Tyttöni ei päässyt ylioppilaaksi, miten päästä yli pettymyksestä?
Hän sai siis tietää, ettei päässytkään ylioppilaaksi, ja nyt on mieli maassa. Itkee ja kiukuttelee jne.
Ja siis nimenomaan tyttöni on pettynyt, en minä. Yritin lohduttaa, että se ei oikeasti haittaa vaikka nyt ei onnistanut, ja enskerralla uudestaan. Vaikka tuo tuli minullekkin yllätyksenä, tyttö luki paljon (on aina ollut muutenkin hyvä koulussa) ja omasta mielestään kirjoitukset meni hyvin. En tiedä mikä meni vikaan.
Mutta kuulemma kun kaikki kaveritkin pääsivät nyt, ja hän ei niin harmittaa... Ja ymmärrän täysin, koska paljon teki töitä niiden eteen.
Miten tyttöä voisi piristää?
Kommentit (77)
Kannattaisiko ap teidän miettiä, ollaanko perheessänne turhankin taipuvaisia kaunistelemaan asioita ja selittelemään ongelmia parhain päin? Äidilläni on vähän tuollaista taipumusta, ja meille lapsille, etenkin veljelleni, se on aiheuttanut sitä, että hänen odotuksensa omasta pärjäämisestään ovat aivan ylimitoitetut. Veljeni on nyt 32-vuotias, kouluttautunut ammattiin jossa on kasapäin työttömiä ja ainoana urasuunnitelmana oman bändin nouseminen huimaan maailmanmaineeseen (bändi on toiminut noin 15 vuotta eikä ole tähän mennessä saanut edes Suomen sisällä levyjään kaupaksi kuin kaveripiirille).
Millä perusteella esimerkiksi sanot tyttösi olevan hyvä koulussa? Oletko sitä mieltä että tuohon mielipiteeseen on ihan todellista aihetta? Vertailun vuoksi: itse kirjoitin lukematta kolmen L:n ja neljän E:n ylioppilaaksi, ja sanoisin myöskin olleeni hyvä koulussa. En voi kuvitellakaan, että olisin pystynyt reputtamaan yo-kirjoituksia vaikka elämäntilanne olisi ollut mikä tahansa. Ehkä osittain tuo luonnehdintasi on helpompaa ymmärtää, jos tyttösi on käynyt koulunsa jollakin hyvin pienellä ja syrjäisellä paikkakunnalla, ja lukio on sellainen johon on erittäin helppo päästä sisään. Silloin teille on kenties vain tullut ymmärrettävä arviointivirhe, kun tyttö on keskinkertaisellakin osaamisella voinut olla luokan parhaimmistoa.
Joka tapauksessa pohtisin nyt sinuna, onko sinulla tai tytön isällä (tai muulla lähipiirillä, esim. isovanhemmat) tapana esittää asioita paljon todellista myönteisemmässä valossa. Jos on, siitä kannattaa opetella eroon. Tytöllesi - tai kenelle tahansa ihmiselle - on liian rankkaa kestää niitä pettymyksiä, joita seuraa todellisuuden ja omien kuvitelmien yhteentörmäyksestä, jos noiden välillä on liian suuri ero.
Opeta sen sijaan tyttöä tuntemaan itsensä, ymmärtämään omat vahvuutensa ja heikkoutensa realistisesti, ja hyväksymään itsensä sellaisena kuin hän on.
Oma elämäni on varsin rankkaa siitä huolimatta, että koulussa pärjäsin yrittämättäkin erinomaisesti. Tämä johtuu siitä, että olen asettanut tavoitteeni niin huiman korkealle, että minun on niitä erittäin vaikeaa saavuttaa. Näin voi käydä, vaikka olisi kuinka hyvä. Ja toisaalta elämänsä voi elää onnellisesti, vaikka ei olisi koulussa täydellisesti pärjännytkään. Kaikki on kiinni siitä, että tuntee itsensä, tietää mitä haluaa ja mihin pystyy, ja sovittaa omat tavoitteensa sopivan haasteellisiksi mutta ei kuitenkaan liian koviksi.
