Lue keskustelun säännöt.
Tyttöni ei päässyt ylioppilaaksi, miten päästä yli pettymyksestä?
17.05.2012 |
Hän sai siis tietää, ettei päässytkään ylioppilaaksi, ja nyt on mieli maassa. Itkee ja kiukuttelee jne.
Ja siis nimenomaan tyttöni on pettynyt, en minä. Yritin lohduttaa, että se ei oikeasti haittaa vaikka nyt ei onnistanut, ja enskerralla uudestaan. Vaikka tuo tuli minullekkin yllätyksenä, tyttö luki paljon (on aina ollut muutenkin hyvä koulussa) ja omasta mielestään kirjoitukset meni hyvin. En tiedä mikä meni vikaan.
Mutta kuulemma kun kaikki kaveritkin pääsivät nyt, ja hän ei niin harmittaa... Ja ymmärrän täysin, koska paljon teki töitä niiden eteen.
Miten tyttöä voisi piristää?
Kommentit (77)
Ja tuon ikäisen tytön pitäisi pystyä selviämään siitä itsekseen pelkällä tuella. Harmitus menee aikanaan ohi ja hän huomaa että ehkä olikin ihan hyvä että sai lisäaikaa tms.
Mielestäni sinun ei tarvitse alkaa harmitusta poistamaan piristyksellä. Vaan olet äiti, joka kuuntelee ja on läsnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja yo-lautakunnasta tuli se lopullinen. Harvoin ne heittivät niin paljoa, että reppaus olisi tullut täytenä yllätyksenä.
Onko tämä systeemi edelleen ja miten voi olla, että pisteet muuttuivat niin paljon?
Jotenkin osasin odottaa tällaista kommenttia.
" Ei voi olla hyvä jos ei onnistu". HUOH!
jos on ollut "hyvä" koulussa?
Toisaalta kirjotuksen alla tapahtui vaikeita asioita, kuten erosi pitkäaikaisesta poikaystävästään ja hänellä meni välit kaveriinsa. Nämä varmaan vaikuttaneet myös.
nyt. Ja vaikka se ei tässä tilanteessa autakaan, niin muutaman vuoden päästä tyttökin ajattelee, että voi kun se olisikin ollut elämän ainoa pettymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis tajuan, että joku aine menee penkin alle, mutta jos lukee paljon ja on hyvä koulussa, niin kyllä niistä nyt läpi pääsee.. Erityisesti jos tuntuu, että meni hyvin. Jotenkin hassua, jos ei ole jo ennalta tiennyt jonkun aineen olevan heikompi.
Vai onko kyse nyt jostain suorittamattomista kursseista? Sitten ymmmärrän paremmin. Sitten ei auta kuin kärsiä ja tehdä ne loput, kyllä se lakki sieltä napsahtaa jouluna. Ja siinä on etunsakin, kun ehtii sitten koko kevään lukea vain pääsykokeisiin. :)
saa lisäaikaa miettiä, mitä haluaa opiskella. loppuvuoden ja kevään voi opiskella esim. avoimessa yliopistossa ja siten varmistua haettavan alan kiiinnostavuudesta. myös ammattikorkeakouluista löytyy avoimia opintoja eri aloilta, jos se kiinnostaa. lisäksi yksi vaihtehto voisi olla, että tytär lähtisi au pairiksi kevääksi. suosittelisin joka tapauksessa opintojen aloittamista avoimessa. ei jäisi välttämättä yhtään jälkeen tänä vuonna aloittaneista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
todella ikävää, että tytöllesi on käynyt näin. Ihanaa, että tuet tyttöäsi. Teette suunnitelman, minkä avuon pääsee ylioppilaaksi. Lisätunteja jne.
Toisaalta kirjotuksen alla tapahtui vaikeita asioita, kuten erosi pitkäaikaisesta poikaystävästään ja hänellä meni välit kaveriinsa. Nämä varmaan vaikuttaneet myös.
kysyn, ett mistä valmistuminen jäi kiinni?
YO-kokeista vai siitä, ettei saanut suoritettua jotain lukion kurssia ajoissa?
Oliko ennen lopullisten tulosten saamista tiedossa, että joku koe ei ehkä mene läpi? Eli lähtikö joku hilkulla?
Olisiko tyttö siis kuitenkin laiskistunut jossain vaiheessa, mutta ajatteli vain, että kai se siitä, ja nyt kiukuttelee, kun ei tehny sitä mitä olisi pitänyt?
Oma "tekemättömyys" on hankalampi sietää kuin se, että tulos olisi täysi yllätys.
No, joulun alla sitten pidätte juhlat :) Kyllä se pettymys sieltä laantuu :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koulutus paikassa riittää lukion päästötodistus eli yo todistusta ei kysytä. Ei välttämättä jää jälkeen opinnoissa ollenkaan, uusii sitten vaan syksyllä tuon repatun aineen.
pettymykset kuuluu elämään, joten e´keinotekoisesti ei pidä alkaa piristämään, ikäänkuin palkitset, ettei onnistu?
Tyttösi keskittymiskyky ei luonnollisesti ollut parasta, kun paljon ikävää tapahtui juuri kirjoitusten alla. Tietoa sillä varmasti on, mutta keskittymiskyky ja suru on vienyt ne unholaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
av ei yllätä koskaan. Jotenkin osasin odottaa tällaista kommenttia.
