pysyisitkö miehesi kanssa VAIN lasten takia?

että en kaipaa enään mitään suurempia intohimoja. Pysyisin siis.

Mutta jos lasteni isä olisi joku täysin sietämätön tyyppi niin ottaisin eron.

Jos oikeasti haluaa, saa sen liiton pysymään koossa kunnioituksen ja luottamuksen voimin lasten vuoksi. En jäisi rakkaudettomaan liittoon lasten vuoksi jos olisi isoja ongelmia, joista lapsetkin kärsivät, mutta jos liitto on muuten ok, kestetään toisiamme ja osataan olla yhdessä äiti ja isä vaikkei rakkautta enää olisikaan niin mikäs siinä. Olen elämäni aikana saanut tuntea tarpeeksi huumaa, ihastumista, rakastumista ja himoa, joten voin sen todellisen, pysyvän rakkauden (lapsia kohtaan) vuoksi tehdä ratkaisun, jossa itse jään ilman.

puolison kanssa ei ole minkäänlaisia tunteita toisiaan kohtaan, ei arvostusta, luottamusta tai kunniotusta. pelkkään välinpitämättömyyttä ja erimielisyyksiä, toisin sanoen ei enää mitään yhteistä.?

ap

Saati sitten sellaisen jonka kanssa on tehnyt lapset? Eikö olisi ihan ensimmäiseksi järkevintä mennä johonkin vuorovaikutuskurssille yhdessä miehen kanssa?

siis se on niin hyvä isä että en voi viedä lapsilta sitä enkä lapsia siltä. Vaikka sydämeni on muualla ja pahasti.

itse olen kodista, jossa vanhemmat rakastaa toisiaan ja haluan samaa lapsilleni. Eli mielummin onnellinen YH kuin onneton pari

puolison kanssa ei ole minkäänlaisia tunteita toisiaan kohtaan, ei arvostusta, luottamusta tai kunniotusta. pelkkään välinpitämättömyyttä ja erimielisyyksiä, toisin sanoen ei enää mitään yhteistä.?



ap

ja erimielisyyksiä on paljon niin en pysyisi avioliitossa. Ero ei tee lapsista onnettomia jos äiti ja isä osaavat hoitaa eron toisiaan kunnioittaen. Sotkematta lapsia riitoihinsa.

puolison kanssa ei ole minkäänlaisia tunteita toisiaan kohtaan, ei arvostusta, luottamusta tai kunniotusta. pelkkään välinpitämättömyyttä ja erimielisyyksiä, toisin sanoen ei enää mitään yhteistä.?

ap

Jos oikeasti haluaa, saa sen liiton pysymään koossa kunnioituksen ja luottamuksen voimin lasten vuoksi. En jäisi rakkaudettomaan liittoon lasten vuoksi jos olisi isoja ongelmia, joista lapsetkin kärsivät, mutta jos liitto on muuten ok, kestetään toisiamme ja osataan olla yhdessä äiti ja isä vaikkei rakkautta enää olisikaan niin mikäs siinä. Olen elämäni aikana saanut tuntea tarpeeksi huumaa, ihastumista, rakastumista ja himoa, joten voin sen todellisen, pysyvän rakkauden (lapsia kohtaan) vuoksi tehdä ratkaisun, jossa itse jään ilman.

mitä siitä sitten saa? Ketä kohtaan se on reilu? Lapsia? Haluaisitko sinä, että omat vanhempasi uhraisi oman elämänsä vuoksesi? Kun kyse ei kuitenkaan ole mistään muusta kuin erosta. Enkä sano, etteikö sekin olisi iso juttu lapselle, mutta silti. Ei se niin suuri ja traumatisoiva asia ole, että sen takia kahden muun ihmisen olisi uhrattava oma, yksi ja ainut, elämänsä. En mä ainakaan haluaisi kuulla, että omat vanhempani ovat toimineet noin. On siinäkin ristiä kannettavaksi, sitten myöhemmin.

niinhän se menee. meillä ei mene hyvin ja tässä taaplataan eteenpäin, toivottavasti parempaan suuntaan.



Tuota YH -käsitettä en ihan ymmärrä, eli sitä taidetaan käyttää jokaisesta eronneesta äidistä - vaikkei se tietenkään niin ole

Arki on usein puuduttavaa ja samanlaista toistoa. Parisuhteessa on ylä- ja alamäkiä. Välillä puoliso ja hänen piintyneet tapansa tympäisevät jne.



Silti on hyvä muistaa, että ei se vaihtamalla parane. Jokaisessa on vikansa, ja alkuihastuksen ja -rakastumisen huuman jälkeen koittaa taas sama tylsä arki.



Ei siis ole mikään uhraus, että jää parisuhteeseen ja liittoon, joka välillä tuntuu puuduttavalta. Muutaman vuoden päästä tilanne on taas erilainen, lapset kasvavat, pikkuvauva-ajan valvomiset jäävät vain muistoiksi, ja omaa aikaa löytyy taas enemmän itselle ja kahdenkeskistä aikaa kumppanille.

Mutta uskon enemmän kumppanuuteen, ystävyyteen ja parisuhteen ala- ja ylämäkiin, kuten miehenikin.

Ei se vaihtamalla parane. Jotain vikoja on kyllä, mutta kokonaisuus on ihan ok.

Vuorovaikutuksessa meilä on kyllä ilmennyt pulmia, mutta niitä asioita työstetään.

Lapset ovat vielä pieniä, ja silloin ei kannata erota, sitten parin vuoden pääst tilanne voi olla jo toinen, ja sitten taas on ehkä enempi aikaa kahden ja taas ei olekaan mitään ongelmaa. On se nähty aina kun on päästy kahden johonkin edes vähäksi aikaa, että ei ole oikeita ongelmia.

kyllä aistivat, jos vanhempien parisuhde ei ole kunnossa!!

Ja ottavat teistä mallia sitten omaan käsitykseensä parisuhteesta, kun sellaisen joskus perustavat...

Lapset eivät millään lailla hyödy huonosta ja rakkaudettomasta parisuhteesta. Päin vastoin. Toki lasten takia on valmis itse muuttumaan ja kasvamaan. Mutta jos en rakastaisi miestäni tai hän olisi esim. väkivaltainen, en todellakaan olisi lasten takia hänen kanssaan!!