Lue keskustelun säännöt.
Olenko kahvipöydä "uhka" kun en syö herkkuja :) ?
15.03.2012 |
No niin. Duunipaikalla oli aamukahvilla tarjolla kakkua ja suolaista piirakkaa. Itse olen tehnyt elämänmuutoksen tammikuun alussa ja moiset tuotteet eivät saa sykettäni nousemaan. Lähinnä katselin, miten kauniilta ne näyttivät.
Muut ottivat ja oli tosi kurja kuunnella muutaman ihmisen syömisen tuottamaa morkkista. Kuten, ei pitäisi ottaa, mutta...ja nyt ei tarvis enää syödä tänään lounasta jne.
Itse en kommentoinut mitään. Mutta sitten yksi taas nosti esiin, miten "Kikka" on taas niin tiukkana. Eikö sun tee yhtään mieli?
Miksen saa olla ottamatta herkkuja joutumatta "tilille" ?
Kommentit (71)
Esim perhekerhossa kuulee usein kuinka joku ottaa pullaa vaikka "Ei nyt saisi" - haloo, miksi ei aikuinen, itsenäinen ihminen saisi ottaa sitä pullaa? Yksi pala ei kaada kenenkään elämää. Ja toisaalta jos on ITSE päättänyt ettei syö pullan kaltaisia herkkuja niin miksi sitten silti syödä ja tehdä siitä ahdistava ohjelmanumero muillekin läsnäolijoille? Tai korostetaan kuinka joku pieni keksi vie kokonaan makeannälän eikä onneksi tarvitse syödä isompaa. Ja kuinka sitten jollekin hoikemmalle sama henkilö tyrkyttää lisää jotain herkkua. Jos on hoikka, pitääkö silti haluta syödä kolme pullaa tai kakkupalaa? Minä toivoisin että syömiskriisissä olevat ihmiset eivät tekisi tuosta sosiaalista numeroa vaan antaisivat kaikkien nauttia kahvihetkestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse tunnut kiehuvan siitä, että mut syö eilisiä piirakoita ja kakkuja ja kaikkea moskaa.
Ota ihan rauhallisesti sen diettisi kanssa.
Laitoin "uhkana". Joku sentään on ymmärtänyt mitä tarkoitin, suuri osa ei. Valitsin varmaan otsikon väärin. Olisi pitänyt ehkä laittaa "miksen saa syödä sitä mitä itse haluan".
En ole myöskään huomionkipeä. Olen saanut suoraa palautetta myös näiltä työkavereilta siitä, miten paljon olen hoikistunut. Mutta en enää kommaa. Kiitos kaikille vastauksista, hyvä, että joku tajusi tuon "uhkan" oikein.
ap
Eli saiko sun laihtumista huomata vai ei.
Eli ensin sanot, että pahinta on päälle 50 v. naiset kun ne huomioi sinun laihtumista. Sitten yhtäkkiä olikin vain miehet, jotka huomioi.
Oliko se sittenkin niin, että olisit kaivannut vain pelkästään miesten huomiota vai mitä.
Hankalaa jos työkaverina on ihminen, kenestä ei tiedä, saako sitä huomioida vai ei. Jos ei huomioi, ettei se saa raivaria, niin sitten valitetaan, että vain miehet huomioi kun laihduin. Jos huomioi niin sitten valitetaan kun ei saa olla akoilta rauhassa.
Päättäkää nyt ruokafanaatikot perkle, saako teitä huomioida vai ei ja pitääkö vai ei, että osaisi olla teille mieliksi.
ja kasvissyöjä olen ollut vasta 5 vuotta.
Ja silti minua ei kukaan ahdistele, eikä ihmettele kuten ap.ta. Ja ihan tavallinen työpaikka meillä on.
Mutta ehkä kyse tosiaan on minun suhtautumisestani asiaan. Kun aloin laihduttaa, en alkanut arvostella toisten valintoja vaan kerron kun joku kysyi, miten laihdutan ja miksi. Absolutismiani ei kukaan ihmettele, eikä nykyistä kasvissyöntiäni.
Uskon, että tilanne olisi eri jos olisin koko ajan mainostanut, kuinka minä nyt syön terveellisesti ja en juo kun ne on niin huonoja tapoja yms.
Minä olen kyllä sitä mieltä, että ap saa kaivaa sylttytehtaasta sen itsestään, miksi ihmiset selittelee omia syömisiään hänen kuullen. Voin kuvitella, kuinka hän on alkuvuodesta nostanut itseään muiden yläpuolelle ja huomiotaherättävästi tehnyt eri eväitä itselleen ja suureen ääneen kieltäytynyt tarjottavista, jotta kaikki huomaa, kuinka hän on pystynyt olemaan kurinalaisempi kuin työkaverit.
hoikka ja en ole kyllä koskaan joutunut miksikään silmätikuksi.