Jos onnistut tuon tytöllesi opettamaan, hänellä on edessään ihana elämä.
Haa aineita. Itse sain sain A:n äidinkielestä. Lukion arvosanojen mukaan haitari E-B. Tosiaan minä kirjoittelen välillä ihan huvikseni parodiamuotoista tekstiä tai ylianalyyttistä munkkilatinaa. Harrastin parodiaa niin äidinkielessä kuin englannissakin. Toisessa aineessa korostui munkkilatina. Saan ihmiset ihan oikeasti nauramaan, mutta sensorit eivät tainneet lämmetä. Yliopistossa pitivät luonnontieteissä analyyttistä otettani mainiona. Todella kuivaa ja tiivistä tekstiä. Humanoideille se kuivakaan teksti ei kelvannut.
Tie menestykseen on helpoin normaalilla loistopuurtajalla
tämä on niin selvä provo kuin vain voi olla. Ja mammat uskovat !!
JOS aine ei mennyt läpi ja oli hilkulla olla a niin tarvitsee vain 12 kompensaatiopistettä eli riittää että neljästä muusta saa B:n . Tai jos kirjoittanutt neljä ainetta niin kahdesta B ja yhdestä C
Eli jos on suht hyvä ollut koulussa, niin ei todellakaan mitään ongelmaa. Esim enkkuun ja ruotsiin ei voi edes lukea!! Sitä joko osaa tai ei osaa
[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 09:12"]
Haa aineita. Itse sain sain A:n äidinkielestä. Lukion arvosanojen mukaan haitari E-B. Tosiaan minä kirjoittelen välillä ihan huvikseni parodiamuotoista tekstiä tai ylianalyyttistä munkkilatinaa. Harrastin parodiaa niin äidinkielessä kuin englannissakin. Toisessa aineessa korostui munkkilatina. Saan ihmiset ihan oikeasti nauramaan, mutta sensorit eivät tainneet lämmetä. Yliopistossa pitivät luonnontieteissä analyyttistä otettani mainiona. Todella kuivaa ja tiivistä tekstiä. Humanoideille se kuivakaan teksti ei kelvannut.
Tie menestykseen on helpoin normaalilla loistopuurtajalla
[/quote]
Kylläpä sinulla on ylimielinen asenne. On tärkeä osa kielitaitoa osata kirjoittaa tilanteeseen sopivaa tekstiä. Yo-kokeessa parodia tai mikälie munkkilatina ei ehkä ole se järkevin ratkaisu. Parodia on sitä paitsi vaikea laji, ja jos teksti ei naurata, ei syy välttämättä ole lukijassa. Luultavasti parodiaasi ei ole tajuttu parodiaksi, vaan se on tulkittu tosissaan kirjoitetuksi, ja eihän siitä silloin voi paljon pisteitä antaa.
enää mistä aineesta. Hän kirjoitti seuraavana syksynä ja pääsi läpi.
On nykyään erikoislääkäri ja tienaa todella hyvin, joten reputtaminen ei loppuelämää määrännyt.
hänen varmaan nyt miettiä mitä aiheita aineita kirjoittaa syksyllä esim. jos kirjoitti pitkän matikan ehkä voisi kirjoittaa lyhyen. Jos reaalissa panosti fysiikkaan nyt voisi panostaa psykologiaan tai uskontoon.
ja tuli reputettuna takaisin.
aihe oli tärkein kirjani. Joku oli kirjoittanut pankkikirjastaan. Aine oli ollut loistava ja kieliopillisesti hyvä. Mutta tuli reppuna takaisin, koska oli kuulemma osoittanut huonoa tilannetajua tms ja yo-kokeessa ei saa kirjoittaa huumoriaiheita.
Ja tämä ei ole mikään urbaanilegenda vaan tosi tarina.
ja tuli reputettuna takaisin.
aihe oli tärkein kirjani. Joku oli kirjoittanut pankkikirjastaan. Aine oli ollut loistava ja kieliopillisesti hyvä. Mutta tuli reppuna takaisin, koska oli kuulemma osoittanut huonoa tilannetajua tms ja yo-kokeessa ei saa kirjoittaa huumoriaiheita.
