Tämän takia lapsilla pitää olla sisaruksia

mutta en tajua miten blogi liittyy sisaruksiin?

no minä tein kolme lasta. toivottavasti he ovat nyt iloisia :)

Mutta eipä vaan kaikilla ole. Joten mä olen sitä mieltä että ilman sisaruksiakin voi olla onnellinen ja tyytyväinen.



Mulla on 2 veljeä. Ilmankin olisin pärjännyt, siskoa en ole kaivannut ikinä.



Mulla on kolma lasta ja on niistä toisilleen seuraa, toivottavasti myös aikuisena ovat läheisiä ja toistensa kanssa tekemisissä.

Sisarukset voi olla rikkaus, tai sitten ei. Ilmankin pärjää oikein hyvin.

Se on nyt kiva seurata työkaveria esim. joka on aina ollut ainoa lapsi kun hän hoitaa sairaita ja vanhoja vanhuksiaan ihan yksin. Vanhemmat ovat vielä eronneet joten tällä hetkellä työkaverin KAIKKI vapaa-aika menee siihen että JOKA ILTA käy ensin isän luona auttelemassa ja sitten äidin luona.

Mitä olen katsonut sivusta niin ystäväni kuin oman äitini tilannetta niin nähtävästi joka tapauksessa aina yhdelle sisarukselle nakittuu se vastuu vanhoista vanhemmista ja heidän hoidostaan. Muut sisarukset eivät eväänsä lotkauta johtuen sitten välimatkasta, laiskuudesta tai siitä että "no se ja se kuitenkin hoitaa hommat". Oma mielipide löytyy jokaisella kyllä siinä vaiheessa kun päätöksiä esim. hoidosta tehdään. Silloin se joka on uurastanut vanhempiensa puolesta ei saakaan päättää itse vaan jokaisella on oma sanansa sanottavana vaikkei olisi tehnyt pätkääkään mitään aikaisemmin omien vanhempiensa hoidon hyväksi.

Sitten ei ole niitä serkkujakaan... ei setiä ei tätejä. Yhdessä sukupolvessa koko suku ympäriltä katoaa.



Tiedän pari tapausta ja aika ahdistavaa tuntuu olevan, kun ei ole yhtään sukulaisia.



Jos tuollaiselta lapselta vielä kuolee vanhemmat/vanhempi suht nuorena, on syrjäytymisriski jo ihan valtava tutkitustikin.

olen ainoa lapsi. Itselleni oli aina selvää että omia lapsia tulee aina olemaan vähintään kaksi. Jos ei biologisesti niin sitten vaikka muulla keinoin.. Kärsin todella paljon lapsena yksinäisyydestä ja kärsin siitä vieläkin. Ja olisin aina halunnut sisaruksia. Sisaruussuhde on lähtökohtaisesti elämän pisin ihmissuhde, onneksi itsellä on nyt kaksi lasta ja on ihanaa seurata kuinka leikkivät ja touhuavat keskenään.

No meillä ei ole tuollaista tilannetta, mutta oma sukuni ei ole mitenkään kanssani tekemisisissä. Miehellä kaksi veljeä, jolla toisella kaksi lasta. Vaikka ei olisi sukua on aina ystäviä. Jos ei ole ketään muita kuin äiti, isä ja lapset, niin aina lapsi päiväkodissa/pphoitajalla tapaa muita lapsia.



T: Yhden tytön äiti

Se on nyt kiva seurata työkaveria esim. joka on aina ollut ainoa lapsi kun hän hoitaa sairaita ja vanhoja vanhuksiaan ihan yksin. Vanhemmat ovat vielä eronneet joten tällä hetkellä työkaverin KAIKKI vapaa-aika menee siihen että JOKA ILTA käy ensin isän luona auttelemassa ja sitten äidin luona. Ja hoitaa ainoani lapsena täysin yksin molempien asiat.

!

Voi pipon kireys taas..

Kaverillani on KOLME sisarusta, silti hän hoitaa YKSIN sairaita vanhempiaan. Mikä rikkaus hänelle onkaan tuo tieto, että sisaruksia löytyy mutta heitä ei kiinnosta.

Sisko on itsellänikin, emmekä ole koskaan tulleet toimeen. Jos vanhempani hylkäisivät minut, en todellakaan hänen puoleen kääntyisi.

