Tämän takia lapsilla pitää olla sisaruksia

Meille on aina ollut itsestään selvää, ettemme hanki enempää lapsia :)



T: Yhden tytön äiti

Meille on aina ollut itsestään selvää, ettemme hanki enempää lapsia :)

T: Yhden tytön äiti

Sisarukset ovat rikkaus

Kyllä tytölle näyttää riittävän serkut ja kaverit. Ei minusta lapsia pidä hankkia lisää vain sen takia, että on jo yksi. Kyllä siinä pitää miettiä omaa jaksamista, työtilannetta ja rahaakin vähän. :)



T: Yhden tytön äiti

Aina vaan sitä ei saa mitä haluaa. Minä en voi saada enempää lapsia. Ja syy siihen on hyvin kipeä asia perheellemme.



Toinenkin yhden tytön äiti

Meille on aina ollut itsestään selvää, ettemme hanki enempää lapsia :) T: Yhden tytön äiti

Sisarukset ovat rikkaus

Kaikki tuntemani tytöt ilman sisaruksia ovat pärjänneet elämässään todella hyvin. Molemmat yliopiston lukeneita, toinen Englannissa. Eivät ikinä ole valittaneet sisarusten puutetta, kertoneet, että kyllä niitä kavereita on muitakin löytynyt.

Sisarukset voi olla rikkaus, tai sitten ei. Ilmankin pärjää oikein hyvin.

Itse huomaan, itse sisaruksettomana kolmen lapsen äitinä, että lapsillani on jo hyvin varhaisessa vaiheessa, ennen kouluikää, ollut hyvinkin edistyneitä sosiaalisia taitoja jotka minulta 35-vuotiaalta aikuiselta taas tuntuvat puuttuvan kokonaan. Olen sitä mieltä että tämä johtuu siitä että heillä on toisensa, minulla ei taas samassa suhteessa ole ollut ketään, oikeastaan ikinä. Kaveruussuhteet ja aviosuhteet ovat taas niin kokonaan eri asia!

Kolikon kääntöpuolena taas on se että itse en pysty lasten lukumäärästä johtuen tarjoamaan heille sitä mitä itse olen tottunut lapsena saamaan, esim jokaiselle omaa huonetta ja aina uusia vaatteita. Lapseni joutuvat alusta alkaen jakamaan niin aineelliset kuin vähemmän aineelliset asiat.

itselläni on kaksi, 3,5 -vuotias ja 1v 8kk. On ihan mahtavaa, kun ovat jo kohta vuoden päivät leikkineet yhdessä, eikä äidin tarvitse olla koko ajan seurusteluvalmiudessa. Voi tehdä omia hommia ilman, että aina on pikkukädet seassa, eikä tarvitse koko ajan touhuta lapsen kanssa.



Minusta useampi lapsi helpottaa elämää huomattavasti!! Ja on se mukavaa nähdä, miten sisarus merkitsee toiselle kuitenkin paljon. Vaikka tulee nahinaa toisinaan, niin silti jos toinen on vaikka vaan nukkumassa pidempään, toinen on vähän kuin orpo, ihan selvästi kaipaa jo sisaruksen seuraa.

Sisarukset voi olla rikkaus, tai sitten ei. Ilmankin pärjää oikein hyvin.

Se on nyt kiva seurata työkaveria esim. joka on aina ollut ainoa lapsi kun hän hoitaa sairaita ja vanhoja vanhuksiaan ihan yksin. Vanhemmat ovat vielä eronneet joten tällä hetkellä työkaverin KAIKKI vapaa-aika menee siihen että JOKA ILTA käy ensin isän luona auttelemassa ja sitten äidin luona. Ja hoitaa ainoani lapsena täysin yksin molempien asiat.

Toinen ystävä menetti pienellä aikaa molemmat vanhempansa ja jotenkin oli surullista kun hän suri täysin yksin, ainoana lapsena. Ei ollut ketään keneen turvautua.

