N aapurin ainokainen on juuri sellainen "kultamussu"...

t.ohis

vanhempiensa silmäteriä joita kohdellaan kuin "kukkaa kämmenellä" :D:D:D

Siis luulisi omankin jaksamisen olevan kortilla, kun toinen käyttää koko ajan sosiaalista dominointia. Mitäköhän sen teini-iästäkin tulee? Kauheaa ajatella.

antakaa takasin ja pitäkää puolenne. Opettakaa lapsillenne ettei kenenkään kynnysmatoksi pidä ryhtyä.

"Siitä tulee pärjääjä"



Näitä tyyppejä, jotka ihan oikeasti ajattelevat näin. Siis kuvittelevat, että mitä huonotapaisemman, röyhkeämmän, väkivaltaisemman yms. penskan onnistuvat kasvattamaan ( tai jättämään kasvattamatta lähinnä), sen kovempi pärjääjä, ja johtajaluonteinen lapsi on kysymyksessä.



Oikeastihan se ei todellakaan mene niin, ainakaan nykypäivänä.

joka saa tehdä muille mitä vaan, haluta mitä vaan ja saa sen, sanoa toisille mitä vaan jne.

Hän määräilee, pomottaa, narisee, arvostelee, vaatii, tekee ohareita jne...ja ikää pojalla 8v. Oksettavan itsekeskeisesti kasvatettu lapsi!

Tuskin se ainokaisuus tuota tekee. Parempihan se on että perheessä ei ole neljää tuollaista tapausta-

T. suurperheiden keskellä asuva ainokaisen äiti (meillä on tiukka kuri, naapuruston 4-6 lapsisilla ei kaikilla todellakaan, ei jakseta puuttua ikäviin juttuihin)

on yhtä sosiaalinen, kuin isossa sisarusparvessa kasvanut. Päin vastoin, on huomattu, että moni isossa sisarusperheessä kasvanut on oppinut "kyynärpäätaktiikan" saadakseen saman verran jätskiä, saman verran leluja jne.



Itse opettajan en ole huomannut mitään negatiivista ainoissa lapsissa, ainakaan mitä tulee sosiaalisiin taitoihin. Kiva kaveri-kampanjan on itse asiassa voittanut 4 kertaa peräkkäin ainoa lapsi.

Juuri oli lehdessä, että ainokaisista kasvaa yhtä sosiaalisia. Itse tunnen monta empaattista ja sosiaalista ainoaa lasta, jotka ovat nyt jo aikuisia. Ja tunnen myös monta pomottajaa/röyhkeää, jotka ovat kasvaneet isossa perheessä. Ovat sitä vielä aikuisinakin.

Harmi, että vasta kodin ulkopuolella joutuu kohtaa sen todellisuuden, ettei yksin päätä ja määrää koko aikaa, vinkunalla ja jankuttamalla ei saa asioita hoidettua tai aikataulut ei mene välttämättä juuri hänen rytmissään. Selityksiä on ihan joka asiaan.

Suurperheen mammojen mukulat ovat kuin pellossa, kun eivät jaksa puuttua. Ovat luovuttaneet jo aikaa sitten. Ainokaiset käyttäytyvät hyvin, koska vanhemmilla on aikaa kasvattaa, kun mukuloita ei ole liikaa.

ovat ainokaisia. Suurperheessä kasvaneet unohtavat jatkuvasti kokeet kotiin, jumppavaatteet kotiin ja ovat eniten riidoissa muiden kanssa. Vanhemmat levittelevät käsiään, että kun meillä on aika hulinaa, ettei jaksa puuttua joka asiaan.



Ja kuten joku sanoikin, ihan tutkimustenkin mukaan ainokainen osaa olla yhtä sosiaalinen kuin muutkin.