En ymmärrä miten jollekin voi olla uutinen, että kaikki eivät yksinkertaisesti tule perheensä ja sukulaistensa kanssa automaattisesti toimeen.

Myös vanhempani. ystäväpiirissäni on toinenkin samassa tilanteessa oleva. EN koe asiaa ikävänä, minulla on erittäin läheisiä ystäviä, sekä uusia että sellaisia jotka olen tuntenut koko ikäni. Turvaverkko on hyvä, puhun päivittäin jonkun yastävän kanssa puhelimessa ja tapaan ystäviäni monta kertaa viikossa. Ystävissä kun on vielä se hyvä puoli että ne on voinut itse valita, joten kaikki ovat melko lailla samalla aaltopituudella.



Itselläni on 2 lasta, pienenä olivat yksikkö, nyt lähinnä toistensa kurkussa kiinni. Toivottavsti ystävystyvät keskenään aikuisena, ovat kyllä niin eri puusta veistetty, että epäilen.

olen ainoa lapsi, ja minulla on viisi lasta.

Olen onnellinen että olen saanut ison perheen, joka on ollut toiveeni ja uenlami pikkutytöstä lähtien. Kaikille ei tätä onnea suoda, kaikki eivät saa edes sitä yhtä lasta... Ja jotkut jäävät yksilapsisiksi vapaaehtoisesti, kaikille meille on tilaa :)



Itse olen kärsinyt suunnattomasti siitä ettei minulla ole ollut sisaruksia.. ei minulla tosin ollut vanhempiakaan.. joten kumpikohan sitten oli suurempi puutos? Miehelläni oli vaikea lapsuus, mutta hänellä oli sisarukset ympärillään. Ja se voima mikä tuosta sisaruudesta kumpuaa edelleen, nyt aikuisena, on ihan uskomaton..



Joten meille oli ihan selvää, että lapsiluku ei jää yhteen.. sitten kun meisät aika jättää, on lapsillame edelleen sisaruksensa tukenaan, veri on vettä sakeampaa, sanotaan :)

sanoa että pitää olla sisaruksia. Lapsilla pitää olla ruokaa, vaatetta ja ainakin yksi hyvä aikuiskontakti. Mutta saahan niitä sisaruksiakin olla.



Tässä taas joku jolla ei ole lapsilleen muuta annettavaa kuin ne sisarukset yrittää dissata muita.

Vaikka ilmeisesti monet ainoat lapset niin kuvittelevatkin.



Minulle lapsuus oli piinaa. Olin muiden sisarusten kiusattavana ja syntipukki. Oli elämäni paras päivä kun pääsin pois kotoa enkä sittemmin ole ollut missään väleissä sisaruksiini, joten se siitä.

serkuilleni. Heillä oli vuoden ikäero ja ovat vielä nyt viiskymppisinäkin toistensa parhaita kavereita. Minä olin aina yksin, vaikka olikin muita kavereita. Mutta olisin aina halunnut sitä siskoa.

Nyt kun vanhemmat on vanhoja, kaipaisin myös sitä siskoa, joka jakaisi murheet ja hoitovastuun.

Eli kyllä jotkut ainokaiset sitä sisarusta kaipaisivat. Ei toki kaikki. Ehkä minä olen sitten poikkeus.

Kaikki tuntemani tytöt ilman sisaruksia ovat pärjänneet elämässään todella hyvin. Molemmat yliopiston lukeneita, toinen Englannissa. Eivät ikinä ole valittaneet sisarusten puutetta, kertoneet, että kyllä niitä kavereita on muitakin löytynyt.

Sellaista ei kuitenkaan kukaan olisi voinut sinulle taata, vaikka sinulla sisaruksia olisikin. Minäkin kaipaisin läheistä sisarusta, ja olen 3-lapsisesta perheestä.

Emme todellakaan hankkineet lasta sen takia, että hän hoitaisi minua tai miestäni, kun olemme vanhoja :D Tuo on typerin syy ikinä lapsen hankkimiselle.

yksin touhuamisen. Taidat kasvattaa ainokaisestasi sellaisen, että ei tarvi välittää toisista, kunhan vaan omaan napaa tuijottaa.

