Sanokaapa onko vika minussa vai terapeutissa

ja antaa muiden, joilla ei ole ollut tuollaista "avainkokemusta" elättää sut?



Ihanko tosissasi olet?

Mun on pakko sanoa, että ymmärrän terapeuttisi näkökulmaa, mutta se johtuu siitä, että mulla on myös tollainen "klassinen kokemus" siitä, että elämä on rajallista ja se pitää käyttää siihen, mikä on tärkeää. Ja itselleni se työ on melko tärkeä asia, halusin ehdottomasti takaisin töihin vaikka eläkettäkin (määräaikaista) mulle ehdotettiin. Koen myös, että normaalin arjen ylläpito auttaa minua kiinnittymään takaisin terveen ihmisen elämään enkä jää rypemään sairaudessani (jonka suhteen mulla on kontrollit vielä pitkään. Sairauteni on täysin somaattinen, ei psykiatrinen)



Mitä sitten tekisit eläkkeellä? Onko sulla selvä suunnitelma, mihin ajan käyttäisit, ja tekisikö sen tekeminen sinut onnelliseksi? Miten pärjäisit taloudellisesti?



Entä jos terapeutti ajattelee sinun välttelevän jotakin asiaa (siis jotain tärkeää) sairauslomallasi ja mahdollisella eläkkeellä? Jotain, jonka käsitteleminen tulisi mahdolliseksi palattuasi työhön?



Onneksi käyt terapiassa ja voit terapeuttisi kanssa työstää tätä asiaa, se mahtaa olla aika tärkeä.

sulla tarpeeksi rahaa jättäytyä työelämästä? Välttämättä et saisi eläkettä loppuikääsi kun ei tämä yhteiskunnallinen tilanne kovin hyvältä näytä tällä hetkellä, varmastikin kaikenlaisia tukia tulevaisuudessa leikataan ja sitten ei ole hyvä, jos joutuu hakemaan töitä monen vuoden sairausloman jälkeen. Eri asia siis, jos oikeasti tarvitsee sairaslomaa, sille ei voi sitten mitään.

Entä jos terapeutti ajattelee sinun välttelevän jotakin asiaa (siis jotain tärkeää) sairauslomallasi ja mahdollisella eläkkeellä? Jotain, jonka käsitteleminen tulisi mahdolliseksi palattuasi työhön?



Onneksi käyt terapiassa ja voit terapeuttisi kanssa työstää tätä asiaa, se mahtaa olla aika tärkeä.

MUISTA TERAPIA T.

luulen että nykyisessä terveydentilassani minulla on oikeus eläkkeeseen ihan pysyvästi. Sen taso on mikä on, kyllä sillä toimeen tulisin.



Pystyisin kyllä tekemään työtä, jos uhraan sille kaiken jaksamiseni. Saisin siis normi-ihmisen viikon työt tehtyä jos tekisin ma-pe lisäksi vielä lauantain päälle (siltä en saisi palkkaa), sekä lisäksi viikolla pari iltaa kotona (palkatonta ylityötä sekin).



ap

Estääkö se todella työn tekemisen? Minkä ikäinen olet? Eläkettä ei noin vaan saada. Se on pitkä prosessi. Vai onko eläkkeen saaminen vain omaa fantasiaasi?



ps. yleensä vika on potilaassa...

Kysehän on sun elämästä.

tekisit jos ei tarvitsisi käydä töissä? Mäkin olin muutaman vuoden sairaslomalla, mutta sitten kun alkaa olla terveempi, niin kotona oleilu ei enää riitä. Mulla ei ollut varaa eikä kyllä kiinnostustakaan esim. matkustella tai muuta.

luulen että nykyisessä terveydentilassani minulla on oikeus eläkkeeseen ihan pysyvästi. Sen taso on mikä on, kyllä sillä toimeen tulisin.

Pystyisin kyllä tekemään työtä, jos uhraan sille kaiken jaksamiseni. Saisin siis normi-ihmisen viikon työt tehtyä jos tekisin ma-pe lisäksi vielä lauantain päälle (siltä en saisi palkkaa), sekä lisäksi viikolla pari iltaa kotona (palkatonta ylityötä sekin).

ap

Aika musta-valkoisesti ajattelet. Joko kokonaan pois työstä tai sitten pitää tehdä entiseen tahtiin. Eläkkeelle ei päästä ennekuin on kokeiltu muita vaihtoehtoja; keventää/helpottaa nykyistä työtä tai vaihtoehto voi olla myös uudelleen koulutus. Minkä ikäine olet? Onko sinulla masennus? Onko mielenterveysongelmaasi hoidettu tarpeeksi pitkään?

