Voivatko isoveli ja pikkusisko olla oikeasti läheisiä keskenään?

Tunnen kyllä pari tuollaista sisarusparia, en kyllä tiedä millaiset välit heillä oli pienenä. Mulla 5v tyttö ja 3v poika, jotka ovat ihan käsittämättömän läheisiä toisilleen, en olisi ikinä osannut odottaa:) Toivon, että tämä säilyyläpi elämän, mutta varmasti tulee vielä kaikenlaisia vaiheita heidän kasvaessa. Varmasti sinunkin lapsista tulee vielä läheiset!

Minulla ja veljelläni on viisi vuotta ikäeroa ja ainakin nyt aikuisiällä ollaan hyvinkin läheisiä. Lapsena veljeni oli mulle eräänlainen turva kun naapurilasten kanssa leikittiin. Tottakai myös tapeltiin keskenämme melkosesti, mutta eiköhän siskoksetki tappele yhtälailla :)

sekä lapsina että aikuisina, minulla on yli 30v kokemus kahdesta veljestä, molemmat useita vuosia vanhempia kuin minä. Tietysti meillä oli leikki-ikäisinä omat kiinnostuksen kohteet eikä minua otettu mukaan joka paikkaan, eihän taaperoa voi raahata tuntien metsäretkille, mutta paljon leikimme yhdessäkin.

Ap:n lapset on niin nuoria, että on aivan sama ovatko samaa vai eri sukupuolta, törmäyskurssilla ollaan usein eikä sisarusten välisestä lämmöstä tietoakaan. Mutta isoveljen suojeluvaisto herää jossain vaiheessa ja se pikku kiusankappale ei enää olekaan niin ärsyttävä -eikä se isoveli niin ilkeä!

ite olen aina ollu tosi läheinen isoveljeeni (1½v mua vanhempi). Isosisko(4½v vanhempi) oli se ikävä, määräilijä, jonka kaa meni ok:sti.

Veljeä kuulemma palvoin jo ihan pienestä. Sen kanssa on leikkiny eniten ja riidelly mieluimmin. Sille on voinu sanoo kurjiakin asioita ja ihania asioita ilamn saarnaa tms mitä siskolta tuli.



Muakin lapsena hämensi kun KAIKKI ala-astekaverit aina kilju siitä että kuinka veljet lyö ja on kamalia. oma veli ei koskaan ole lyönyt mua ja koskaan en ole häntä inhonnut... se hämmensi, muut aina ihmetteli mite meillä voi olla ees hyvät välit.



Eli, kai se on yksilöllistä mut musta vastaus ap:lle on että tottakai VOI.

Ja tämä veli on kaikista tärkein mulle koko maailmassa, kaikki tärkeät asiat kerron aina veljelle ensin.

3v nuorempi veli ja tapeltiin koko lapsuus sekä teiniikä ja nyt aikuisina ylimpiä ystäviä.



itsellä taas poika 5,5v ja tyttö 2,5v. kun olivat samassa iässä pikkusisko oli aikalailla tiellä vaikka ei varsinaisesti sitä kiusannut. nyt kun sisko osaa jo oikeasti olla mukana leikeissä ovat suurimmaksi osaksi ylimpiä ystäviä ja veli myös huolehtii siskosta, välillä taas saa olla koko ajan erotuomareina. kyllä se siitä turhaa hätäilet. kyllä veli ja sisko voi olla isona läheisiä vaikkei pieninä sitä olisikaan

Ihanaa lukea näitä kommentteja! Onhan se totta, että nuo ovat vielä kovin pieniä ja pikkusisko ei osaa oikein muuta kuin hajottaa isoveljen leikit, kyllähän se varmasti suututtaa. Mulla vaan ei tosiaan ole itsellä veljeä, niin ei ole muuta kokemusta veli-sisarsuhteesta kuin nuo lapsuudenkavereiden valittelut. Mutta toivoa siis on :)

Ihan jatkuvaa riitaa ja sanaharkkaa. Nyt aikuisina olemme tosi läheisiä.

Ja vanhemmat voivat edesauttaa sitä. Kehutaan hellyydenosoituksista ja isoveljellisestä toiminnasta. puhutaan tunteista, osoitetaan paljon hellyyttä ja välittämistä. Tehdään kivoja juttuja yhdessä.