Olenko kahvipöydä "uhka" kun en syö herkkuja :) ?

kun joku on tuonit ja varsinkin tehnnyt jotain itse, niin on kohteiliaisuutta ottaa. Minäkin otan, mutta otan hyvin hyvin pienen palan. Siitä ei kaadu laihis, saan hyvän maun suuhun, en suututa ketään enkä herätä huomiota.

höpötystä. Minun bmi on 19.5 ja silti saatan höpöttää töissä naisten kanssa muka, että ei kantsis ottaa ja voi kun nyt tässä on kaloreita jne..

Ihan oikeasti, ei niillä jutuilla kukaan mitään meinaa. Se on vain sitä small talkingia, mitä jutellaan ihan tavan vuoksi.

No niin. Duunipaikalla oli aamukahvilla tarjolla kakkua ja suolaista piirakkaa. Itse olen tehnyt elämänmuutoksen tammikuun alussa ja moiset tuotteet eivät saa sykettäni nousemaan. Lähinnä katselin, miten kauniilta ne näyttivät.

Muut ottivat ja oli tosi kurja kuunnella muutaman ihmisen syömisen tuottamaa morkkista. Kuten, ei pitäisi ottaa, mutta...ja nyt ei tarvis enää syödä tänään lounasta jne.

Itse en kommentoinut mitään. Mutta sitten yksi taas nosti esiin, miten "Kikka" on taas niin tiukkana. Eikö sun tee yhtään mieli?

Miksen saa olla ottamatta herkkuja joutumatta "tilille" ?

Yleensä joku tuo jotain jos vaikka lähtee äitiyslomalle, on synttärit tai jotain tollaista. En ole mikään makean ystävä, mutta olen mä ottanut ihan kohteliaisuudesta.



Miks ap, et kerro että olet tehnyt elämäntaparemontin ruokien suhteen? ois varmaan helmpompaa kun ei tarvitsisi aina selitellä?



Mä lopetin kahvin juonnin pari vuotta sitten ja joskus multa kyseltiin että "eikö tee mieli, olenko juonut yhtään, miten on vaikuttanut" jne. mutta en mä kokenut sitä mitenkään kiusallisena.



Meillä duunissa jokaisella on omat eväät ja nyt on "buumi" että moni yrittää syödä mahdollisimman terveellisesti. Mutta jos joku jonkun kakun tuo läksiäiskahveilleen niin mä luulen että moni sitä ottaa, ei nyt niin ehdoton tartte olla jos ei ole mitään ylipaino tai terveysongelmia.

kun joku on tuonit ja varsinkin tehnnyt jotain itse, niin on kohteiliaisuutta ottaa. Minäkin otan, mutta otan hyvin hyvin pienen palan. Siitä ei kaadu laihis, saan hyvän maun suuhun, en suututa ketään enkä herätä huomiota.

Itse otan aina ihan reippastikin, ei yhdestä herkusta päivässä liho jos ei syö muuten mitä sattuu. On kohteliasta ottaa, varsinkin itsetehtyä. Jos ei tykkää niin ottaa vain vähän, jollei sitten ole ihan tosi inhokkia. Silloinkin pitää sanoa jotenkin että "mulla kun on tämä vika että en voi syödä esim. mustikkaa, mutta näyttää ihanalta kyllä".

Ymmärrän hyvin, että apn työkavereita ärsyttää kun ap maireilee, "olenko uhka :)". Lopeta tuo päteminen ja sano, että olet lopettanut makean syönnin ja otat kyllä sitten jos mieli tekee.

Ei herkuista kieltäytymisessä ole mitään ihmeellistä etkä ap ole jotekin erityisen vahvaluonteinen.

Ylipäätään jokainen saa tietysti syödä mitä haluaa, mutta numeron tekeminen ja päteminen on ärsyttävää. Eikä tosiaan ole kohteliasta kieltäytyä jos joku on vaikka leiponut synttärikakun kun oikeasti pienen palan ottaminen ei kenenkään diettiä kaada. Jos kaataa niin vika on kyllä muualla ruokavaliossa kuin siinä kakunpalassa!

Yleensä nuo jutut on vain sellaista kevyttä höpötystä. Minun bmi on 19.5 ja silti saatan höpöttää töissä naisten kanssa muka, että ei kantsis ottaa ja voi kun nyt tässä on kaloreita jne..