En tiedä, mikä on ammattisi ja mitä työtä teet mutta tuo kuulostaa ihan hirveältä. Voisitko tehdä osa-aikaista työtä tai ihan vaihtaa työtä tai jopa ammattia? Työnteolla on kuitenkin aika iso rooli elämässämme.



Joskus tulee päivä, jolloin nuo kriisikokemukset tuntuvat sinustakin etäisiltä ja elämä on palautunut arkisiin uomiinsa, ja samoin joskus tulee sekin päivä, että terapiasi loppuu. Silloin ajatus työstä yhtenä sisältönä elämässä voi saada erilaisen merkityksen kuin juuri nyt.



3

terapeuttisi haluaa sinut normaalin ihmisen elämään jälleen mukaan, ja siihen kuuluu myös usein tuo työnteko, jota vielä tunnut vierastavan. Ku´nhan tervehdyt enemmän, haluat varmaan tehdäkin työtä, nyt olet vielä sairas, ja oletat, että voisit tehdä jatkossa vain mitä huvittaa, kun elämä on niin rajallinen, jota se toki onkin.

haluaisit tehdä? Tosiaan yksi vaihtoehto on vaihtaa työtä sellaiseen, jota voi tehdä vähemmänkin, ei minustakaan kannata koko elämää uhrata työnteolle, jos ei siitä saa mitään irti, mutta toisaalta jos ei ole varaa matkustella ympäri maailmaa jne niin aika voi käydä pitkäksi vain kotona.

Maailma on tekemistä täynnä, vapaaehtoistyötä riittää jos sinne haluaa jne.



Hyviä kommentteja muuten, kiitos niistä!



ap

....että pyrkimys etääntyä työelämästä, hidastaa kuten niin muodikas ilmaus nykyään on käytössä...se on pakoyritys. Oikeasti siis, elämän yksinkertaistamiseen pyrkiminen on hienoa ja ok, mutta omalla kohdallani se on yritys suojautua ja irrottautua tietyistä paineista. Pysytkö näkemään, olisiko sinulla jotakin samanlaista siellä mukana?



Omalla kohdallani pelkään, että jos jään erakoksi, olen silti tyytymätön, koska se todellinen ristiriita jäi ratkaisematta...

uudelleen kouluttaudu. kylla se tyo loytyy josta nautit ja pysyt viela iloitsemaan 'nakemyksestasikin'.

se jonka ratkaisemista yritit vältellä pakenemalla työelämästä? Kiinnostuksesta kysyn.

Niin, työni ei siis ole minulle se kaikkein tärkein.

Ajatuksia?

(myös ajallisesti) ja mihin sinulla olisi mahdollisuuksia? Esim.

-uuden yrityksen perustaminen

- uuden ammatin hankkiminen?

-Onko sinulla intohimoja johonkin (taiteeseen, käsityöhön, musiikkiin)

eli onko jotain tilalle (leipätyöstä luopuminen voi tuottaa loppujen lopuksi aika tyhjän aukon elämääsi) vai olisiko lyhennetty työaika parempi ratkaisu?

ei kouluteta uudelleen :-/ . Sen olen jo selvittänyt.



ap

se jonka ratkaisemista yritit vältellä pakenemalla työelämästä? Kiinnostuksesta kysyn.

Sitä en itsekään oikein tiedä. En ole terapiassa missään, nämä menevät omien pohdintojen mukaan nämä ajatukseni. Joku pelko se lienee, siitä ettei kelpaa, osaa, uskalla. Tämän tarkemmin en ole vielä keksinyt mikä mättää. Olen terve, fiksu ja lahjakas, mutta usko omaan itseen on huono. Itsetunnon ongelmia ehkä, ja suuri yksinäisyyden tunne. Silti kyllä pärjään, tuo asia ei ole käynyt ylivoimaiseksi. On vain jännä joskus pohtia omia tekemisiään vähän tarkemmin. :)

ei kouluteta uudelleen :-/ . Sen olen jo selvittänyt.

ap

Oletan, että tuon sairauden vuoksi sulla myös menisi nykyisen työsi hoitamiseen enemmän aikaa kuin aikaisemmin. Voisitko selvittää osa-aikatyöhön mahdollisuudet. Muuten varmaan kyllä kannattaakin keskittyä tekemään asioita, joista pitää ja joita ei ehkä sairauden edetessä enää pysty tekemään.

Varmaan mitään hätäisiä ratkaisuja ei kuitenkaan kannata tehdä, ehkä terapeuttisikin tarkoitti eniten sitä, että et välittömästi torppaisi ajatusta töihin paluusta ennen kuin olette yhdessä ehtineet miettiä sen eri puolia. Toki jossakin välissä päätös pitää vain tehdä, kun sairauspäivärahan ensisijaisuusaika menee umpeen.

Tsemppiä kovasti! Et ole päässyt helpolla.

3