" Ei voi olla hyvä jos ei onnistu". HUOH!
jos on ollut "hyvä" koulussa?
tajua nyt...
Tietenkään et ole hyvä jos et onnistu. Onko tämä muka jollekin epäselvää?
Varmasti nuo henkilökohtaiseyt asiat vaikuttaneet pahasti keskittymiskykyyn itse koetilanteessa. Jotenkin hullua ajatella ettei pääsisi läpi kun on ollut muuten menestystä opinnoissa. Itse en lukenut y-kirjoituksiin lainkaan, ja muutenkin vedin lukion alta riman mutta c:n paperit sain silti räävittyä kasaan...Ei kai se nyt auta muu kuin odotella syksyyn ja kirjoittaa sitten aine josta jäi kiinni. Kova pettymys varmaankin, kun on opiskelemaan hautkin nyt keväällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
av ei yllätä koskaan. Jotenkin osasin odottaa tällaista kommenttia. " Ei voi olla hyvä jos ei onnistu". HUOH!
jos on ollut "hyvä" koulussa?
tajua nyt... Tietenkään et ole hyvä jos et onnistu. Onko tämä muka jollekin epäselvää?
Voi olla koulussa vaikka miten hyvä mutta yo-kirjoitukset on vain yhden kerran ja erinäisistä syistä niissä voi sitten epäonnistua.
Kerron sen jälkeen, onko "hyvä".
Laitakaupungin ja maaseudun lukioista voi saada hyviä kurssinumeroita, kun taulapäitä on luokka täynnä. Ja sitten ollaan sormi suussa, kun kirjoitukset menee huonosti.
Tosin äitini käytös oli erilaista, mitä sinun. Hän ei puhunut minulle asiasta mitään, ei lohduttanut, jätti minut yksin selviytymään pettymyksestä. Kuulin hänen puhelimessa arvostelevan laiskaksi. Luottamus ja äidin arvostus meni vähäksi aikaa kankkulan kaivoon!
Minusta asenteesi kuullostaa hyvältä. Kyllä se reputtaminen tyttöä haittaa, sitä ei varmasti kannata vähätellä, mutta kannattaa korostaa tytön työn määrää ja sitä että on yrittänyt kovasti. Se ei nyt vaan riittänyt, silti tyttö on omana itsenään arvokas.
Joskus tulee pettymyksiä ja niistä pääsee yli kun on joku joka aidosti kuuntelee ja "ottaa osaa". Olisin itse kaivannut äitini tekevän vain noin.
Joku pieni reissukin tms. olisi ollut mukava lahja tehdylle työlle, vaikkei se riittänyt ylppärilakkiin asti ekalla kerralla :). Olisi saanut muuta ajateltavaa ja pientä etäisyyttä asiaan.
Kerro tytöllesi, että olet valmis kuuntelemaan, jos hän haluaa puhua asian tiimoilta ja muista kertoa rakastavasti häntä tämänkertaisesta epäonnistumisesta huolimatta. Joskus täytyy yrittää uudelleen, tsemppiä!
Voi olla koulussa vaikka miten hyvä mutta yo-kirjoitukset on vain yhden kerran ja erinäisistä syistä niissä voi sitten epäonnistua.
Jos saa hylätyn pakollisesta kokeesta, se kompensoituu jos muista saa parempia, jolloin hyvän oppilaan kertaluontoinen epäonnistuminen yhdessä kokeessa ei haittaa. Vapaaehtoisen hylkäys taas ei estä yo:ksi pääsemistä. Jos reputtaa kompensaatiosta huolimatta, pitää olla useammasta aineesta heikommat arvosanat.
Ihmettelin tässä aloituksessa sitä, miten sellainen tilanne oli tullut yllätyksenä. Kyllähän ne kokeet arvioidaan jo koululla ja silloin useimmiten on tiedossa todennäköiset reputtajat. Tuskin sellaista helposti käy, että ällän paperit palaa i:nä.
ymmärrä miten tuo reputus on tullut tyttärellesi noin suurena yllätyksenä, että siitä pitää ihan kiukuttelemaan alata.
Onhan ne arvioituna lähtenyt tarkistettavaksi ja silloin tietää onko vaarana repuuttaa vai ei.
Silloin ei kyllä ole kovin hyvä koulussa tai tehnyt paljon töitä kirjoituksia varten, jos kokeet lähtevät reputusvaarassa arvioitavaksi.
Itse kirjoitin lukematta C:n paperit ja taustalla oli huomattavasti vakavampia ja suurempia ongelmia kuin tyttärelläsi on ollut. Ties miten hyvät paperit olisin sitten kirjoittanut, jos asiat olisivat olleet hyvin.
Nyt vaan tsemppaat sen tyttäresi tuleviin pääsykokeisiin, niihin pääsee ilman yo-todistustakin ja jos ei kouluun pääsy onnistu niin kirjoittamaan sitten niin, että ens jouluna on lakki päässä. Ei siinä sen kummempaa, elämä on pahempiakin vastoinkäymisiä täynnä.
Pettymys on varmasti hirmuinen. Hän ei kyllä ole eka eikä viimeinen reputtanut ja ajan myötä tuokin helpottaa. Hienosti olet kyllä tyttöäsi jaksanut tukea.
Kyllä nuo oman lapsen pettymykset ja sydänsurut ovat vaikeita vanhemmillekin. Niitä kuitenkin tulee eikä siinä voi muuta kuin myötäelää.
jos on ollut "hyvä" koulussa?