Lue keskustelun säännöt.
Vauvan haastava temperamentti - mistä voimia?
24.03.2012 |
Onko kohtalotovereita? Minulla on nyt melkein 8 kk ikäinen poikavauva, joka on ollut kuukauden ikäisestä todella itkuinen. Oli keskonen, joten pidimme "normaalina", että vatsa vähän kenkkuili ja vauva siksi ruokailujen jälkeen oli kiukkuinen.
No, neljän kuukauden iässä vatsavaivat loppuivat. Olemme kuitenkin saaneet huomata, että vauvalla on aika haastava temperamentti. Itkee ja kitisee jatkuvasti: jos on nälkä, jos joutuu syömään tai juomaan, jos on väsy, jos joutuu nukkumaan, jos ryömii lattialla, eikä pääse eteenpäin jne. Pitäisi jatkuvasti viihdyttää, mutta aina ei sekään toimi. Ruokailut menevät nykyään niin, että joudun viihdyttämään soittorasialla, lelulla, ilveilyllä, jotta söisi edes jotain. Ja pakko joskus syöttää, vaikka huutaisi. On nimittäin kovasti miinuskäyrällä.
Kaipaa todella paljon virikkeitä. Siksi olemme käyneet vauvajumpissa ja vauvauinnissa. Riippuu ihan päivästä, innostuuko jumpasta. Joskus selkeästi on innoissaan ja naureskelee, mutta sitten on päiviä, jolloin huutaa suoraa soittoa alusta loppuun.
Vauvauinnissa joudumme aina yksin matalaan päähän, koska ohjaaja ei halua huutavaa ja kiukuttelevaa lasta piiriin muiden kanssa. Huuto jatkuu pukuhuoneessa, vaikka miten leikittäisi, hellisi, kanniskelisi.
Lapsi on terveeksi todettu. Ei vatsavaivoja enää, ei allergioita. Syntyessään kymmenen pisteen poika.
Minun mielestäni vauva on tietysti tästä huolimatta maailman ihanin ja rakkain. Olen hänestä jatkuvasti kiitollinen ja osoitankin hellyyttä, ihailua. Joskus vaan olen tosi väsynyt, kun meillä on jatkuvasti itkua ja valitusta. Lapsi on tyytyväinen ehkä tunnin päivässä.
Meneeköhän tämä ohi jossain vaiheessa? Vai varaudunko jo vaikeaan taaperoon ja tulevaan burnoutiin? Pakko kai palata töihin vähän yli vuoden iässä, sillä jatkuvan itkun kuunteleminen on raskasta. Jos vaikka jaksaisin lapsen kanssa paremmin, kun pääsen muutamaksi tunniksi töihin..
Kommentit (43)
Nostan, ei kenelläkään olisi vinkkejä?
Alkaa olla hätä jaksamisen kanssa.
Ja ilkeämieliset voivat sitten jättää sen klassisen "Mitä hankit lapsia" väliin. Enpä arvannut, että minun kohdalleni osuu haastavan luonteen vauva. Ja vaikka olisin sen aavistanutkin, niin tietysti olisin hänet avosylin ottanut vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vauvasi haluaa tutkia maailmaa, ja häntä harmittaa vietävästi, kun ei pysty vielä. Eli herännyt huomaamaan ympäristön, mutta ei pääse tutkimaan tarpeeksi nopeasti.
Veikkaan, että ei tykkää olla rauhassa vaunuissakaan.
Menee oli, kun pääsee liikkeelle, ja sitten saatkin sinä olla pelastajana koko ajan.
Minusta tuntuu, että hössäätte ja tössäätte lapsenkin ihan uuvuksiin.
Jospa koittaisitte hieman rennommalla ja rauhallisemmalla otteella. Ilman jatkuvaa viihdytydtä ja hässäkkää.
Kyllä mäkin huutaisin, jos joku koko ajan höösäis mun ympärillä eikä olis hetkenkään rauhaa.
ja muutenkin huvitti tää aloitus! ihan kun olisi isommastakin lapsesta kyse..hohhoijaa!
Yritämme joskus olla huomioimatta tuota kitinää ja huutoa, mutta ei rauhoitu millään. Ja pakkohan se ruoka on saada menemään.
