Vauvan haastava temperamentti - mistä voimia?

Onko kohtalotovereita? Minulla on nyt melkein 8 kk ikäinen poikavauva, joka on ollut kuukauden ikäisestä todella itkuinen. Oli keskonen, joten pidimme "normaalina", että vatsa vähän kenkkuili ja vauva siksi ruokailujen jälkeen oli kiukkuinen.



No, neljän kuukauden iässä vatsavaivat loppuivat. Olemme kuitenkin saaneet huomata, että vauvalla on aika haastava temperamentti. Itkee ja kitisee jatkuvasti: jos on nälkä, jos joutuu syömään tai juomaan, jos on väsy, jos joutuu nukkumaan, jos ryömii lattialla, eikä pääse eteenpäin jne. Pitäisi jatkuvasti viihdyttää, mutta aina ei sekään toimi. Ruokailut menevät nykyään niin, että joudun viihdyttämään soittorasialla, lelulla, ilveilyllä, jotta söisi edes jotain. Ja pakko joskus syöttää, vaikka huutaisi. On nimittäin kovasti miinuskäyrällä.



Kaipaa todella paljon virikkeitä. Siksi olemme käyneet vauvajumpissa ja vauvauinnissa. Riippuu ihan päivästä, innostuuko jumpasta. Joskus selkeästi on innoissaan ja naureskelee, mutta sitten on päiviä, jolloin huutaa suoraa soittoa alusta loppuun.



Vauvauinnissa joudumme aina yksin matalaan päähän, koska ohjaaja ei halua huutavaa ja kiukuttelevaa lasta piiriin muiden kanssa. Huuto jatkuu pukuhuoneessa, vaikka miten leikittäisi, hellisi, kanniskelisi.



Lapsi on terveeksi todettu. Ei vatsavaivoja enää, ei allergioita. Syntyessään kymmenen pisteen poika.



Minun mielestäni vauva on tietysti tästä huolimatta maailman ihanin ja rakkain. Olen hänestä jatkuvasti kiitollinen ja osoitankin hellyyttä, ihailua. Joskus vaan olen tosi väsynyt, kun meillä on jatkuvasti itkua ja valitusta. Lapsi on tyytyväinen ehkä tunnin päivässä.



Meneeköhän tämä ohi jossain vaiheessa? Vai varaudunko jo vaikeaan taaperoon ja tulevaan burnoutiin? Pakko kai palata töihin vähän yli vuoden iässä, sillä jatkuvan itkun kuunteleminen on raskasta. Jos vaikka jaksaisin lapsen kanssa paremmin, kun pääsen muutamaksi tunniksi töihin..