Huvittavia nämäjotkut "olen uhka kun en juo, enkä syö"Oikeasti, ketään ei kiinnosta, ellette te mainosta asiaa suuna päänä. kukaan ei ole edes huomannut sitä, että en käytä tippaakaan alkoholia.
No, jos ne ihmiset ovat tunteneet sinut aina absolutistina, kasvissyöjänä ja hoikkana niin sitten et oikeasti tiedä mistä puhutaan.Itse esim. olin nuorempana joka viikonloppu bilettämässä ja join aika paljonkin.
Kun en enää juonutkaan niin ensimäisenä kysyttiin "oletko raskaana" kun vastasin että en, niin kysyttiin "tarviitko rahaa lainaan" kun vastasin että en, niin kysyttiin "ootko kipeä" kun tähänkin vastasin kieltävästi niin sanottiin "no jotain sussa on vikana jos et juo".Sitten kun sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja lähinnä söin siihen ahdistukseen ja ihmiset tottuivat siihen että syön miltei aina jotain. Kun sitten lopetin kaikkien herkkujen syömisen, niin minulta kysyttiin jos en ottanut sitä kakunpalasta että "mikä on kun ei maistu" kun vastasin että noudatan diettiä, sanottiin "no ei se siihen yhteen palaan kaadu", kun vastasin että kiitos kovasti, mutta syön silti vain tälläisen proteiini patukan/rahkaa niin sanottiin "no kyllä sinä nyt yhden palan voit ottaa, teet vaikka toisen lenkin sitten että kulutat ne kalorit pois", kun edelleen kieltäydyin sain kuulla miten typerä nipottaja olen..
Että sinä hoikka-absolutisti-kasvissyöjä, et taida ihan oikeasti tietää mistä tässä puhutaan.
Sille joka muuttaa elämäntapojaan, yritätään tuputtaa sitä samaa sokeri-läskipaskaa edelleen, vaikka hän kuinka nätisti sanoisi asiasta. Se että se porukan oma pikku minipossu/jättipossu syö myös sitä kakkua, antaa niille muille hyvän omantunnon syödä se kakunpala, vaikkakin he voisivatkin niin tehdä muutoinkin.
Itse olin pitkään se, jonka rinnalla toisen ihmisen juomistottumukset näyttivät olevan kohtuulliset, sekä myöhemmin sitten olin se, jonka syödessä sitä kermakakkua, muut näyttivät noudattavan terveellisiä elämäntapoja.Tuo "koetaanko minut uhkana" juttu on huono läppä, mutta totta toinen puoli.
En minäkään itsestäni tehnyt the juttua kun vaihdoin elämäni suuntaa. Päätin vain hiljaa mielessäni että nyt loppui ja sanoin miehelleni asiasta. Työpaikalla pidin turpani tukossa ihan vain siksi että saisin luultavasti vastailla kysymyksiin että miksi et syö jne. No vaikka teinkin niin että en mainostanut asiaa, jouduin silti vastaamaan noihin typeriin kysymyksiin.
Pahimpia ovat noin 50+ naiset.Lisäksi työpaikallani ainoastaan miehet huomasivat minun laihtuneen.. Kertoo taas jotain.
Mutta jos sinä et ole kokenut tuota asiaa, niin se ei tarkoita sitä että kukaan muu ei olisi kokenut sitä.
Eli saiko sun laihtumista huomata vai ei.
Eli ensin sanot, että pahinta on päälle 50 v. naiset kun ne huomioi sinun laihtumista. Sitten yhtäkkiä olikin vain miehet, jotka huomioi.
Ei, he eivät kommentoineet muutostani muutakuin aukomalla päätään että olen nipottaja kun en sitä kakunpalaa ottanut. Tarkoitin siis että he olivat pahimpia kommentoimaan sitä että en syönyt herkkuja.
Miehet taas olivat ainoita jotka kehuivat että olen laihtunut, he eivät kommentoineet syömistäni millään tavalla.
Oliko se sittenkin niin, että olisit kaivannut vain pelkästään miesten huomiota vai mitä.
Ainoa mies jolta kaipaan huomiota on se kenen kanssa olen naimisissa. En ole huomiohuora.
Hankalaa jos työkaverina on ihminen, kenestä ei tiedä, saako sitä huomioida vai ei. Jos ei huomioi, ettei se saa raivaria, niin sitten valitetaan, että vain miehet huomioi kun laihduin. Jos huomioi niin sitten valitetaan kun ei saa olla akoilta rauhassa.
