Kolmekymppiset! Mites ajattelitte viettää loppuelämänne? :)

ehkä matkustella hieman (tai aika paljonkin!). Urahaaveita ei paljon ole, mutta maisteriksi pitäisi vielä jaksaa valmistua (vuosi jäljellä). Haluaisin myös aloittaa vielä jonkin luovan harrastuksen, mutta se jokin on vielä mietinnäsä - sitten joskus, kun ehtii... :)

Eli kahden lapsen jälkeen luennoille taas, plaah. Ennen lapsia olin töissä monta vuotta ja sinne palaisin ihan mielelläni. Eli motivaatio hiukan hukassa :) . Mutta kai se siitä paranee pikkuhiljaa. Jos vaikka sitten sais vielä kolmannen lapsen kun nykyinen kuopus menee kouluun.. Tosin tuo halu vaihtelee paljonkin eli saas nähdä jaksaisko alkaa taas vauva-ajan alusta. Mutta uutta tiedossa siis, vaihtelua ainakin ja ala on varmasti oikea minulle. Täytyy sit miettiä 40 veenä uudet haaveet ja toiveet!

Eipä ole suunnitelmia ennen eläkeikää. Mökin voisi rakentaa, jos nyt jotain konkreettista miettii.



Kertaalleen jo aikaisemmin olen ollut tilanteessa, että "tässä se nyt sitten oli", mut sitten kun perhe hajosikin, niin meni pakka uusiksi. Nyt olen taas siinä haavemaailmassa, että "tässä se nyt on". Mies, kaksi poikaa ja normaalia työläisen elämää ja vapaa-aikaa.

sitten on ylempi amk -tutkintokin taskussa.



4. lapsi syntyy pian. (ikää 34).



Sitten olen n. 2,5 v. kotona.



Teen töitä ja jatkan uran kehittämistä - vaihdan varmaan työpaikkaa jossai välissä, toivottavasti löydän nyt jonkun mielekkään jossa en niin paljon turhaudu.



40- ja 42-v. teen vielä ne "iltatähtöset" ja olen taas muutaman vuoden kotona.

Silloin vanhimmat lapset jo varmaan lähteneet/lähtee kotoa.

Olen taas kotona muutaman vuoden.



Ja jatkan työelämää - toivottavasti en putoa kelkasta kotona olon aikana 4-kymppisenä.

Silloin 45-kieppeillä OMA ajatukseni on, että ihan megatäysillä tosiaan panostaaisin työelämään, ja VIIMEISTÄÄN silloin esimiesasema myös.



Pidän yllä ammattitaitoa jollain kursseilla (ammatti- ja kieli.)



Ois kiva tulla mummoksi joskus 50-v. - saa nähdä.



Hullu ajatus on, että mitä jos rempasen ja joskus 55-v. hommaan tohtorin paperit... mutta tää ehkä jää.



Kun oon 60+, mulla on toivottavasti siis 6 lasta ja lastenlapsia, jotka kaikki kokoontuu meille ihanasti joulupäiväälliselle.

Ja toivon että mies pysyy rinnalla (tai ei saa taas jotain masennuskautta päälle + ala juoda liikaa, mikä on myös jo läpikäyty.)



Ja sitten eläkkeellä me hoidetaan lapsen lapsia ja matkustellaan. :-)





Joo,, voi jos elämä meniskin niin kun suunnittelee. Ei se kylläkään usein mene. En taida haluta tietää...

Kun nyt hyväksyisi eka sen että on kolmekymppinen :D, niin sitten voisi alkaa miettiä tulevaisuutta...



Vakavasti puhuen, työsuunnitelmat vähän auki nyt kun kuviot muuttui työpaikalla ennakoitua nopeammin. Työt ( todennnäköisesti ) kyllä säilyy, mutta eri yksikössä.



Kaksi lasta on, ja kolmatta tuskin tulee. En vaan jaksa enää tätä vauva-aikaa. Kiitti riitti jo.

Vaikea kysymys. Jos sitä nyt hoitaisi ensin pienimmät lapset (1kk, 1v4kk, 3v ja 4v) kouluikään, ja ehkä vielä yhden pikkuisen maailmaan synnytäisi. Välissä kylläkin vois käydä työelämässä. Talonrakennuspuuhia varmaan tulee mahtumaan seuraavaan vuoteen, jos toiseenkin. Sitte en tiiä, ei oiken osaa elämää eteenpäin suunitella. Kohta sitten kait ruvetaan odottelemaan, josko pääsis jo ittekkin mummiksi:) No, onneks siihen voi mennä vielä se 10 vuotta aikaa. Vanhin lapsi on nyt 15, seuraavaksi vanhin 8 ja siten 7 ja nuo pienimmät:) Eli kait sitä mummiuttakin jaksaa tässä odotella. Niin, ja itte jo hieman yli 30, eli 33 on ikää.