Ihan oikeasti, ei niillä jutuilla kukaan mitään meinaa. Se on vain sitä small talkingia, mitä jutellaan ihan tavan vuoksi.

tyhjänpäiväistä länkytystä joka pilaa syömisen ilon.

Osa nuorista naisista vetää suosituksetkin överiksi, saa ruokavaliostaan liian vähän rasvaa jne. ja toisaalta taas miehet mättävät rasvaa heidänkin edestään. Ja ei, rasva ei ole suurin ongelma, vaan skeidalaatuinen einesmössö ja lisäaineet, joista on vaikea valmistaa mitään terveellistä.



That being said, olen itsekin elämäntapamuutoksen tehnyt, ahmimishäiriöstä parantuva tapaus. Kun sain ensimmäisen kerran etäisyyttä sairauteeni, silmäni avautuivat ja tajusin, mitä moskaa olinkaan lapannut sisälleni...kaikki ne suklaat, piirakat, limut, vitamiiniköyhä ruoka...eijeijei. Meni pari kuukautta terveillä eväillä + laatusuklaalla (konvehti tai kaksi silloin tällöin) ja kaverin kanssa pidimme "ansaitun" mässäyspäivän. En kehdannut sanoa ettei minun oikeastaan edes tehnyt mieli mitään, joten menin mukaan kauppaan. Kun kaveri nappasi keksipaketin, leivoksia ym. kuola valuen, itselleni tuli lähinnä tyhmä olo. "Voi paska, miksei tee mieli yhtään mitään?? En varmana kehtaa olla ottamatta edes karkkia!", ajattelin ja niinpä nappasin suklaapatukan hädissäni.



Tilanteesta teki mielenkiintoisen paitsi tarpeeni olla syömättä kaikkea mitä eteeni tuli, myös kaverini reaktio, joka oli kuin olisin avustamassa rikoksessa: "Siis...etkö sä muuta ota? Noin vähän? Mulla on ihan kamalasti kaikkea, kyllä sunkin pitäis.." No, pääsimme hänen luokseen ja aloitimme katsomaan leffaa. Haukkasin suklaapatukasta- ja meinasin yökätä. Patukka haisi nenääni ihan pilaantuneelta maidolta (ei ollut pilalla, kaverini söi mielellään loput), maistui halvalta rasvalta jne.! Sen jälkeen olen jättänyt kaiken moskan kauppaan. Joskus tekisi mieli jotain hyvää, mutta kun perusmarketin valikoima ei oikein pysty tähän mielitekoon vastaamaan: marjat ovat huonokuntoisia, keksit höttöisiä transrasvapommeja, kermaleivos ei ole aitoa kermaa nähnytkään, kaakaossa ei ole kaakaota juuri ollenkaan jne.! Suomessa huijataan kuluttajaa, joka taas tulee mielellään huijatuksi.



Aina ei huvittaisi tehdä itse kaikkea ruokaa, mutta se on melkeinpä pakko- en tahdo enkä voi pistää suuhuni oransseja marinadilimoja, pilalle käsiteltyjä maitotuotteita...yöks.

Suolainen piirakka ei kuulosta järin epäterveelliseltä. Eikä se sun kroppa mene jostain kakunpalastakaan pilalle.

Onko se jotain tilille joutumista jos joku kysyy "eikö tee mieli"?

Olen saanut ikäni kuulla kuittailua syömistäni ruokamääristä. Syön mielestäni ihan normaalimääriä, mutta en sen enempää kuin maha vetää. Saan kuitenkin kuulla jatkuvaa kuittailua siitä, miten "Taas syöt kuin lintu!" jne. Olen ihan normaalipainoinen, enkä millään kuurilla, mutta en tykkää ahtaa itseeni määrääni enempää ruokaa sen vuoksi, että pullukoille tulisi hyvä mieli. Samoin monia näyttää vituttavan, että tykkään kovasti salaateista ja muusta terveelliseksi koetusta ruoasta.

Sanavalintasi pisti silmään. Ollaanko sinulle siis suoraan kuittailtu salaatin syömisestä, katseetko sen heidän vitutuksen paljastaa, vai mikä?

Kummallista porukkaa joka tapauksessa, kun kiinnittävät noin huomiota HYVIIN ruokatottumuksiin..! Sano joskus kovaan ääneen, että kokeilkaa tekin (syödä salaattia)ja tsekkaa ryhmäreaktio. ;)

tosikoilta.