On oikeasti ero että millaista se huomio on. En vaadi keneltäkään työkaverilta huomiota. Mainitsin vain että miehet olivat ainoita jotka antoivat positiivista huomiota. Ne keski-ikäiset naiset vain panettelivat ja suorastaan haukkuvat päin naamaa.
Päättäkää nyt ruokafanaatikot perkle, saako teitä huomioida vai ei ja pitääkö vai ei, että osaisi olla teille mieliksi.
Toivottavasti joku tulee joskus yökkäilemään sinun ruuallesi, tai haukkumaan nipoksi jos et jotain kakunpalaa ottakaan. Kai sinäkin kuitenkin ymmärrät mikä ero on sillä haukkuuko joku sinua päin naamaa typeräksi nipoksi vai kehaiseeko että näytät hyvältä kun olet laihtunut?
kun töissä miehet tulee kehumaan hoikkaa olemustani:)
Akat 50v yökkii sun ruokalautaselle?
Voi kun vaikuttaa uskottavalta :D
Mää oon niin marttyyri kun on niin kamala työpaikka:)
Mutta on mulla kuitenki parempi perse kuin niillä viiskymppisillä akoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
liittyä syyllisyyttä lainkaan. Se kertoo vinoutuneesta suhteesta ruokaan ja syömishäiriöriskistä. On ihan kunkin oma asia, mitä suuhunsa laittaa. Siitäkään, että "kohteliaisuudesta" syö ihan mitä tahansa kahvipöydässä on tarjolla ei ole haittaa.
Minulla on kerran viikossa herkkupäivä ja sen vartaloni kestää :). Duunissa en siis syö herkkuja mitkä ovat jääneet edellisen päivän kokouksesta edes kohteliaisuudesta :), eikä siihen lienee tarvekkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään kysy näiltä syöjiltä, että miten te voitte syödä. Eikö jokainen saisi tehdä niinkuin itse haluaa ilman suurempaa numeroa?
Ja harmittaa se selittely, itselle tulee mäntti olo kun en ota. Mutta kun ei tee mieli. Yhtään.
ap
En pidä ruoka-aineista, jotka suurin osa mieltää "herkuiksi". Minulle ne eivät ole herkkuja vaan epämiellyttäviä kappaleita :)
Ottaisin aina mieluummin palan ruisleipää ja päälle maksamakkaraa. Lapsena kehtasin pyytääkin mutta en enää aikuisena :D
Ja kun olen allerginen monelle aineelle, sekin pelastaa minut selityksiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pidä ruoka-aineista, jotka suurin osa mieltää "herkuiksi". Minulle ne eivät ole herkkuja vaan epämiellyttäviä kappaleita :)
Ottaisin aina mieluummin palan ruisleipää ja päälle maksamakkaraa. Lapsena kehtasin pyytääkin mutta en enää aikuisena :D
Ja kun olen allerginen monelle aineelle, sekin pelastaa minut selityksiltä.
Minulle taas käy aina niin, että kun olen keliaakikko, niin on "pakko" syödä kohteliaisuudesta se kuiva leivos, joka on minulle varta vasten hankittu. Olisi aika törkeää olla sitä ottamatta. Toisaalta olen myös liikuttunut siitä, kun minutkin on huomioitu, mutta aina en välttämättä jaksaisi herkutella.
Onko se jotain tilille joutumista jos joku kysyy "eikö tee mieli"?
Olen saanut ikäni kuulla kuittailua syömistäni ruokamääristä. Syön mielestäni ihan normaalimääriä, mutta en sen enempää kuin maha vetää. Saan kuitenkin kuulla jatkuvaa kuittailua siitä, miten "Taas syöt kuin lintu!" jne. Olen ihan normaalipainoinen, enkä millään kuurilla, mutta en tykkää ahtaa itseeni määrääni enempää ruokaa sen vuoksi, että pullukoille tulisi hyvä mieli. Samoin monia näyttää vituttavan, että tykkään kovasti salaateista ja muusta terveelliseksi koetusta ruoasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esim. minulla on hiiva, koitan välttää sokeria ja valkoisia jauhoja..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
työpaikassani, mua varoiteltiin että "täällä sitten kaikki lihoo", kyseessä siis paikka jossa melkein joka päivä pullaa/ karkkia/kakkua.
Olen hoikka, en luonnostani vaan siksi että katson mitä suuhuni pistän. Omasta mielestäni suhtautumiseni ruokaan on aika terve, eli syön kunnon ruokaa kyllä mutta herkuttelen harvemmin.