Ja tämä ei ole mikään urbaanilegenda vaan tosi tarina.
Jopa varma M voi tippua I--:ksi, jolloin sitä ei helpolla kompensoida. Yksi aine tekee tätä: äidinkieli. Hyvä aine voi meinnä perseelleen, jos lautakunnassa katsotaan esseen menneen ohi aiheen. Silloin hyvällä arvosanalla ei ole merkitystä.
Ainakin ennen vanhaan oli kaksi äidinkielen koetta, joista paremman arvosanasta tuli äidinkielen arvosana. Toisin sanoen äikästä reputtaminen tarkoitti, että oli kirjoittanut aiheen vierestä otsikkokokeen ja sen lisäksi muninut vielä aineistokokeen. Onko tämä muka muuttunut?
Äidinkielen yo-koe on muuttunut radikaalisti. Kokeessa on nykyään kaksi osaa: tekstitaidon koe ja esseekoe. Lopullinen arvosana määräytyy yhteispisteiden perusteella.
ei nuo reputtamiset samalla tavalla puhuta kuin ennen. Syksyllä vaan uudestaan!
ohjelma kirjoituksiin valmistautumisesta. Siellä oli edustajana selittämässä arvosteluperiaatteita joku yo-lautakunnan heppi. Hän painotti, että ei kannata huumorijuttuja kirjoitella ja kertoi tämän esimerkin vuodelta -82.
Eli aine, joka oli lähtenyt laudaturina, tuli reppuna takaisin.
ja tuli reputettuna takaisin.
aihe oli tärkein kirjani. Joku oli kirjoittanut pankkikirjastaan. Aine oli ollut loistava ja kieliopillisesti hyvä. Mutta tuli reppuna takaisin, koska oli kuulemma osoittanut huonoa tilannetajua tms ja yo-kokeessa ei saa kirjoittaa huumoriaiheita.
Ja tämä ei ole mikään urbaanilegenda vaan tosi tarina.
hUoma on tuo itsepetoksen määrä. Onko kuvasin tytön opiskleusta ollut aivan realistinen? Enpä usko. Ja onko pääasia että tytöstä tulee ylioppilas? MItä tyttö tekee papereilla joilla ei edes pääsisi mihinkään? Ei oo pöljempää hommaa kiuin käydä lukio rimaa hippoen. Tai no kypsymä'ttömälle tietty sopii kypsymispaikaksi. realismia kehiin. On se hyvä, että elämä välillä pudottaa ihmiset oikealle tasolleen. Sitä sitä suapii mitä sitä kuapii.
ohjelma kirjoituksiin valmistautumisesta. Siellä oli edustajana selittämässä arvosteluperiaatteita joku yo-lautakunnan heppi. Hän painotti, että ei kannata huumorijuttuja kirjoitella ja kertoi tämän esimerkin vuodelta -82.Eli aine, joka oli lähtenyt laudaturina, tuli reppuna takaisin.
ja tuli reputettuna takaisin.
aihe oli tärkein kirjani. Joku oli kirjoittanut pankkikirjastaan. Aine oli ollut loistava ja kieliopillisesti hyvä. Mutta tuli reppuna takaisin, koska oli kuulemma osoittanut huonoa tilannetajua tms ja yo-kokeessa ei saa kirjoittaa huumoriaiheita.
Ja tämä ei ole mikään urbaanilegenda vaan tosi tarina.
ainakin takavuosina aineita kirjoitettiin KAKSI! Tällöin parempi jäi voimaan. Tiedän tapauksen, jossa ns. parempi aine romahti siihen, että ytl tulkitsi ohi aiheen kirjoitetuksi. Mutta ei hätää, jäljellä oli sen huonompi aine, jolla sai sen läpi kuitenkin ihan kohtuullisella arvosanalla.
ja tuli reputettuna takaisin.
aihe oli tärkein kirjani. Joku oli kirjoittanut pankkikirjastaan. Aine oli ollut loistava ja kieliopillisesti hyvä. Mutta tuli reppuna takaisin, koska oli kuulemma osoittanut huonoa tilannetajua tms ja yo-kokeessa ei saa kirjoittaa huumoriaiheita.