Emme ole luonteeltamme todellakaan hössääjiä. Siksi tämä onkin raskasta. Ja esim. vauvauinnissa yritämme olla kiinnittämättä itkuun liikaa huomiota. Mutta fakta on, että vauvamme on ainoa, joka itkee uinnissa ja ohjaajakin sen huomioi.
ootko kokeillut maidotonta ruokavaliota? Testit (prick/veri) kun ei tuon ikäisellä näytä useinkaan totuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
et oikeasti viitsi. Lapsen jatkuva kitinä ja vitinä on vain kokeilua siitä, joko kohta hylkäät, vieläkö välität.
Aika moni lapsi ilmaisee itkulla tai kitinällä, jos on väsynyt, turhautunut, nälkäinen jne. eli lapsesi toimii tismalleen kuin lapsen pitääkin. Ongelma on se, miten sinä tähän kaikkeen reagoit. Kaikesta päätellen siten kuin kyse olisi henkilökohtaisesta loukkauksesta.
Summa summarum: lapsesi reagoi juuri siten kuin sinä oletat hänen reagoivan ja koska olet valmiiksi puolustuskannalla, huutaa lapsi kuin sumusireeni. Jos oppisit suhtautumaan lapsen itkuihin normaalina asiana, ei minään temperamentinosoituksena, niin ehkä teillä tilanne rauhoittuisi.
Millä tavalla tämä aloitus sinua huvitti?
Miten sai sellaisen kuvan, että isommasta lapsesta kyse? Sanoin, että vauva ja 8 kk.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
et oikeasti viitsi. Lapsen jatkuva kitinä ja vitinä on vain kokeilua siitä, joko kohta hylkäät, vieläkö välität.
Aika moni lapsi ilmaisee itkulla tai kitinällä, jos on väsynyt, turhautunut, nälkäinen jne. eli lapsesi toimii tismalleen kuin lapsen pitääkin. Ongelma on se, miten sinä tähän kaikkeen reagoit. Kaikesta päätellen siten kuin kyse olisi henkilökohtaisesta loukkauksesta.
Summa summarum: lapsesi reagoi juuri siten kuin sinä oletat hänen reagoivan ja koska olet valmiiksi puolustuskannalla, huutaa lapsi kuin sumusireeni. Jos oppisit suhtautumaan lapsen itkuihin normaalina asiana, ei minään temperamentinosoituksena, niin ehkä teillä tilanne rauhoittuisi.
Tervetuloa joukkoon! Meilläkin on yksi vastaava. KOska oli ensimmäinen lapsi luulin kuuluvaan kuvaan: kitisi aina, eikä viihtynyt koskaa yksikseen lattialla, nukahtaminen oli vaikeaa pitkään (lue monta vuotta). Uhmaikä alkoi alle 1v ja on jatkunut nyt 15v.
Ainoa neuvoni on, että pysy itse rauhallisena, älä "mene mukaan" kiukutteluun ja kitinään. Yritä epettaa lapsi rauhoittumaan, hanki vaikka riippukeinu. Hanki tutti, jos sitä ei vielä ole. Älä tee ruokailuhetkistä showta. Lelut pois ja jos ruoka ei maistu, pois pöydästä. Ei lapsi nälkään kuole. Eli selvät säännöt ja rutiinit, joita noudatetaan, vaikka olisi vaikeaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos haastavuus jatkuu vielä kun lapsi kasvaa, hanki rohkeasti tarvittaessa ulkopuolista apua. Haastava lapsi on haaste myös parisuhteelle.
Käyttäytyy muuten myös isälleen samalla tavalla. Ja mieheni on kyllä rauhallisin ja "viitseliäin" ihminen, jonka tunnen.
Tähän mennessä neuvonne ovat olleet:
1) Älä höösää
2) Höösää enemmän
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hänellä on jotain kipua, kokeile -tämä ei ole vitsi- särkylääkettä. Jos hetken kulutta rauhoittuu, vahvistuu tämä kipu asia!
Jouduin tämän saman testin tehdä, kun neuvolassa tms ei osattu sanoa, mikä itkevää vauvaani vaivaa. Välillä itkettiin molemmat, kun ei tiedetty mitä tehdä. Lopulta annoin isosiskonsa särkylääkettä (tietenkin painoon sopeutettuna) ja kas, rauhoittui pitkäksi toviksi! Huomenissa menin neuvolaan ja vaadin kunnon tutkimuksia, kun minulla oli niihin kerrankin selvät perusteet!