Muistan minäkin kun elämäntaparemontin tehtyäni (ruokavalio, liikuntaharrastus ja laihtuminen) olin täpinöissään ja olin yliherkkä muiden kommenteille. Luulin, että kaikkien kommentit on kateellisuutta minulle. Tyrkytin kovasti ideoitani ja halusin koko ajan muiden kehuvan itseäni ja huomaavan, kuinka olen parempi kun olen niiiin muuttanut elämääni.

Onneksi tajusin, että ihan oikeasti se muiden elämä ei pyöri minun navan ympärillä. Puhetta soljuu korvasta sisään ja toisesta uloa ja ihmiset höpöttää asioita vain ihan sellainen kevyen rupattelun merkeissä. Aina joku tosikko (yleensä uskonhurmioon tullut ihminen) luulee, että ne juuri on hänelle kateellisten kettuilua ja painostusta ja vittuilua.

Kun ihan oikeasti kukaan ei ole edes välttämättä huomannut, että toinen on hurahtanut elämänmuutokseen ja kieltätyy kaikesta makeasta ja muusta.

Ihmisillä nyt on tapana höpöttää kaikkea hassua. Esim. siunaillaan ilmoja, että kylläpä sataa lunta tai vettä. Ja pitäis alkaa harrastaan liikuntaa ja voi kun pitäis ikkunatkin pestä.

Se on juuri sitä kevyttä sosiaalisuutta, mitä vain joku ap.n kaltainen juuri hurmioituneen muutoksen tehnyt ihminen ottaa tosissaan.

Yleensä nuo jutut on vain sellaista kevyttä höpötystä. Minun bmi on 19.5 ja silti saatan höpöttää töissä naisten kanssa muka, että ei kantsis ottaa ja voi kun nyt tässä on kaloreita jne..

Ihan oikeasti, ei niillä jutuilla kukaan mitään meinaa. Se on vain sitä small talkingia, mitä jutellaan ihan tavan vuoksi.

tyhjänpäiväistä länkytystä joka pilaa syömisen ilon.

Joku suolainen piirakanpala vastaa kaloreidensa puolesta jo lounasta ja silti niitä vedellään välipalaksi. Pienikokoinen naisihminen ei voi syödä läheskään 2000 kaloria päivässä (joka on suositus), ainakaan jossei liiku ja työnkin pitäisi olla fyysistä! Tämän kun tajusin, painoni alkoi tippumaan. Olen 159cm pitkä, joten syön salaattilautaselta ruokani. Enkä minäkään tahdo joka kerta syödä jotain ekstraa vain siksi että "ei se pilaa sun linjoja"!

Meillä töissä ei ainakaan kerkeä liikaa syömään. Meillä on ruokatauot ja niistä pidetään kiinni, ei ole mahdollisuutta mussuttaa kokoajan tai työpisteellä.



Meillä on sama kuin jollain muulla oli että tosi vähän on herkkuja tarjolla, ainoastaan spessu tilanteissa.

kun joku on tuonit ja varsinkin tehnnyt jotain itse, niin on kohteiliaisuutta ottaa. Minäkin otan, mutta otan hyvin hyvin pienen palan. Siitä ei kaadu laihis, saan hyvän maun suuhun, en suututa ketään enkä herätä huomiota.

Itse otan aina ihan reippastikin, ei yhdestä herkusta päivässä liho jos ei syö muuten mitä sattuu. On kohteliasta ottaa, varsinkin itsetehtyä. Jos ei tykkää niin ottaa vain vähän, jollei sitten ole ihan tosi inhokkia. Silloinkin pitää sanoa jotenkin että "mulla kun on tämä vika että en voi syödä esim. mustikkaa, mutta näyttää ihanalta kyllä".

Ymmärrän hyvin, että apn työkavereita ärsyttää kun ap maireilee, "olenko uhka :)". Lopeta tuo päteminen ja sano, että olet lopettanut makean syönnin ja otat kyllä sitten jos mieli tekee.

Ei herkuista kieltäytymisessä ole mitään ihmeellistä etkä ap ole jotekin erityisen vahvaluonteinen.