Huomasin, että suhtautumiseni aiheutti työpaikalla paljon närää. Sain kuulla kommentteja tyyliin "kyllähän sä voisit syödä vaikka mitä kun olet noin hoikka" tms.. just joo :)
Tein sitten periaatepäätöksen, että kun joku tuo itse leipomaansa, syön pienen palasen ja kehun makua. Ostopullat päätin sivuuttaa täysin. Montaa kertaa en joutunut näin tekemään, kunnes en enää ollut silmätikku ja nyt kukaan ei enää jaksa kommentoida mun syömisiä/syömättä jättämisiä.
Ihan sama kuin alkoholitarjoilujen kanssa, aina saa olla selittämässä jos ei ota.
Meidän työpaikalla sentään sai lähinnä ihailua osakseen kun pysyi skumppatarjoilussa tiukkana tammikuun viimeisinä päivinä. Muita taisi vituttaa kun oli oma tipaton mennyt metsään jo alkukuusta.
kun lakkaat tuntematta ylemmyyttä siitä, ettet ota, vaan jätät ottamatta ihan luonnostasi. Yleensä tuollaiset kommentit häiritsee vain, jos siihen on syytä. Meillä ainakin työporukassa on sellaisia, että tiedetään jo ettei ikinä syö mitään herkkuja, eikä hänelle siitä mitään kommentoida, asia on meille selviö ja ok. Itse otan joskus, joskus taas en. Joskus tekee mieli ottaa, vaikka herkuttelukiintiö olisikin jo täynnä, silloin "repsahdan" siltikin hyvällä mielellä ja saatan kyllä naurahataa että ei tarvis kyllä ottaa, mutta on niin herkullisen näköstä. Ja sitten vaan otan, en sitä silti jää märehtimään vaikka ääneen jotain sanonkin. Se on sellaista small talkia kahvitauolla, kun ei muuta juttua ole kesken :)
Ottaisin niin mielelläni, että muille tulisi hyvä mieli. Mutta kun ei tee mieli. Ehkä tässä aika auttaa, ihmiset oppivat siihen, että en ota.ap
Sain kuulla kommentteja tyyliin "kyllähän sä voisit syödä vaikka mitä kun olet noin hoikka" tms..
Aivan hyvin meni myös sukulaisen 50-vuotisjuhlat, vaikka en ottanut mitään kahvipöydästä. Ei ne pullat sitä juhlaa tee.
Ihan sama kuin alkoholitarjoilujen kanssa, aina saa olla selittämässä jos ei ota.
Meidän työpaikalla sentään sai lähinnä ihailua osakseen kun pysyi skumppatarjoilussa tiukkana tammikuun viimeisinä päivinä. Muita taisi vituttaa kun oli oma tipaton mennyt metsään jo alkukuusta.
Omaan elämäntapamuutokseeni kuului se, että en juo enää alkoholia ja nyt kun olen joulukuusta asti ollut alkoholia ilman niin sitä ei tee edes mieli. Lähinnä vain muistan kaikki ne negatiiviset asiat alkoholista, kuten sen että sitä juodessa alkaa särkemään päätä ja seuraavana päivänä on takuuvarma krapula.
Herkkuja syön silloin tällöin, mutta usesimmiten jätän esim. kahvipöydässä ne herkut syömättä. Joskus leivon itse niitä herkkuja, mutta silloin ainakin tiedän että mitä niissä herkuissa on. =)
Mutta joo. Alkaa tosiaan ärsyttämään se kysely niiltä samoilta ihmisiltä että "etkö sinä nyt tosissasi ota" jne. Olen ollut jo pitkään miinus kaloreilla kulutuksessa, etenkin siksi että en ole hetkeen voinut urheilla (mursin jalkani) ja siksi otan nyt harvemmin sitä kahvileipää tai etenkään alkoholia.
Mutta se on tosiaan totta ettei syömiseen saisi liittyä ikinä huonoa omaatuntoa. Jos syö tasapainoisesti niin silloin voi mielestäni ihan hyvällä omallatunnolla herkutellakin. Sekin herkuttelu, varsinkin laihduttajalla, pitää kuitenkin tehdä järjen kanssa. On eri asia syödä yksi mokkapala kuin puoli pellillistä niitä.
ihmiset puuttuvat toisten syömisiin. Itse olen tosi hoikka, ja aina tuntuu että jos on pullaa tai vastaavaa tarjolla niin täytyy ahtaa, etteivät muut luule anorektikoksi:/ Kotona en syö pullia tai karkkeja ollenkaan, ei vain tee mieli.