Lue keskustelun säännöt.
Oletteko muuten koskaan ajatelleet
20.05.2012 |
miten paljon tulee olemaan yksinäisiä vanhuksia tulevaisuudessa? Minä mietin sitä usein kun nykyajan itsekeskeinen meininki on valloillaan. Noh mä olen muutenkin tällainen asioiden pohtija ja kaikenlaista tulee mieleen :D
Kommentit (18)
auttamassa ja hoitamassa enää esim. meitä 70-luvulla syntyneitä, kun olemme sairaita ja raihnaisia. Lapsia ja lapsenlapsia on ihan liian vähän siihen ja tuskin enää rahaakaan mihinkään.
Siinä on yksi tärkeä syy siihen miksi olen ruvennut laihduttamaan ja pitämään huolta kunnostani. On pärjättävä itsekseen niin pitkään kuin mahdollista.
Jossakin vaiheessa on laitettava varmaan kasvimaakin, että elää jotenkuten omalla tuotannolla, kun ruoka ja kaikki on kortilla.
Kun tulen vanhemmaksi tai sairaaksi, pysrin varmistamaan sen, että pystyn itse päättämään elämäni sitten kun enenää pärjää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monen vanhuksen ainoa ystävä on se paljonparjattu lähihoitaja. Ei tule ylenkatsova suku vanhusta tervehtimään. Perinnönjaossa luultavasti kaikki ovat paikalla.
Valmiita pohjia löytyy netistä.
auttamassa ja hoitamassa enää esim. meitä 70-luvulla syntyneitä, kun olemme sairaita ja raihnaisia. Lapsia ja lapsenlapsia on ihan liian vähän siihen ja tuskin enää rahaakaan mihinkään.
Siinä on yksi tärkeä syy siihen miksi olen ruvennut laihduttamaan ja pitämään huolta kunnostani. On pärjättävä itsekseen niin pitkään kuin mahdollista.
Jossakin vaiheessa on laitettava varmaan kasvimaakin, että elää jotenkuten omalla tuotannolla, kun ruoka ja kaikki on kortilla.
Kun tulen vanhemmaksi tai sairaaksi, pysrin varmistamaan sen, että pystyn itse päättämään elämäni sitten kun enenää pärjää.
Itsekeskeisyydestä sen verran että moniko teistä äideistä on itsekeskeinen? Ei olla lapsien kanssa ja mies jätetään tai mies jättää.
Millainen on teidän oma vanhuus?
Minä en ymmärrä tätä yhtälöä:
Jatkuvasti hoetaan, että pitää syödä terveellisesti, harrstaa liikuntaa, ei saa polttaa tupakkaa eikä juoda viinaa, jotta eläisi mahdollisimman VANHAKSI.
Ja seuraavassa hetkesää voivotellaan, että kun ei ole hoitajia tarpeeksi ja vanhukset makaavat sängyissä oman onnensa nojassa. No sehän on seurausta juuri lääkäreiden yms. kehotuksista! Ihminen kuitenkin rappeutuu vanhetessaan vaikka olisi elänyt kuinka terveellisesti tahansa.
Sitä saa mitä tilaa!
Pikemminkin pitäisi kehottaa ihmisiä huonoihin elintapoihin, niin päästäisiin vanhuusongelmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että toinen ottaa sitten äidin ja toinen isän luokseen asumaan, kun eivät enää yksin pärjää (vanhemmat ovat siis eronneet). Ja anoppikin pitäisi mahduttaa johonkin, tosin mies ei omaa äitiään kuulemma halua meille:/ Ei mutta oikeasti, tulevaisuudessa vanhustenhoito jää varmaan enemmän ja enemmän omaisten vastuulle, ja totta puhuen en kyllä vanhempiani mihinkään laitokseen haluaisi laittaakaan...
Mutta ihan totta. Nykyään myös perheet asuvat niin kaukana toisistaan, että vierailut ovat harvinaisia. Itse en haluaisi olla yksinäinen vanhus hoivakodissa, luoja siltä auttakoot..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se ei velvoita mihinkään yhtään ketään, mutta saattaa auttaa hoitolinjan valinnassa. En vaan usko päätyväni koskaan hoitolaitokseen. Sellaisia tuskin on enää muille kuin kalliisti maksaville yksityispotilaille sitten kun olen vanha. Hoidan itse itseni kotona ja kun en enää jaksa, on konsti olemassa jossakin piilossa.
auttamassa ja hoitamassa enää esim. meitä 70-luvulla syntyneitä, kun olemme sairaita ja raihnaisia. Lapsia ja lapsenlapsia on ihan liian vähän siihen ja tuskin enää rahaakaan mihinkään.
ihan tarkkaan paikkaansa. Me 70-luvulla syntyneet olemme tehneet suhteessa enemmän lapsia kuin meidän vanhempamme. Eli meidän ollessamme vanhoja on meitä kohti enemmän työikäisiä kuin suurilla ikäluokilla.
Muuten voi olla, ettei rahaa ole mihinkään, mutta joku asia sentään meidän kohdallamme on paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja miksi ei voisi niitä ystäviä saada iäkkäänäkin?