Ylipäätään jokainen saa tietysti syödä mitä haluaa, mutta numeron tekeminen ja päteminen on ärsyttävää. Eikä tosiaan ole kohteliasta kieltäytyä jos joku on vaikka leiponut synttärikakun kun oikeasti pienen palan ottaminen ei kenenkään diettiä kaada. Jos kaataa niin vika on kyllä muualla ruokavaliossa kuin siinä kakunpalassa!

ap kuulostaa kyllä aika itserakkaalta, ehkä se on se miksi kaverisi ärsyyntyvät sinusta. Ja kyllä, mielestäni on epäkohteliasta olla ottamatta jos joku tuo vaikka itsetekemänsä synttärikakun.

tosikoilta.

Muistan minäkin kun elämäntaparemontin tehtyäni (ruokavalio, liikuntaharrastus ja laihtuminen) olin täpinöissään ja olin yliherkkä muiden kommenteille. Luulin, että kaikkien kommentit on kateellisuutta minulle. Tyrkytin kovasti ideoitani ja halusin koko ajan muiden kehuvan itseäni ja huomaavan, kuinka olen parempi kun olen niiiin muuttanut elämääni.

Onneksi tajusin, että ihan oikeasti se muiden elämä ei pyöri minun navan ympärillä. Puhetta soljuu korvasta sisään ja toisesta uloa ja ihmiset höpöttää asioita vain ihan sellainen kevyen rupattelun merkeissä. Aina joku tosikko (yleensä uskonhurmioon tullut ihminen) luulee, että ne juuri on hänelle kateellisten kettuilua ja painostusta ja vittuilua.

Kun ihan oikeasti kukaan ei ole edes välttämättä huomannut, että toinen on hurahtanut elämänmuutokseen ja kieltätyy kaikesta makeasta ja muusta.

Ihmisillä nyt on tapana höpöttää kaikkea hassua. Esim. siunaillaan ilmoja, että kylläpä sataa lunta tai vettä. Ja pitäis alkaa harrastaan liikuntaa ja voi kun pitäis ikkunatkin pestä.

Se on juuri sitä kevyttä sosiaalisuutta, mitä vain joku ap.n kaltainen juuri hurmioituneen muutoksen tehnyt ihminen ottaa tosissaan.

Yleensä nuo jutut on vain sellaista kevyttä höpötystä. Minun bmi on 19.5 ja silti saatan höpöttää töissä naisten kanssa muka, että ei kantsis ottaa ja voi kun nyt tässä on kaloreita jne..

Ihan oikeasti, ei niillä jutuilla kukaan mitään meinaa. Se on vain sitä small talkingia, mitä jutellaan ihan tavan vuoksi.

tyhjänpäiväistä länkytystä joka pilaa syömisen ilon.

Tällainen puhe ei ole vaaratonta, koska se MUOKKAA KÄSITYKSIÄMME TODELLISUUDESTA. Mitä enemmän hoetaan "en saisi syödä tätä" "tämä on pahasta" "tämä on lihottavaa" "tämä on väärin" "olen veltto ja itsekuriton syöppö" yms. (merkitys tämä oli sisältö sitten lievemmin sanottu tai ei), sitä enemmän me (naiset, tytöt) siihen uskomme. Ja näinhän on käynyt. Todella monet naiset kokevat OIKEASTI tekevänsä väärin kun syövät vaikka hiukan kakkua tms. Ja sehän on aivan järjetöntä!

Tällainen puhe on haitallista ja vääristää ihmisten suhdetta kehoonsa ja ruokaan.

"hyi, en kyllä saata tuollaista syödä. Miten jotkut saattavat mättää tuollaista moskaa naamaansa. Minä olen laihtunut 12 kiloa kun katson mitä suuhuni laitan ja omaan luonteenlujuutta kieltäytyä tällsisra. Oikeastaan kyllä minua ei halutakaan tällaista moskaa ja en ymmärrä, miten kukaan voi tällaisia syödäkään. Yök, en saattaisi ikinä tuoda töihin rasvaisia piirakoita ja hiilarimössökakkuja"



Työkavereille olen kai uhka ja ne on tosi kateita mun luonteenlujuudelle ja ne on niin ilkeitä kun ne ei enää halua mun kans lähtee edes kahvitauolle yhtäaikaa. Pitäiskö mun syyttää niitä läskiperse-emakoita työpaikkakiusaamisesta.

Ja onhan tietty osa tottakin, moni ruoka tai herkku on sellaista mitä ilmankin pärjäisi.



