Tämän takia lapsilla pitää olla sisaruksia

Tottakai joku haluaa/saa vain yhden lapsen. Silti voi olla perhe :) Jos lapsilta kysytään, niin kuka haluaisi olla ainut lapsi?

Tottakai joku haluaa/saa vain yhden lapsen. Silti voi olla perhe :) Jos lapsilta kysytään, niin kuka haluaisi olla ainut lapsi?

minä olin ainut lapsi, ja pidin siitä. Oli todella paljon kavereita jo pienestä pitäen, ja mitä kavereiden perheitä katsoi, niin ei jäänyt kyllä niitä sisaruksia kaipaamaan.

Lisäksi on todella läheiset suhteet vanhempiin, mistä olen kiitollinen kumiin jääneille sisaruksilleni ;)

Varmasti rakastettavia olentoja jos sellainen on, mutta ei kiitos. Ennemmin otan kissan :D

Käsi ylös, kuka haluaisi olla ainoa lapsi?

Minä yhden lapsen onnellisena äitinä ja sekundäärisen lapsettomuuden kanssa painivana naisena voin vain ääneen ihmetellä näitä ihmisiä, jotka ei vaan käsitä sitä faktaa, että ehkäpä kaikki yksilapsiset perheet eivät tarkoituksella ole jättäneet sitä lapsen "tekemistä" "vain" yhteen. ARGHHHHH!!

Käsi ylös, kuka haluaisi olla ainoa lapsi?

Eihän kukaan tuollaista pysty itse valitsemaan. Niillä korteilla mennään, mitkä on käteen jaettu.

Minulle veljet oli lähinnä tappelukavereita. Kaiken lisäksi haukkuivat minua jo pienestä pitäen. Olisin ilmankin pärjännyt. Mutta ei minulta kysytty ja koska en ollut edes ensimmäinen, en olisi voinut valita olevani ainoa.

Harvoin veljistä varsinaista iloa on ollut, mutta onpahan lapsella edes muutama serkku joita harvakseen näkee vaikka samassa kaupungissa asutaan.

Isän ja äidin kuollessakaan ei sisaruksista mitään iloa ollut. Äiti järjesti isän hautajaiset ja äidin hautajaisista tuli riitaa. Vähemmällä olisi päässyt kun olisi yksin saanut järjestää koko shown.

enkä lapsenakaan kaivannut sisaruksia.

Käsi ylös, kuka haluaisi olla ainoa lapsi?

http://aurinkosateenjalkeen.blogspot.com/2012/04/my-brother.html

Sääli Sisarukset ovat rikkaus

Ja millä tavoin ne ovat rikkaus? Kerro minulle?

Itse olen nuorin sisaruksista (meitä on 4 kpl) enkä ole ikinä, milloinkaan pitänyt sisaruksiani rikkautena, päinvastoin. Kaksi siskoani rikkoivat tavarani ja heidän ihana harrastuksensa oli nolata minut milloin missäkin. Heidän ansiostaan minulla ei ollut kouluaikoina yhtään kaveria.

Veljeni taas on ollut aina kusipää. Penskana hän mursi minulta leuan. Nykyään ei halua nähdä ketään sukulaisistaan.

En ole yhdenkään sisarukseni kanssa tekemisissä. Vanhempieni mielestä liioittelin asioita, heidän mielestään siskoni olivat/ovat mallikansalaisia ja veli taas hieno ihminen. Minä olen aina ollut vanhemmilleni pettymys ja alisuorittaja. Sillä ei ollut mitään väliä että sain taideaineista ja liikunnasta parhaat arvosanat, niillä kun ei ole mitään väliä. Kolmen L:n ja kolmen E:n papreista he tokaisivat "no ihan ok".

En ole muuten vanhempiinikaan enää yhteyksissä.

Itselleni maksimaalinen raja lapsille on kaksi. Vanhempien tulee mielestäni olla varmoja siitä että he pystyvät rakastamaan kaikkia lapsiaan tasapuolisesti ja olemaan vertailematta heitä toisiinsa. Olen aina ollut sitä mieltä että minun ei olisi pitänyt syntyä vanhemmilleni. Muut sisarukseni olisivat saaneet paistatella päivää vanhempieni valossa. Toki olen ollut aina hyvä haukkumakohde kaikille heille, että ei kai minunkaan syntymäni mennyt täysin hukkaan.

Joten olen täysin sitä mieltä, että ei se määrä vaan se laatu. Luultavasti olisin voinut paremmin ainoana lapsena.

Apua, mun blogini on linkattu tänne. Mut joo veljeni on mulle kaikki kaikessa, enkä älyä miten kukaan voi pärjätä ilman sisaruksia.

vaikka useimmilla sisaruksilla kai onkin hyvät välit, niin ei se sisarus aina ole rikkaus (päihdeongelmaiset, rikolliset, pahat mt-ongelmat jne).



t. ainokainen

Hei, ihan tiedoksi, ainokaisuuden vaikutuksia on tutkittu psykologiassa paljonkin. Ja kuinka yllättävää, tutkimuksissa ei olla havaittu mitään eroja sisaruksellisten ja ainoiden lasten välillä esim. sosiaalisuudessa, itsekkyydessä, koulutuksesa, parisuhteissa jne.

Jos et usko, etsi vaikka artikkeleita google scholarista, löytyy pilvin pimein.

Joistakin joilla ei ole sisaruksia voi kasvaa normaaleja ihmisiä.

Meidän tutavapiirissa aika paljon esimerkkjeä mitä yksilapsisuus tuo tullessaan.

Tutuillamme on vain yksi lapsi. Tämä sitten hukutetaan kaikkeen materiaan mitä vain voi keksiä. Hänelle hoetaan kunka hän on paras kaikessa, yläpuolella muiden. Ja sen sitten huomaa tästä lapsesta ikävä kyllä. Todella rasittava tapaus.

