alitse ja lähti omille teilleen.
Mummo teki sitten kerran niin, että laittoi sen päälle ihmisten villatakin.
Kun se sitten taas karkasi, se oli juossut lähikaupalle jossa oli ollut ihmisiä ja kaikki olivat nauraneet sille ja osoitelleet sormella.
Sen jälkeen toi koira tuli heti kotiin, eikä karkaillut enää.
tuskinpa tässä nyt kuitenkaan ollut väkivallasta kyse.
vaan koulutettu koira tajuaa itsekkin että; oops,sori mamma nyt kävi moka!