Ottakaa rennommin, hirveen ahdistuneita ihmisiä on eräät.

että mieluummin kyrpä otsassa hiljaa tuijotetaan niitä herkkuja ja kytätään, ottaako joku niitä. Kukaan ei uskalla rupatella mitään kun aina on joukossa joku tosikko, joka ottaa asiat itseensä.

Hui kun ulkona on kylmä, pitäis lähteä lenkille, mutta en viitsi kun siellä vinkkaa niin paljon.

-siinä se tuo läskiperse taas valittaa, eikä lähde lenkille. Menen kyllä ja sanon sille, että ostais kunnon puvun niin pääsis harrastaan liikuntaa, eikä levittäis huonoja vaikutteita naisille ja tytöille kun ei viitsi mennä kylmässä lenkille. Kyllä se on kamalaa kun tuollaisia valittajia on ja nyt kyllä meni ilta pilalle tuon takia, enkä saa unta. Se varmaan yritti tuolla kuittailla minulle jotain.

tosikoilta.

Muistan minäkin kun elämäntaparemontin tehtyäni (ruokavalio, liikuntaharrastus ja laihtuminen) olin täpinöissään ja olin yliherkkä muiden kommenteille. Luulin, että kaikkien kommentit on kateellisuutta minulle. Tyrkytin kovasti ideoitani ja halusin koko ajan muiden kehuvan itseäni ja huomaavan, kuinka olen parempi kun olen niiiin muuttanut elämääni.

Onneksi tajusin, että ihan oikeasti se muiden elämä ei pyöri minun navan ympärillä. Puhetta soljuu korvasta sisään ja toisesta uloa ja ihmiset höpöttää asioita vain ihan sellainen kevyen rupattelun merkeissä. Aina joku tosikko (yleensä uskonhurmioon tullut ihminen) luulee, että ne juuri on hänelle kateellisten kettuilua ja painostusta ja vittuilua.

Kun ihan oikeasti kukaan ei ole edes välttämättä huomannut, että toinen on hurahtanut elämänmuutokseen ja kieltätyy kaikesta makeasta ja muusta.

Ihmisillä nyt on tapana höpöttää kaikkea hassua. Esim. siunaillaan ilmoja, että kylläpä sataa lunta tai vettä. Ja pitäis alkaa harrastaan liikuntaa ja voi kun pitäis ikkunatkin pestä.

Se on juuri sitä kevyttä sosiaalisuutta, mitä vain joku ap.n kaltainen juuri hurmioituneen muutoksen tehnyt ihminen ottaa tosissaan.

Yleensä nuo jutut on vain sellaista kevyttä höpötystä. Minun bmi on 19.5 ja silti saatan höpöttää töissä naisten kanssa muka, että ei kantsis ottaa ja voi kun nyt tässä on kaloreita jne..

Ihan oikeasti, ei niillä jutuilla kukaan mitään meinaa. Se on vain sitä small talkingia, mitä jutellaan ihan tavan vuoksi.

tyhjänpäiväistä länkytystä joka pilaa syömisen ilon.

Tällainen puhe ei ole vaaratonta, koska se MUOKKAA KÄSITYKSIÄMME TODELLISUUDESTA. Mitä enemmän hoetaan "en saisi syödä tätä" "tämä on pahasta" "tämä on lihottavaa" "tämä on väärin" "olen veltto ja itsekuriton syöppö" yms. (merkitys tämä oli sisältö sitten lievemmin sanottu tai ei), sitä enemmän me (naiset, tytöt) siihen uskomme. Ja näinhän on käynyt. Todella monet naiset kokevat OIKEASTI tekevänsä väärin kun syövät vaikka hiukan kakkua tms. Ja sehän on aivan järjetöntä!

Tällainen puhe on haitallista ja vääristää ihmisten suhdetta kehoonsa ja ruokaan.

en syö kun siinä on varmaan niitä E-koodeja. Kuka tuollaista syö.

Tähän mennessä olen saattanut naurahtaa, että voi ihana, mikä kakku. Ei tuollaisia tietenkään pitäis syödä, mutta kun on niin herkullisen näköistä, ei voi kieltäytyä. Kiitos, otan ison palan.

se bmi 19.5

Ja onhan tietty osa tottakin, moni ruoka tai herkku on sellaista mitä ilmankin pärjäisi.

