Lue keskustelun säännöt.
Kuinka paljon sinulle on väliä sillä, kuka on biologinen isäsi?
06.03.2012 |
Tai äitisi?
Haittaisiko sinua, ja kuinka paljon, jos saisit myöhemmällä iällä tietää, että et olekaan sen vanhemman lapsi, jonka lapseksi sinut on kasvatettu, ja jonka on sanottu olevan vanhempasi?
Kiinnostaisiko sinua tietää, onko sinulla sisaruksia ( puolisisaruksia) muualla, onko sinulla esim. terveydellisiä sukurasitteita, joista olisi hyvä tietää jne.
Jotenkin tuntuu järkyttävän itsekkäältä, että lapselle ei oman mukavuuden takia kerrota hänen oikeaa biologista alkuperäänsä, kun joskus se olisi todella tärkeää tietää. Ystäväni on adoptoitu, ja hänellä esim. erään sairauden diagnosoiminen olisi nopeutunut ja sairauden etenemistä hidastava hoito pystytty aloittamaan huomattavasti nopeammin, jos olisi teidetty, että kyse on eräästä perinnöllisestä sairaudesta. Hän sentään kuitenkin tiesi olevansa adoptoitu, eli tuohon tilanteeseen ei mitään katkeruutta sisältynyt.
Mutta joo. Myös oma sisareni, jonka isäni on aikanaan hylännyt, otti meihin muihin yhteyttä aikuisena. Ja onneksi ehti tutustua isoäitiinsäkin, ennen kuin tämä kuoli. On siskolle todella tärkeä juttu. Onneksi äitinsä ei valehdellut hänelle isyysasioista.
Kommentit (11)
mutta en usko että mua haittaisi. Toki tuo tehveyshistorian puute on ihan todellinen huoli, mutta muuten ei asialla ole mulle väliä. Samoin ei mua kiinnostaisi mahdolliset sisko- tai velipuolet. Nehän on täysin tuntemattomia ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on ilmeisesti aika huonot välit isääsi/vanhempiisi? Eikö mieleesi sitten tulisi yhtään katkeruus siitä, että olet joutunut kasvamaan huonojen vanhempien kanssa, kun sinulla olisi ehkä ollut mahdollisuus parempaankin, sinulle ei vain koskaan kerrottu siitä?
Televisiossa ja kirjallisuudessa on ollut paljon riipaisevia tositarinoita ihmisistä, jotka etsivät biologista isää, josta on hyvin vähän tai ei ollenkaan tietoa. Siitä päätellen biologiset vanhemmat/oma tausta ovat todella tärkeitä. Mutta varmaan on niitäkin, jotka ovat ihan tyytyväisiä esim. kasvatti-isään eivätkä haluakaan tietää muuta.
Silloin mikään mihin olen oppinut ei sieltä puolen olisikaan tota. Tädit ja sedät eivät olisikaan sukuani, serkkuni eivät olisi serkkujani... Mummoni ja pappani ja rakkaat lapsuusmuistot tuntuisivat nekin valheelliselta.
Voisin olla niin katkera ämmä, etten välittäisi tietää kestään oikeista sukulaisista sen jälkeen.
Haluaisin tavata hänet, mutta en uskalla ottaa yhteyttä, kun en tiedä tietääkö hän, että meillä on yhteinen isä. Voi olla että pitää äitinsä miestä isänään.
Minä ainakin haluaisin tietää jos isäni ei olisi isäni (tosin siitä ei ole epäilystäkään). Voisi olla järkytys, mutta kyllä totuus tietämättömyyden voittaa, oli se millainen tahansa. Minusta on mielenkiintoista se, miten ihmiset todella elävät, kaikessa karuudessaan. En halua mitään siloteltua kuvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vasta teini-ikäisenä. Kyllä isän tutustumisen kautta ymmärtää paremmin, kuka itse on. Molemmat vanhempani näkyvät minussa, luonteessa ja ulkonäössä.
Ymmärrän hyvin adoptiolasten tarpeen saada tietää, kuka on biologinen vanhempi/vanhemmat. Siitä saa aineksia oman identiteetin muotoutumiseen ja olen kyllä itse halunnut peilata itseäni vanhempiani vasten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin kyllä valmis tapaamaan myös veli- ja sisarpuolet. Olisi mielenkiintoista katsoa, millaisia sukulaisia on tällä kertaa saanut.
Kuten tuossa ohimennen mainitsin, olen tutustunut omaan sisarpuoleeni vasta aikuisiällä. Ja se on ollut kaiken kaikkiaan tosi mahtavaa. Lapsemme saivat 3 uutta serkkua, ja itse sain uuden läheisen sukulaisen.
On myös jännä ollut huomata, kuinka samanlaista polkua olemme sisareni kanssa elämässä kulkeneet. Ja molemmat olimme tosi tyytyväisiä siihen ,että vihdoin tavattiin, jäätiin vaan harmittelemaan, että se ei tapahtunut aiemmin, vaan 30 v elettiin tuntematta toisiamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaikki se, mitä minulle on kerrottu, on ollut valetta.
jos joku päivä kävisikin ilmi, että se isänä pitämänsä henkilö ei olekaan biologinen isä.