Miten hemmetissä te muut noin monta olette kerenneet jo hankkimaan? Aika menee niin nopeasti, että huh mikä hujaus tämä elämä tähän asti on ollut. Hyvä kun kerkeää edes mitään suunnittelemaan niin juhlitaan jo seuraavan vuoden uutta vuotta!!! Ja vielä eilen katsoin telkkarista Maija Mehiläistä ja söin äidin leipomaa piirakkaa ja join maitoa lasista..yhyy se vasta oli elämää se.

siis on toki tässä se on nyt elämää mutta jotain puuttuu, se oma elämä tai jotain. :)

en tiedä mikä musta tulee isona

Sitten yksi muksu vielä lisää, kun edelliset vähän vanhempia sitten ( 6 ja 4) Sitten olen taas kotona 1,5 v. ja sen jälkeen ehkä vaihdan työpaikkaa tai opiskelen vähän lisää! :) Mieheni valmistuu pian, joten kun tämä taloudellinen tilanne selkiytyy tästä, ostamme varmasti myös sen oman kodin. Kun nämä asuntomarkkinat tästä jonnekin taas liikahtavat...

Oon 34v ja pitkä parisuhde (17v), kaksi lasta, omakotitalo, työ. Tällä hetkellä työnohessa etäopiskelen. Tarkotus on 5v pysyä tässä työpaikassa ja sitten vaihtaa parempaan. Lisää lapsia en hanki, en jaksa enää sitä pikkulapsivaihetta. Näiden jo olevien kanssa olin kotona 6 vuotta.



Loppuelämän vietosta en oo varma, haluttas jossain vaiheessa lähtä jonnekin pohjoseen. Hankkia tällanen erähenkinen harrastus. Vaeltaa, kokeilla itteensä mihin rahkeet riittää.

- kotona vielä pari vuotta

- enää en aio opiskella

- töihin samohin hommiin kuin ennen äitiyslomaa (mainosalalle)

- ehkä vielä yksi lapsi jossain vaiheessa

- kirjoitan kirjan

Kotona oon suunnitellu olevani vuoden 2010 loppuun. Opiskelen parhaillaan AMK.ssa, valmistun ilmeisesti 2009 tai 2010 työpaikkaa ei ole odottamassa, mutta oman yrityksen perustamista olen miettinyt. Opiskelukin kiinnostaa edelleen..

Mulla ikää kohta 29v, kaksi lasta ja kolmas tulossa. AMK tutkinto on, mutta nyt on alkanut tuntua ,että voisin vaihtaa alaa ihan kokonaan. Pari vuotta menee vielä kotona ja sitten joko takaisin töihin tai opiskelemaan... Eli ihan auki on vielä kaikki =) Lapsia ei enää tän kolmannen jälkeen tule, että se luku on sitten siinä...

AMK-tutkinto on. Ala kiinnostaa, mutta päivätyötä vaikea saada ja minä en 3-vuorotyöhön lähde. Pph:n työ suunnitelmissa :-) Opiskella ei jaksa, ainakaan mitään pidempää tutkintoa vaan jotain omaan alaan eli hoitoalaan liittyvää lyhyttä lisäkoulutusta tmv ellen tosiaan sitten ala pph. Aika näyttää..

Olen siis 29v en 30v, heh.. Ei omaa ikääkään muista :-D

Heh heh, siittä se dementia alkaa...mä väitin vasta mun työnantajalle et täytin 32v kun todellisuudessa täytin 34v. Vähä noloa alkaa korjaileen jälkikäteen.

yritän tässä sopeutua tilanteen, että valmistun tässä kuussa, eli opinnot valmiina. Lapset tehty, pikkulapsivaihe takanapäin pikkuhiljaa, työpaikka valmiina ns. unelma-alalla, opiskelin uudelle alalle. Mitähän tässä alkaisi tekemään, ehkä talo pitäisi rakentaa, puutarha perustaa. Toivon eleleväni leppoisaa elämää kasvimaata vapaa-ajalla kuokkien ja iltaisin miehen kanssa takan ääressä istuskellen, lasten kanssa touhuten, matkustellen, harrastaen kaikkea mitä en ole samanaikaisen pikkulapsi-opiskelu-työ-vaiheen aikana ehtinyt harrastamaan.