Lue keskustelun säännöt.
Miks mulla ei ole pokkaa laittaa suhdetta poikki?
10.05.2012 |
Siis todella pitkään olen jo miettinyt enkä jaksakkaan vaikka ei tässä mitään kummosia olekkaan,mutta en jaksa kun mies tulee aina illalla ja aamulla lähtee.
Jotenkin tulee semmonen olo,et olen joku jota voi vaan panna.Ei kovin henkeviä keskusteluja ja tuntuu että minua ei arvosteta ja saa mitään tästä.
Minulla ei ole vain munaa sanoa miehelle .
Kommentit (6)
Aloita siis seurustelu yläpäästä, sillä alapääaloitettu kanssakäyminen opettaa miehet nimenomaan siihen ja henkinen kanssakäyminen ei enää onnistu.
Jos henkinen kanssakäyminen ei enää seksin jälkeen ole mahdollista niin aika ankeaksi kävisi avioliittokin, pelkkää seksiä eikä mitään henkistä yhteyttä kun on petipuuhiin kerran erehtynyt ;-) Eikä tuo muutenkaan pidä paikkaansa, meillä alkoi jo 11 vuotta kestänyt hyvä avioliitto "alapäästä" eli yhden illan suhteesta (tai siis sellaiseksi me molemmat sitä ajateltiin kun ravintolasta yhdessä meille lähdettiin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ettei vaan ois just sun miehes, joka on tässä mun nurkissa jo muutaman kuukauden pyöriny!
Kertoi ilmoittaneensa avokilleen jo viime syksynä, että suhde on ohi. Nyt sitten paljastui, että avoppi luulee edelleen heillä menevän ihan ok, vaikka hän on ollut jatkuvasti poissa, ulkomaanmatkallakin oltiin melkein 3 viikkoa! Avoppi kuulemma muutenkin tottunut siihen, että kun miehellä on paljon töitä, hän viettää toimistolla öitä...
Kuule jos mies käy himassa vaan kääntymässä ja silloin tällöin itsensä tyydyttämässä (kun tyttöystävällä on menkat?), niin ei se taida sydämellään sinuun enää olla sidottu sekään.
Eli voit ihan huoleti jättää sen.
Maailmassa on ihan varmasti parempiakin, sitoutumaankin kykeneviä miehiä.
Ja btw, mitä arvelette mun tehneen, kun pikku salaisuus paljastui?
Tai mitä mun ois teidän mielestä pitäny tehdä?
olemiseen, niin jatka vaan. Mikäli haluat suhteelta muutakin, lopeta tuo nykyinen ja etsi kumppani, jolla on enemmän annettavaa. Aloita siis seurustelu yläpäästä, sillä alapääaloitettu kanssakäyminen opettaa miehet nimenomaan siihen ja henkinen kanssakäyminen ei enää onnistu.
ennen kuin ne tekivät jotain todella typerää. Luulen sen johtavan siitä, että minulla on paha hylkäämiskokemus lapsena (äiti sairastui vakavasti, kun oli 3 v), ja se sattui niin paljon, että aloin suojella itseäni ja kai kaikkia muitakin hylkäämisiltä.
senkin jälkeen jättäminen vaike. Mä en myöskään osaa olla yksin, joku on koko ajan oltava. Yksinolo ahdistaa jo ajatuksena. Mulla on hylkäämiskokemuksia vanhempien taholta esiteininä ja teininä, ehkä näistä asia johtuu. Tai sitten olen vaan nössö, joka ei saa sanotuksi.
Tyhmä ei vain opi ?
-Ap