Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sanokaapa onko vika minussa vai terapeutissa
26.02.2012 |
Minulla on oikein hyvä shrinkki, mutta yhtä asiaa hän ei ymmärrä. Lyhyesti sanottuna olen pitkällä sairiksella ja emmin työnteon jatkamista. Saisin todennäköisesti eläkkeenkin. Terapeutti kyseenalaistaa sen että jäisin töistä kokonaan pois.
Minulla on sattunut peräkkäin (parin kolmen vuoden sisään) vakava onnettomuus, vakava sairastuminen sekä äitini kuolema. Nämä ovat avanneet silmäni siihen että elämä voi loppua koska vaan, se on hyvin ohuen langan varassa. Sanoisinko klassinen kokemus siitä että pitää tehdä nyt se mikä elämässä on mielestäni kaikkein tärkeintä. Sitä parempaa aikaa joskus myöhemmin ei ehkä koskaan tule.
Niin, työni ei siis ole minulle se kaikkein tärkein. Terppa ei tunnu ymmärtävän näkökulmaani. Elämän rajallisuuden tajuaminen omakohtaisesti sen sijaan on minulle ihan avainkokemus.
Ajatuksia?
Kommentit (27)
tämän valaistumisesi jälkeen, ettet jää siihen pidemmäksi ajaksi pyöriskelemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos työ ei sinusta ole tyydyttävää, ja se vie kaikki voimasi, sen tekeminen ei ole järkevää, jos muitakin vaihtoehtoja on olemassa.
Mutta terapeuttisi on oikeassa: kokonaan sivuun hyppääminen voi hyvinkin olla viimeinen naula arkkuusi. Kun ei ole pakko mennä minnekään, on helppo jäädä kotiin makaamaan. NYT ajattelet, että täyttäisit päiväsi vapaaehtoistyöllä, mutta hei: jos sinulla on jaksamisen ja mielenterveyden kanssa ongelmia, niin ne vapaaehtoiset velvoitteet helposti jäävät sivuun.
Kärjistäen ja tarkemmin tuntematta sinun sairaushistoriaasi ja mielenterveysongelmiesi laatua kysyn: haluatko päätyä päätoimiseksi sängyllä makoilijaksi?
Minä sinuna alkaisin sen sijaan vakavasti etsiä uutta työtä ja mahdollisesti ammattiakin. Työnkin VOI kokea mielekkääksi ja sitä voi tehdä osa-aikaisena.
Ja työkyvyttömyyseläkkeen saaminen on vaikea ja pitkä prosessi.
jollakin tavoin elämänsä ylläpitämiseen- eikä elätytä itseään toisilla- mutta ehkä työsi on väärä, sun pitää löytää itsellesi mielekkäämpi työ-sitähän tuo on. Terapuettisi on oikeassa- ei aikuisen kuulu pötkötellä kotona vaan antaa osansa yhteiskunnalle. Kun työ on oikea, se on myös mielekästä. Eli vaihda työtä. Sitäpaitsi tekemättömyys lisää muiden sairastumisten riskiä.
Ihmisellä joka on työelämän ulkopuolella syystä tai toisesta ei täällä ole oikein mitään arvoa. Vanhat ihmiset, vammaiset, pitkäaikaissairaat, kotivanhemmat, kotirouvat...
sanoi, että hänellä on vakava sairaus. Ms kenties? Kyllä mäkin varmaan siinä tilanteessa mieluummin tekisin omia juttujani kuin työtä, joka kenties tekee sairaudestani pahemman viemällä energiaa, jos työstä ei siis saa mitään tyydytystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten päiväsi/viikkosi/kuukautesi kuluu?
Jos itse olisin kotona, tylsistyisin. Mitä vapaaehtoistyötä on? Meillä päin ei juuri mitään, ehkä vanhustentalossa käynti. Kaikki ympärillä olevat ihmiset käyvät töissä. He kertovat tavatessaan lähinnä työhön ja lapsiin liittyvistä asioita. Mitä minä kertoisin, kuka jaksaa kuunnella vanhainkodissa käynnistä?
Mitkä ovat ne haaveet, jotka haluaisit vielä toteuttaa? Itselläni ei ole mitään erikoista toivetta toteuttaa, vaikka olen elämän rajallisuuden tajunnut.
Oman jaksamisen mukaan jokainen menee ja jos tuntuu kropassa raskaalta, silloin on syytä vähentää työtä.
Alue: Aihe vapaa
Elämä on rajallinen ihan jokaiselle ja aika moni on sen oivaltanutkin. Ovatko muut rajalliset mielestäsi vastuullisia elättämään Sinut nähtyäsi valon. Onko Sinun "valosi" ja elämäsi tärkeämpi kuin muiden, jotka käyvät töissä?