En voi käsitellä kriisiäni täällä, koska minut on tunnistettu

Tai jso on ihan oikea kriisi, ota yhteyttä vaikka terveyskeskukseen ja selvitä mahdollisuutesi päästä terapiaan, jos ei olevaraa suoraan varata aikaa yksityiselle.

ja toinen osapuoli käy mahdollisesti täällä lukemassa viestejäni. Vaikka tapaukseni ei ole ainutlaatuinen, voisi hän silti aavistaa, että se olen minä.

En voi puhua asiasta juuri kenenkään kanssa enkä tosiaankaan tiedä miten päästä elämässä eteenpäin..

Mitä tehdä??

mutta muun puimisen voisit varmaan hoitaa kaverisi kanssa jutellen?

mutta muun puimisen voisit varmaan hoitaa kaverisi kanssa jutellen?

puhumaan kun toinen osapuoli vaikenee kuin muuri.

ota yhteyttä pastoriin tai mene psykiatrille. Kaikilla noilla tahoilla on vaitiolovelvollisuus.

Mitä haittaa jos miehesi lukee täällä miltä sinusta tuntuu? Ehkä sitä kautta pääsisitte juttelemaan asiasta kasvotustenkin.

Oletko se, jonka emättimestä tuli kourallinen kammottavaa kökköä? Ymmärrän, ettei se juuri juttele takaisin. :(

Ja voithan yhä yrittää päteä täällä.

harmittaa, kun ylipätään kirjoitin tänne asioistani. Olin vaan niin sekaisin. Jotain piti tehdä.



Johonkin ammattiauttajalle tässä on mentävä. Tai sitten kerrottava asiasta ystäville, jotta heidän kanssaan edes voi puida. Vain yksi ystävä tietää.



ap

Sama juttu. Nyt kriisi jo helpottaa ja asiat ovat paremmin, en tarvitse samalla tavoin keskusteluapua. Mutta asia on sen laatuinen, että kokonaan en siitä pääse ikinä.



Kauhein vaihe kesti vuoden ja olin hyvin rikki, etten voinut purkaa sitä. Tarve puhua oli jatkuva, todellisuudessa oli vain kaksi ulkopuolista ihmistä, joiden kanssa saatoin puhua. En tietenkään voinut joka kerta jutellessamme heitäkään kuormittaa aiheella.



Hankin kaupungin tarjoamaa terapiaa, jota tosin oli liian harvoin, vain noin kerran kuukaudessa. Lisäksi kävin muutaman kerran yksityisellä terapeutilla. Kirjoitin mielenterveyspalveluun, josta sai anonyymina keskusteluapua. Ongleman vain oli sellainen, että "auttajakin" oli aika pihalla. Olisin kaivannut vertaitukea, mutta juuri sitä oli täysin mahdoton saada. En silti ole ainoa, jolle on nin käynyt, en vain ole ikinä elämässäni törmännyt muihin vastaaviin tapauksiin.



Neuvon, että kerro jollekin ystävällsei. Yhdelle, luotettavimmalle. Hakeudu terapiaan, he kuuntelevat ja parhaimmassa tapauksessa saat neuvoja, miten henkisesti edetä. Netistä myös googlettamalla löydät mielenterveyspalveluita, joissa voi kriisistä kertoa ilman julkisuutta.



Olin itse niin epätoivoinen, että lähetin jopa esirukouspyyntöjä, vaikka en ole varsinaisesti edes uskossa. Niissä en yksilöinyt kriisiäni, pyysin vain apua.