Ja tämä ei ole mikään urbaanilegenda vaan tosi tarina.
Eli varmaan tarinan opetus oli, että se laudatur-aine meni hylätyksi, mutta kokelashan varmaan pääsi (koska oli ilmiselvästi hyvä kirjoittaja) läpi sillä kakkosaineellaan ja sai siitä arvosanan, joka todennäköisesti oli kohtuullinen sekin.
ohjelma kirjoituksiin valmistautumisesta. Siellä oli edustajana selittämässä arvosteluperiaatteita joku yo-lautakunnan heppi. Hän painotti, että ei kannata huumorijuttuja kirjoitella ja kertoi tämän esimerkin vuodelta -82.Eli aine, joka oli lähtenyt laudaturina, tuli reppuna takaisin.
ja tuli reputettuna takaisin.
aihe oli tärkein kirjani. Joku oli kirjoittanut pankkikirjastaan. Aine oli ollut loistava ja kieliopillisesti hyvä. Mutta tuli reppuna takaisin, koska oli kuulemma osoittanut huonoa tilannetajua tms ja yo-kokeessa ei saa kirjoittaa huumoriaiheita.
Ja tämä ei ole mikään urbaanilegenda vaan tosi tarina.
On ihan totta, että yleisesti voidaan olettaa, että lukiossa "hyvin" pärjännyt pääsee ylioppilaaksi melko kivuttomasti. Ap:n muksu ei nyt kuitenkaan päässyt, eikä tämän keskustelun tarkoitus kai ollut ruotia syitä tähän epäonnistumiseen, vaan miettiä, miten tästä voisi päästä yli ja miten likkaa voisi piristää.
Mun mutsilla on ollut tapana harhauttaa meitä lapsia suuren hädän ja epäonnen hetkellä ehdottelemalla jotain mukavaa tekemistä tai jonkin kivan asian suunnittelemista. Suuren kolauksen jälkimainingeissa on meiltä lähdetty ainakin reissuun Tukholmaan. Tällaisen harhauttamisen ideana on muistuttaa, ettei maailma kaadu johonkin onnettomaan sattumukseen, vaan elämä jatkuu tavalliseen tapaan.
Ja mua ainakin aina piristää ihan vaan aika. Viikko tai pari eteenpäin on jo parempi fiilis. Surut pitää surra, ja sitten jatkaa matkaa. Keksikää kesäksi jotkut ihan uudet kujeet, kyllä se siitä helpottaa! Ja syksyllä paremmalla keskittymisellä ja säkällä läpi!
Jos tyttö nyt nostaa tuollaiset raivokohtaukset siitä, ettei päässyt ylioppilaaksi, niin odotahan kun pääsee työnhaun ja korkeakouluhakujen maailmaan. Niiden rinnalla yksi reputettu YO-koe ei ole mitään.
En oikeasti pysty uskomaan, että on hyvä koulussa jos ei päässyt kirjoituksia läpi. Riippuu tietenkin kovasti aineesta - muutamalla lähipiirissäni jotka kirjoittivat keskimäärin M:än papereita jäi lakki saamatta ruotsin takia. Mutta itse valmistuin 7,6 keskiarvolla lukiosta enkä lukenut kokeisiin kuin muutamat edelliset päivät, ja sain M-paperit.
Mutta onhan se kurjaa kun ei pääse ylioppilaaksi samaan aikaan kuin kaverit. Tietenkin se on iso isku tuon ikäiselle, mutta loppupeleissä yo-todistuksella voi heittää vesilintua. Ei sillä tulevaisuudessa tee yhtään mitään.
Hänet saa rauhoittumaan kun oikeat vastaukset tehtäviin selviävät. Vasta sitten hän pääsee työstämään niitä tekemiään virheitä, ja oppimaan niistä.
E oli huonoin. Ja EI tullut yllätyksenä.