Itse huomaan, itse sisaruksettomana kolmen lapsen äitinä, että lapsillani on jo hyvin varhaisessa vaiheessa, ennen kouluikää, ollut hyvinkin edistyneitä sosiaalisia taitoja jotka minulta 35-vuotiaalta aikuiselta taas tuntuvat puuttuvan kokonaan. Olen sitä mieltä että tämä johtuu siitä että heillä on toisensa, minulla ei taas samassa suhteessa ole ollut ketään, oikeastaan ikinä. Kaveruussuhteet ja aviosuhteet ovat taas niin kokonaan eri asia! Kolikon kääntöpuolena taas on se että itse en pysty lasten lukumäärästä johtuen tarjoamaan heille sitä mitä itse olen tottunut lapsena saamaan, esim jokaiselle omaa huonetta ja aina uusia vaatteita. Lapseni joutuvat alusta alkaen jakamaan niin aineelliset kuin vähemmän aineelliset asiat.

Minulla useampi asisaruksia, mutta en voi kehuskella olevanai sosiaalinen. Sosiaalisia taitoja kyllä on, voisi tietysti olla enemmänkin. Itselläni vain yksi lapsi, joka on erittäin sosiaalinen ja hänellä on sosiaaliset taidotkin halussa paremmin kuin minulla. Mistähän itten lienee hankkinut, kun ei ole niitä sisaruksia eikö äidiltäänkään niitä kovin oppinut. No, ehkä isän ansiota. Mutta ei siis sovi tähän sisaruus opettaa -smielipiteeseen.

enkä koe heidän olevan mikään erityinen rikkaus. Joo, kiva, että kotona oli lapsena elämää, mutta näin aikuisina ei juurikaan pidetä yhteyttä. Emme ole kovin läheisiä, mutta ei meidän välit kylmätkään ole. Ei vaan olla koskaan tutustuttu kunnolla ja jotenkin sisaruksen kanssa intiimien asioiden puiminen tuntuisi kiusalliselta.

enkä koe heidän olevan mikään erityinen rikkaus. Joo, kiva, että kotona oli lapsena elämää, mutta näin aikuisina ei juurikaan pidetä yhteyttä. Emme ole kovin läheisiä, mutta ei meidän välit kylmätkään ole. Ei vaan olla koskaan tutustuttu kunnolla ja jotenkin sisaruksen kanssa intiimien asioiden puiminen tuntuisi kiusalliselta.

että olen täysi tumpelo sosiaalisissa tilanteissa. Toinen siskoni on taitava, toinen taas melko samanlainen kuin minä mutta ei kutienkaan yhtä paha. Että juu...

Meidän tutavapiirissa aika paljon esimerkkjeä mitä yksilapsisuus tuo tullessaan.



Tutuillamme on vain yksi lapsi. Tämä sitten hukutetaan kaikkeen materiaan mitä vain voi keksiä. Hänelle hoetaan kunka hän on paras kaikessa, yläpuolella muiden. Ja sen sitten huomaa tästä lapsesta ikävä kyllä. Todella rasittava tapaus.



1. ainoa lapsi, nyt lapseton, sinkku. Hänen elämäänsä ei mahdu kuin työ ja hevoset. Ei osaa edes puhua mistään muusta. Keski-ikäinen nainen. Miettinyt lapjon, millaista elämä olisi jos olis sisaruksia.

2. ainoa lapsi, nyt lapset, sinkuu. Ei osaa olla toisten ihmisten kanssa, lähentelee keski-ikää ja saattanut äitinsä hautaan aikoja sitten, liki 100 vuotiasta isäänsä hoitaa nyt yksin. Elämään ei mahdu muuta kuin isä ja työ. Molemmat vanhemmat hyvin iäkkäitä kun hän syntyi. Kaivannut aina sisaruksia

3. ainoa lapsi, nyt lapseton, avoliitossa alkoholistin kanssa. Saattanut äitinsä hautaan, hoitaa vanhaa isäänsä. Elämässä työ ja isä. Aina kaivannut suuresti sisaruksia.

4. ainoa lapsi, nyt 6 lasta ja aviomies. Katunut monesti, että teki niin paljon lapsia (ei toki lapsiaa kadu), pienillä ikäeroilla. Mutta halusi paljon sisaruksia lapsilleen kun itse oli onneton ainut lapsi.

4. ainoa lapsi, oli aivan järkyttävä tapaus lapsena. Nyt 3 lapsen äiti ja ihan mukava.