"Siitä tulee pärjääjä"

Näitä tyyppejä, jotka ihan oikeasti ajattelevat näin. Siis kuvittelevat, että mitä huonotapaisemman, röyhkeämmän, väkivaltaisemman yms. penskan onnistuvat kasvattamaan ( tai jättämään kasvattamatta lähinnä), sen kovempi pärjääjä, ja johtajaluonteinen lapsi on kysymyksessä.

Oikeastihan se ei todellakaan mene niin, ainakaan nykypäivänä.

Valitettavan usein menee. N.20% suurjohtajista täyttää narsistisen pershäiriön piirteet.

Ei että siinä mitään hienoaolisi.

suurperheiden kuopukset ovat usein vittumaisia pentuja. lellittyjä.



eiköhän noita pikkupiruja ole kaikissa muodostelmissa, riippuen siitä mitä esimerkkiä vanhemamt näyttävät.

Meillä naapurissa asuu tuollainen tyttö. Sille kävi koulussa huonosti. Koska on tottunut määräämään kotona, kokeili samaa koulussa, mutta kun kaverit eivät totelleetkaan, potkaisivat tytön pois leikeistä ja nyt se yksin raukka on koulussa ja välitunneilla.



Sitten huudetaan opea, kuraattoria, koulupsykologia, rehtoria, koulutoimenjohtajaa ja kiva-koulua hätiin. Mikään ei auta, kun prinsessalle ei kelpaa kuin täydellinen alamaisuus.

tulee itsekeskeisiä lapsia koska niiden vanhemmat eivät jaksa kasvattaa sitä yhtäkään eivätkä siksi hanki enempää. Mulla tuttavapiirissä paljon lapsia ja tasan 3 kpl todella itsekkäitä lapsia...jokainen heistä on ainoa lapsi.



Monilapsisessa perheessä on se hyvä puoli että lasten on vähän niinkuin pakko oppia odottamaan vuorotaan ja opetella jakamaan...

minut puettiin merimieshenkisesti ja sain aina tikkariakin. Kesäisin aina jäätelöä ja suklaamuffinia.



Myöhemmin ajaelin hienoimmalla mopedilla ja kyyditsin kaikista pienikokoisimpia lyydejä kylän kauppa-autolle. Ostin riiocolaa.



T: 11cm mies

ainokaiset ovat useammin kyvyttömiä ottamaan muita huomioon ja uskon sen johtuvan siitä kun ovat saaneet curling-perheessä kaiken huomion osakseen ja heti tänne kaikki mulle-tyyliin. Monilapsisessa perheessä täytyy opetella jakamaan ja ottamaan muitakin huomioon jo ihan käytännön pakosta...



Mua esim jaksaa edelleen hämmästyttää miten lapseni kaveri (ainoa lapsi) ei osaa vieläkään odottaa vuoroaan vaikka ikää pian 10v. Kun tulee meille niin automaattisesti vaan odottaa että esim välipalapöydässä saa ottaa kaiken ensiksi ja parhaat päältä. Tällaista piirrettä en ole huomannut kenessäkään muussa lapseni kaverissa.



Samoin tämä kyseinen tyttö ottaa edelleen kivat kynät käsistä jne..hämmästyttävää sillä mun lapseni oppivat jo parivuotiaina että siitä seuraa huutoa hammasten kiristystä ja kynän menettäminen jos mennään toisen kädestä ottamaan...olen vahvasti sitä mieltä että elämä opettaa ja monilapsisessa perheessä opitaan tietyt sosiaaliset käytösmallit aiemmin.

Ja nimenomaan suurperheen vesat ovat itsekkäitä ja julkeita, ovat oppineet taistelemaan oikeuksistaan. Ainoat sitä vastoin olleet aina sosiaalisia ja hyväkäytöksisiä, osaavat ottaa muut huomioon. Heillä myös läksyt useimmin tehty, mitä suurperheen lapsilla.

sisarusta. Ovat kyllä niin itsekkäitä ja katkeria, kun kaikesta pitänyt tapella.