Minulle nimittäin syötettiin tuota temperementti-huttua myös...
mulla on nimittäin aivan samanlainen keskonen kuin tuo omasi. ainut vaan, että keskospojalla on keskosveli, joka on ihan toista maata, eli hyvin rauhallinen. tutkailee itsekseen maailmaa, kun tämä toinen taas rempoo ja huutaa ja on ylipäänsä melko tyytymätön lapsi.
ehkä se siitä helpottaa, joskus. temperamenttisuushan voi olla myös voimavara.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuvaus kuulosti ihan tavaliselta 8kk ikäiseltä vauvalta. Kitinää ja narinaahan sen vauvan elämään sopii vaikka kuinka. Halua ja intoa on, mutta ei vielä taitoa ja kykyä. Regoitko vauvan muihin viesteihin? Ehkä vauva kokee saavansa huomiota äidiltään vain itkemällä? Kuulostaa, että vuorovaikutusta leimaa tällä hetkellä negatiivinen sävy, koethan itsekin olevasi ihan poikki. Kiinnitä huomio vauvan hymyyn ja muihin "hiljaisempiin" seurustelualoitteisiin. Hömpöttele ja hassuttele, houkuttele vauvastasi esiin positiivinen puoli.
Harmi, että vauva leimataan ns. haastavaksi. Kysymys lienee enemmän äidin ja lapsen temperamenttien yhteensopimattomuudesta. Hoitaako vauvaa muut läheiset? Isä? Isovanhemmat? Käyttäytyykö vauva aina yhtä "vaativasti"?
Sain hieman helpotusta kun laitin telkkarin päälle, silloin kun oli niitä "soita ja arvaa" kisoja. telkkarissa oli siis vauvalle puhuva pää/ihminen.
lapseni rauhoittui myös itsekseen vauvana muutamaksi minuutiksi päivässä, kun laitoin rytmikästä musiikkia soimaan. Samoja, jotka olivat muskarista tuttuja.
Nyt on sosiaalinen, seurallinen, päättäväinen mutta myös empaattinen koululainen.
liian monta "tempperamenttistä" vauvaa on muuttuneet auringoksi, kun ruokavalio osui kohdalleen.
Ei allergian tarvitse näkyä ihottumana koko kehossa, tai jatkuvana ripulina, kyllä kipuhuutokin voiolla merkki.
Jos särkylääke tai maidotonruokavalio auttaa, lapsella on syynsä itkuun, en uskonoihin temperamenttiselityksiin.
Käyttäytyy muuten myös isälleen samalla tavalla. Ja mieheni on kyllä rauhallisin ja "viitseliäin" ihminen, jonka tunnen.
Tähän mennessä neuvonne ovat olleet:
1) Älä höösää
2) Höösää enemmän
mutta totuus taitaa olla, että hermostuneesti koitatte saada itkun loppumaan ja todellakin höösäätte.
Ruokailu on yhtä showta lelujen ja heilumisten kanssa. Rauhoittukaa oikeasti.
Vastatkaa rauhassa lapsen tarpeisiin ja totuus on se, että rauhallinenkin vauva huutaa joskus, kun ei puhua osaa ja on joku vialla. Mutta maailmaan mahtuu ääntä. Lapsi ei mene rikki vaikka vähän itkisikin.
Tunnen useamman kuvailemasi vanhemman. Vauva ei hetkeäkään ole vaan, vaan vanhemmat huseltaa ympärillä koko ajan. Ja sitten ihmetellään kun lapsi vaatii koko ajan huomiota. Itse olette todennäköisesti lapsenne siihen opettaneet.
se on ton ikäsen kanssa! eli ei hän nyt mitenkää haastava persoona ole! odotas vaan uhmaikää..
Minusta tuntuu, että hössäätte ja tössäätte lapsenkin ihan uuvuksiin.
Jospa koittaisitte hieman rennommalla ja rauhallisemmalla otteella. Ilman jatkuvaa viihdytydtä ja hässäkkää.
Kyllä mäkin huutaisin, jos joku koko ajan höösäis mun ympärillä eikä olis hetkenkään rauhaa.