1. ainoa lapsi, nyt lapseton, sinkku. Hänen elämäänsä ei mahdu kuin työ ja hevoset. Ei osaa edes puhua mistään muusta. Keski-ikäinen nainen. Miettinyt lapjon, millaista elämä olisi jos olis sisaruksia.

2. ainoa lapsi, nyt lapset, sinkuu. Ei osaa olla toisten ihmisten kanssa, lähentelee keski-ikää ja saattanut äitinsä hautaan aikoja sitten, liki 100 vuotiasta isäänsä hoitaa nyt yksin. Elämään ei mahdu muuta kuin isä ja työ. Molemmat vanhemmat hyvin iäkkäitä kun hän syntyi. Kaivannut aina sisaruksia

3. ainoa lapsi, nyt lapseton, avoliitossa alkoholistin kanssa. Saattanut äitinsä hautaan, hoitaa vanhaa isäänsä. Elämässä työ ja isä. Aina kaivannut suuresti sisaruksia.

4. ainoa lapsi, nyt 6 lasta ja aviomies. Katunut monesti, että teki niin paljon lapsia (ei toki lapsiaa kadu), pienillä ikäeroilla. Mutta halusi paljon sisaruksia lapsilleen kun itse oli onneton ainut lapsi.

4. ainoa lapsi, oli aivan järkyttävä tapaus lapsena. Nyt 3 lapsen äiti ja ihan mukava.

Meillä on yksi lapsi, eikä enempää tule. Kamala katsoa kun tutulla on viisi lasta, eikä se ehdi mitenkään olla kaikkien kanssa. Vanhimmat lapset saa vahtia nuorempiaan, leikittää, tehdä sapuskaa ja hoitaa vielä osan piha ja tallitöistä. KOSKA vanhemmilla ei vaan aika riitä sekä lapsiin että omaan aikaan. Ei ei ikinä tälläistä mulle.



Musta on toisaalta kamalaa että ihmiset tekee sen takia monta lasta, että ne voi sitten jättää yhdessä leikkimään eikä ne oo koko ajan edessä. Miksi sitten tehdä sitä ensimmäistäkään lasta, jos on niin kamalaa että lapsi haluaa aikuisten tekemisiin mukaan? Ei tuo meidän 3v muksu ainakaan niin kovasti ruuanlaittoa ja siivousta häiritse, että sen takia olisi sille leikkikaveri tehtävä.

<a href="http://aurinkosateenjalkeen.blogspot.com/" alt="http://aurinkosateenjalkeen.blogspot.com/">http://aurinkosateenjalkeen.blogspot.com/</a&gt;

Ihana! :)

Ai PITÄÄ olla? Entäpä sitten, kun ei sitä toista vaan saa vaikka kuinka haluaisi!!!!

olen ainoa lapsi. Itselleni oli aina selvää että omia lapsia tulee aina olemaan vähintään kaksi. Jos ei biologisesti niin sitten vaikka muulla keinoin.. Kärsin todella paljon lapsena yksinäisyydestä ja kärsin siitä vieläkin. Ja olisin aina halunnut sisaruksia. Sisaruussuhde on lähtökohtaisesti elämän pisin ihmissuhde, onneksi itsellä on nyt kaksi lasta ja on ihanaa seurata kuinka leikkivät ja touhuavat keskenään.

Itsekin olen perheeni ainoa lapsi, enkä muista ikinä halunneeni sisarusta. Viihdyin mainioisti yksin, en aina kaivannut ystävienkään seuraa. Toki rakkaita ystäviä minulla oli ja heidän seurastaan nautin. Sosiaaliset verkostot voivat pitää sisällään muitakin kuin verisukulaisia.

heti tuo linkki Kiinan viranomaisille, jotta ymmärtävät välittömästi lopettaa yhden lapsen politiikan!!

meidän elämän suurin rasite on miehen veljet. Lähes 40v luusereita, toinen työtön, toinen asunnoton. Mies ei voi olla antamatta rahaa ja auttamatta 'koska ne on mun veljiä'. Itsekkäitä alkoholisoituneita kusipäitä ne on! Oma siskoni on taas mun parhaimpia ystäviäni. Meillä on 1 lapsi 1v7kk eikä muita tule, uskoisin. Ihanaa elämää, yhden kans helppo ja kiva olla, lähteä, tehdä - koskaan ei ole tarvinut täällä valittaa. Lapsi leikkii jo yksinkin, joten saan tehdä omiakin juttuja. Meille sopii tää elämä.

ja olen ehdottomasti halunnut aina itsellenikin ison perheen. sen myös sain.



Mutta ymmärrän toki, että kaikki eivät isoa perhettä halua. Toiset eivät ole koskaan nähneet ison perheen elämää ja se tuntuu tosi vieraalta. Sama juttu, että toiset eivät ole eläneet sisarusten kanssa, niin eivät osaa niitä kaivatakaan. Se on varmaan vähän se mihin on tottunut. Ja pitää muistaa, että kaikki eivät saa ainokaiselleen sisarusta vaikka haluavatkin. Niitä kun ei sas tilaamalla...

mutta nyt jo tiedän, että ikäero tulee olemaan enemmän kuin 5 vuotta. koska isä on jatkuvasti töiden takia poissa kotoa, ajattelen omaa jaksamistani ja siksi en ole vielä hankkinut enempää lapsia. ties vaikka en koskaan hankkisikaan, on se yksin kuitenkin niin raskasta.

surullista

Emme todellakaan hankkineet lasta sen takia, että hän hoitaisi minua tai miestäni, kun olemme vanhoja :D Tuo on typerin syy ikinä lapsen hankkimiselle.