Univaje ja hulluksi tulemisen pelko

ainakin viikonlopuiksi, ehkä myös pariksi viikoksi eteenpäin. Vauva tarvitsee sinua kotona päivisin, jos joudut sairaalaan, näette tuskin lainkaan.



Kyllä miehetkin selviävät vähemmällä unella parin vkon tai kk:n ajan, eivät mene rikki jos hoitavat vauvan yösyöttöjä jonkun aikaa niin että äiti pääsee kuntoon.



Jos/kun saat apua yösyöttöihin, voit pyytää esim. melatoniinia tai nukahtamislääkettä lääkäriltä, jos et millään muuten saa unen päästä kiinni.



Tsemppiä, tiedän kuinka kamalaa on pitkän unettomuuden ja vähäisen unen aiheuttama mielentila pienen vauvan kanssa. Itse sain apua juurikin siitä, että mies hoiti yösyötöt jonkin aikaa.

Vauva heräsi pahimmillaan klo 01 eteenpäin vartin välein. Aina, kun sain hieman ummistettua silmiäni, alkoi taas huuto. En enää tiennyt, milloin olin hereillä ja milloin unessa. Näin valveunia, joita luulin tosiksi. Minulla oli väkivaltaisia ajatuksia ja haaveilin kuolemasta. Pelkkä muisteleminen ahdistaa. Kun lapsi viimein oppi nukahtamaan, minulla meni monta kuukautta palata jotenkuten normaaliksi.

Vauva heräsi pahimmillaan klo 01 eteenpäin vartin välein. Aina, kun sain hieman ummistettua silmiäni, alkoi taas huuto. En enää tiennyt, milloin olin hereillä ja milloin unessa. Näin valveunia, joita luulin tosiksi. Minulla oli väkivaltaisia ajatuksia ja haaveilin kuolemasta. Pelkkä muisteleminen ahdistaa. Kun lapsi viimein oppi nukahtamaan, minulla meni monta kuukautta palata jotenkuten normaaliksi.

Muistan ajatelleeni että ymmärrän miksi äidit tappavat vauvojaan. Kaikista pahinta oli se jatkuva heräily! Tämän jälkeen opin ja seuraavien lasten kanssa jaettiin yöheräilyt miehen kanssa. Psyykkeeni kestää valvomista, mutta ei jatkuvaa unesta herättelyä.

jos semmoiselle on altis muuten. tosissaan kannattaa hakea apua mistä vain sitä saa, jotta pystyisi nukkumaan edes kohtuullisesti joskus. Ihminen ei loputtomasti kestä valvomista.

Vauva heräsi pahimmillaan klo 01 eteenpäin vartin välein. Aina, kun sain hieman ummistettua silmiäni, alkoi taas huuto. En enää tiennyt, milloin olin hereillä ja milloin unessa. Näin valveunia, joita luulin tosiksi. Minulla oli väkivaltaisia ajatuksia ja haaveilin kuolemasta. Pelkkä muisteleminen ahdistaa. Kun lapsi viimein oppi nukahtamaan, minulla meni monta kuukautta palata jotenkuten normaaliksi.

Muistan ajatelleeni että ymmärrän miksi äidit tappavat vauvojaan. Kaikista pahinta oli se jatkuva heräily! Tämän jälkeen opin ja seuraavien lasten kanssa jaettiin yöheräilyt miehen kanssa. Psyykkeeni kestää valvomista, mutta ei jatkuvaa unesta herättelyä.

Mies jätti meidät kun vauva oli 2 kk ja kun valitin äidilleni väsymystäni niin hän vaan tuumasi, että "siskosi on valvonut jo yhdeksän vuotta".

Musta tuntu että olin ajoittain jossain psykoosissa. Itsemurhaa harkitsin vakavasti.

Yksi vauvoista herätteli tosi paljon. Kunnes viimein löytyi laajat allergiat ym. ja sopivan ruokavalion myötä lapsi rupesi nukkumaan paremmin. Valitettavasti lapselle tuli astmaa ym. myöhemmin ja kaikkiaan heräiltiin tosi paljon useampia vuosia.



Ilman virallista diagnoosia väittäisin että meille molemmille vanhemmille tuli jonkinasteinen masennus. Ja itselleni lisäksi puhkesi fyysinen sairaus pitkän rankan vähäunisen jakson jälkeen (liekö ainakin osasyyllinen).



Monesti kovin huonosti nukkuvilla vauvoilla on jotain fyysistä syytä siihen. Esim. allergioita, refluksia, korvavaivoja jne.

Mulla on 2v. joka pahimmillaan on herännyt 15 kertaa yössä, nyt tosin enää "vain" 5 kertaa yössä ja 8kk:tta oleva vauva, joka herää 1-6 kertaa yössä. Joten herätyksiä on yhä yhteensä aika paljon. Olen pyytänyt, kerjännyt, huutanut ja itkenyt mieheltä apua, mutta sitä ei tipu, niinpä sanoin asiastani neuvolassa ja sain perhetyöntekijän käymään meillä. Perhetyöntekijä hoitaa lapsia ja minä saan mennä nukkumaan. Ja ekalla kotikäynnillä itkin, kun helpotus oli niin suuri, että vihdoin saisin hetken nukkua. Monia oireita on jo, mitkä johtuu väsymyksestä ja toivon, että ne joskus helpottaa sitten kun saan nukkua. Tulevaisuus pelottaa, että tuun hulluksi jos lapset eivät vielä vuosiin nuku hyvin tai miten töihin menon jaksaa kun ei meinaa jaksaa näitä kotiaskareitakaan. Huoh.

Mulla on 2v. joka pahimmillaan on herännyt 15 kertaa yössä, nyt tosin enää "vain" 5 kertaa yössä ja 8kk:tta oleva vauva, joka herää 1-6 kertaa yössä. Joten herätyksiä on yhä yhteensä aika paljon. Olen pyytänyt, kerjännyt, huutanut ja itkenyt mieheltä apua, mutta sitä ei tipu, niinpä sanoin asiastani neuvolassa ja sain perhetyöntekijän käymään meillä. Perhetyöntekijä hoitaa lapsia ja minä saan mennä nukkumaan. Ja ekalla kotikäynnillä itkin, kun helpotus oli niin suuri, että vihdoin saisin hetken nukkua. Monia oireita on jo, mitkä johtuu väsymyksestä ja toivon, että ne joskus helpottaa sitten kun saan nukkua. Tulevaisuus pelottaa, että tuun hulluksi jos lapset eivät vielä vuosiin nuku hyvin tai miten töihin menon jaksaa kun ei meinaa jaksaa näitä kotiaskareitakaan. Huoh.

MIKSI olet tehnyt lapsia tuollaisen miehen kanssa??

juuri reseptin mielialaan ja uneen. kyllä sitä vaan on äkkipikaisempi ja kiukkuisempi kun ei saa nukutuksi.

vauvan kanssa aika vaikea ottaa unilääkettä :(

Miten moni on yövalvomisten takia luullut tulevansa oikeesti hulluksi? Löytyykö kohtalotovereita?

ei ole mitään järkeä ajaa itseään aivan piippuun.