Ottakaa rennommin, hirveen ahdistuneita ihmisiä on eräät.

Joku suolainen piirakanpala vastaa kaloreidensa puolesta jo lounasta ja silti niitä vedellään välipalaksi. Pienikokoinen naisihminen ei voi syödä läheskään 2000 kaloria päivässä (joka on suositus), ainakaan jossei liiku ja työnkin pitäisi olla fyysistä! Tämän kun tajusin, painoni alkoi tippumaan. Olen 159cm pitkä, joten syön salaattilautaselta ruokani. Enkä minäkään tahdo joka kerta syödä jotain ekstraa vain siksi että "ei se pilaa sun linjoja"!

on normaalia vähäisempi energiankulutus, se ei tarkoita, että muilla olisi...

Eikä tietenkään tarvitse joka päivä vetää kilokaupalla keksejä vain siksi, että niitä kahvihuonnessa on, mutta jos kerran-kaksi kuussa on piirasta tai pullaa, niin normaali ihminen voi ihan hyvin ottaa palan lihomatta tai saamatta terveysongelmia.

Suurin osa ihmisistä kuitenkin voi syödä normaalisti, eli ruoan ruokalautaselta salaatteineen ja leivonnaisia sillon tällöin.

Onko se jotain tilille joutumista jos joku kysyy "eikö tee mieli"?

Olen saanut ikäni kuulla kuittailua syömistäni ruokamääristä. Syön mielestäni ihan normaalimääriä, mutta en sen enempää kuin maha vetää. Saan kuitenkin kuulla jatkuvaa kuittailua siitä, miten "Taas syöt kuin lintu!" jne. Olen ihan normaalipainoinen, enkä millään kuurilla, mutta en tykkää ahtaa itseeni määrääni enempää ruokaa sen vuoksi, että pullukoille tulisi hyvä mieli. Samoin monia näyttää vituttavan, että tykkään kovasti salaateista ja muusta terveelliseksi koetusta ruoasta.

Sanavalintasi pisti silmään. Ollaanko sinulle siis suoraan kuittailtu salaatin syömisestä, katseetko sen heidän vitutuksen paljastaa, vai mikä?

Kummallista porukkaa joka tapauksessa, kun kiinnittävät noin huomiota HYVIIN ruokatottumuksiin..! Sano joskus kovaan ääneen, että kokeilkaa tekin (syödä salaattia)ja tsekkaa ryhmäreaktio. ;)

siksi, että moni ei näytä ymmärtävän, että ihan aidosti tykkään salaateista ja kasviksista. Syön niitä siksi, että ne maistuvat hyvältä ja niistä tulee fyysisesti hyvä olo. Tätä vaan ei uskota, vaan ihmiset näyttävät kommenttiensa perusteella luulevan, että oikeasti haluaisin syödä hampurilaista tai pizzaa tai vastaavaa, mutta en vaan jostain syystä voi:

"Rohkeasti vaan, kyllä sitä nyt kerran uskaltaa..." ; "ota nyt kun mielesi tekee..." jne.

Enkä itse mainosta/tuputa kellekään mitään ruokaan liittyvää ismiä enkä itsekään sellaisiin usko, vaan syön perusterveellisesti ja kehoani kuunnellen. En myöskään huomauttele muiden syömisistä.

Mutta pitääpä joskus lounastauolla kokeilla tuota ehdottamaasi heittoa. :D Voin kuvitella mikä supina siitä seuraisi: "Mikä sekin nyt luulee olevansa...???"

"hyi, en kyllä saata tuollaista syödä. Miten jotkut saattavat mättää tuollaista moskaa naamaansa. Minä olen laihtunut 12 kiloa kun katson mitä suuhuni laitan ja omaan luonteenlujuutta kieltäytyä tällsisra. Oikeastaan kyllä minua ei halutakaan tällaista moskaa ja en ymmärrä, miten kukaan voi tällaisia syödäkään. Yök, en saattaisi ikinä tuoda töihin rasvaisia piirakoita ja hiilarimössökakkuja"

Työkavereille olen kai uhka ja ne on tosi kateita mun luonteenlujuudelle ja ne on niin ilkeitä kun ne ei enää halua mun kans lähtee edes kahvitauolle yhtäaikaa. Pitäiskö mun syyttää niitä läskiperse-emakoita työpaikkakiusaamisesta.