En minä ole ajatellut elämässäni edes vanhuuden päivillä ripustautua lasteni taakaksi. He saavat elää omaa elämäänsä, minä olen omatoiminen nainen ja pidän huolen itsestäni.
Hankin paikan palbelutalosta tms, tutustun ihmisiin, matkustelen niin kauan kuin terveys antaa periksi, chattaaan netissä muiden vaivaisten kanssa ;o)
Jos ihminen kertoo mitä hänelle saa tehdä milloinkin ja milloin ei saa enää aktiivisesti hoitaa, sitä tahtoa on noudatettava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yksinäisyyttä niin täytyy etsiä syytä siihen peilistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoi että sitten kun hän ei enää pärjää kotonaan on hankittava palvelutalo/vanhainkotipaikka. Se aika tuli jo useampi vuosi sitten. Mutta sen verran on mummo ollut järjissään ettei mihinkään laitokseen lähtenyt. Ei voinut pakottaakaan. Nyt ei ole enää ystäviä kun ei muista pitää heihin yhteyttä ja selittää samat asiat moneen kertaan.
Nyt ollaan sen totuuden edessä että mummo ei enää voi asua yksin. Ja lapsista vain yksi asuu samalla paikkakunnalla. Hänenkään taakakseen ei voi kokonaan mummoa jättää. Onneksi mummokin alkaa pikkuhiljaa taipumaan vanhainkotiin. Mutta sopeutuminen sellaiseen olisi ollut huomattavasti helpompaa esim. senioritalon/palvelutalon kautta. Enää se palvelu on ei ole mahdollista.
Ja miksi ei voisi niitä ystäviä saada iäkkäänäkin?
En minä ole ajatellut elämässäni edes vanhuuden päivillä ripustautua lasteni taakaksi. He saavat elää omaa elämäänsä, minä olen omatoiminen nainen ja pidän huolen itsestäni.
Hankin paikan palbelutalosta tms, tutustun ihmisiin, matkustelen niin kauan kuin terveys antaa periksi, chattaaan netissä muiden vaivaisten kanssa ;o)
Sanoi että sitten kun hän ei enää pärjää kotonaan on hankittava palvelutalo/vanhainkotipaikka. Se aika tuli jo useampi vuosi sitten. Mutta sen verran on mummo ollut järjissään ettei mihinkään laitokseen lähtenyt. Ei voinut pakottaakaan. Nyt ei ole enää ystäviä kun ei muista pitää heihin yhteyttä ja selittää samat asiat moneen kertaan. Nyt ollaan sen totuuden edessä että mummo ei enää voi asua yksin. Ja lapsista vain yksi asuu samalla paikkakunnalla. Hänenkään taakakseen ei voi kokonaan mummoa jättää. Onneksi mummokin alkaa pikkuhiljaa taipumaan vanhainkotiin. Mutta sopeutuminen sellaiseen olisi ollut huomattavasti helpompaa esim. senioritalon/palvelutalon kautta. Enää se palvelu on ei ole mahdollista.
Ja miksi ei voisi niitä ystäviä saada iäkkäänäkin? En minä ole ajatellut elämässäni edes vanhuuden päivillä ripustautua lasteni taakaksi. He saavat elää omaa elämäänsä, minä olen omatoiminen nainen ja pidän huolen itsestäni. Hankin paikan palbelutalosta tms, tutustun ihmisiin, matkustelen niin kauan kuin terveys antaa periksi, chattaaan netissä muiden vaivaisten kanssa ;o)
Hän oli energinen, liikkuvainen ja sosiaalinen, mutta pienessä hetkessä kaikki muuttui.
On se hyvä haluta olla sitä tai tätä sitten vanhana, mutta todellisuudessa se harvoin onnistuu.
Minä en ainakaan koe, että mun velvollisuus olisi huolehtia omista vanhemmista. He pilasivat omat mahdollisuutensa sillä, että eivät osanneet olla hyviä vanhempia (isovanhemmuudesta nyt puhumattakaan). Jos elää itsekkään elämän, eikä anna mitään itsestään/ajastaan toisille, niin ihan saa mun mielestä oikeudenmukaisuuden mukaan kärsiä yksinäisen vanhuuden.
Itse koitan toimia toisin. Yritän olla hyvä äiti, antaa aikaa ja rakkautta. Olla läsnä, kuunnella, tukea. Myöhemmin, kun omat lapset saa lapsia, haluan auttaa heitä parhaani mukaan, hoitaa, tukea. Olla sellainen vanhempi/isovanhempi, jolta on helppo pyytää apua. Ehkä ne lapsetkin sitten muistaa minua, kun kiikun kiikkustuolissa palvelutalossa :) Kenenkään toisen nurkkiin en halua lähteä.
Jos mummeli ei ole itse osannut aikoinaan välittää niin tuskin on sitä myöhemmin itsekään ansainnut. Useimmiten kyse just tästä.
Niillä voi olla monta lasta, mutta vain yksi joka huolehtii vanhemman tarpeista edes jonkin verran. Mutta kun vanhus kuolee niin johan löytyy ne muutkin MINÄ-lapset perintö kärkkymään yms.
Kotihoidossa sen ykisnäisyyden näkee mm. alkoholiongelmana.