Yksi tapaus on sellainen jossa ainut tytär jo aikuisena aloitti seurustelun rikollisen kanssa jonka johdosta äiti ja isä katkaisi välit IHAN täysin - nyt tällä naisella EI OLE ketään kehen turvautua, koska ei ole muita, lähiomaisina oli vain vanhemmat.

Surullista. Olen joka päivä kiitollinen omista velipojistani !

yhden pojan perhe ilmoittautuu. Onneksi sisaret ei ole AINOA rikkaus elämässä vaan paljon muutakin löytyy: serkut, lemmikit, kaverit, harrastukset yms.jos näitä sosiaalisia suhteita ajattelee. Meillä ainakin osa näistä jäisi nopeasti vähemmälle jos lapsia olisi enemmän, nyt voimme panostaa täysillä kaikkeen :) Ja komppaan sitä että rikkaus on myös onnellinen, rauhallinen perhe-elämä, jaksavat vanhemmat jotka ovat kiinnostuneita lapsestaan. Välittämistä ja aikaa meidän perheen aikuisilla riittää myös kavereiden ja sukulaisten lasten asioihin jos tarvis..usein on ollut, kun esim. pikkusisarukset vie vanhempien puhdin :(

Senkö takia, että lapset saisivat tehdä postuaksia toisistaan? Selvä.



- Maija

ja yksinäinen olen aina ollut. Lapsena olisin halunnut sisaruksia. aikuisena se perheen pienuus korostui, kun isä kuoli. Nyt minulla on vain äitini ja kun aika jättää hänestä niin sitten ei ole ketään. Minulla on kolme lasta ja kaikki minun tuttuni jotka ovat ainoita lapsia, heillä on kolme lasta :)

Halusin ison perheen ja suvun, minun piti vaan se tehdä itse!

puhui niin nätisti veljestään

puhui niin nätisti veljestään

niin nätisti puhui

Olen tosi kiitollinen kun minulla on sekä veli että sisko.

Sisarukset ovat rikkaus

sanoisi. Itse olisin ollut teininä valmis vaikka mihin, jos vuoden vanhempi isosiskoni olisi kadonnut iäksi. Enkä ole pitänyt mitään yhteyttä koko ämmään kohta kymmeneen vuoteen.

Lapsena jo oli vittumainen - vei kädestä tavaroita, repi tukasta, keksi päästään jotain juttuja joista kanteli vanhemmille jne.

Lopullinen niitti oli varmaan se, kun yhtenä kesänä löysin siskon mun huoneesta, mun poikaystävän muna suussa.

Ynnä muuta. Jos luet tätä, niin pala helvetissä.

T: tukiverkoton (suvuton, kaveriton)yh, jolla 1 lapsi.

kavereiden kanssahan sita halutaa menne. en ole lukenut ketjua, mutta en myoskaan ymmartanyt aloitusta.

Ennen ensimmäistä lasta kuviteltiin että haluttaisiin useampia, mutta yhden jälkeen tuntui että tämä riittää ja meidän perhe on tässä. Toisaalta tämä on myös se luonnollinen lapsiluku mikä meille on suotu, ei meillä ehkäisyä ole käytetty missään vaiheessa. Meillä on vain ollut tuuria, ettei olla haluttu enempää kuin mitä ollaan saatu.



Monet puhuvat sisarrakkauden autuudesta, mutta vielä enemmän he tuntuvat valittavan lasten riitelystä ja tappelusta. Ei harmita ollenkaan, että meidän tytöllä ei ole vakituista tappelukaveria. Ystäviensä kanssa hän ei tappele.



En yhtään epäröi, etteivätkö useampilapsisten perheiden äiditkin olisi tyytyväisiä omiin valintoihinsa, mutta miksi se on heille niin vaikea uskoa että joillekin toisille riittää yksi ja he ovat onnellisia niin?