Te, jotka olette olleet lapsesta asti uskossa:

siinä vaiheessa, kun tiesin erään kauniin tytön käyvän siellä. Olin noin 17 v ja tytöstä tuli vaimoni parin vuoden seurustelun jälkeen.

siinä vaiheessa, kun tiesin erään kauniin tytön käyvän siellä. Olin noin 17 v ja tytöstä tuli vaimoni parin vuoden seurustelun jälkeen.

mutta siis se usko, oliko sillä joku rooli teini-iässä?

Vanhempani ovat tapauskovaisia ja vielä siitä vähemmän kirkosta kiinnostuneesta päästä, etteivät käyneet edes joulukirkossa tms. Ennen ripiltä pääsyä kävin kirkossa ja kirkollisissa tilaisuuksissa lähinnä isovanhempieni kanssa. Riparin jälkeen (ja tietenkin sitä ennenkin nuortenillat yms.) aloin käydä säännöllisesti messussa ja nuorten tilaisuuksissa.

Vaimolleni muuttumaton usko on tärkeä. Omat mielipiteeni kehittyvät iän myötä. Perhesovun vuoksi olen alistunut.

Aloin sen jälkeen käydä seurakunnassa, isoiskoulutuksessa ym. Usko on kantanut tänne asti, vaikka seurakunnassa en enää aktiivisesti käykään.

missä vaiheessa aloit itse, oma-aloitteisesti hakeutumaan seurakunnan tilaisuuksiin ilman vanhempia. Teitkö missään vaiheessa tietoista ns. uskonratkaisua?

iästä asti on säilynyt tämä juttu. kasteella kävin joskus 14v. "uudellen " valinta tai tien selvästi aikuismaisesti valitsin siinä 12v. en ole koskaan ollut pihalla uskosta mutta kyllä se vaati tietoisen valinnan. "maailmaa" en sillai edes harkinnut kun olin uskossa ollut lapsesta, eise vetänyt yhtään puoleensa. näin ja kuulin kyllä siellä olevilta mitä se oli , eikä se tuntunut oikealta.

missä vaiheessa aloit itse, oma-aloitteisesti hakeutumaan seurakunnan tilaisuuksiin ilman vanhempia. Teitkö missään vaiheessa tietoista ns. uskonratkaisua?

iästä asti on säilynyt tämä juttu. kasteella kävin joskus 14v. "uudellen " valinta tai tien selvästi aikuismaisesti valitsin siinä 12v. en ole koskaan ollut pihalla uskosta mutta kyllä se vaati tietoisen valinnan. "maailmaa" en sillai edes harkinnut kun olin uskossa ollut lapsesta, eise vetänyt yhtään puoleensa. näin ja kuulin kyllä siellä olevilta mitä se oli , eikä se tuntunut oikealta.

olen nyt 40v, helluntailainen, mutta kaikki suunnat missä uskotaan Kristuksen ristin kuolemaan ovat oikeita, Raamatullisia.

Käytiin omaehtoisesti seurakunnan tilaisuuksissa, eli sai valita usein lähteekö mukaan vai ei. 15-vuotiaana muutin pois pikkukylästä ja tämän myötä aloin itse käydä nuortenilloissa. Aina ollut uskossa, joten yhteisöön oli luonteva lähteä etsimään saman henkistä ystäväpiiriä uudella paikkakunnalla. 17-vuotiaana koin uskon kriisiä, mutta koskaan en ole "uudelleen valinnut" uskoa, sillä en ole siitä luopunut. Jumalan olemassa olo ei ole minun epäilyksistäni kiinni. Moni asia on kyllä saanut uutta väriä elämän kokemuksen myötä. Uskolla se vaikutus, miksi lähdin itse seurakuntaan on se, mitä raamatussakin sanotaan, että pitää kokoontua yhteen ja kuulla opetusta ja raamatun sanaa. Myös koska arvot ovat kovin erilaiset, kuin monessa muussa harrastusporukassa yms niin helpompi mennä seurakuntaan ja tulla hyväksytyksi uskonsa, arvojensa ja mielipiteidensä kanssa, kuin mennä haukuttavaksi muualle...