Misstä työmotivaatiota/itsekuria kotona työskentelevälle?

Mä lupaan itselleni jotain kivaa, kun olen tehnyt tunnin ahkerasti töitä. Sitten huomaa, ettei se niin ikävää ollutkaan, ja toinen tunti menee helposti siihen perään!



Toinen keino on laittaa jotain kivaa musiikkia soimaan taustalle.



Ja yksi keino on miettiä sitä työstä tulevaa rahaa: kun teen tämän työn äkkiä pois, voin ottaa jonkun toisen ja tienata lisää...

Mani motivoi, totta. Minulla on myös oikeasti ihan kiva työ, nyt on vaan jotenkin plääh plääh fiilis.

Olen aikanaan tehnyt tutkijan työtä, ja tein sitä paljon kotona, koska yliopistolla en saanut työrauhaa. Sanoisin, että pakko motivoi parhaiten. Kun hankkeen loppu tai artikkelin toimituspäivä lähenee, on pakko työskennellä. Jo opiskeluvuosina oppi, että hyvää ei synny viime tingassa, joten vähitellen sen pakon oppi tuntemaan hiukan aikaisemmin.



Kotona työskentelyn hyvä puoli on se, että työnsä voi rytmittää itse. Silloin kun ei ole ehdoton pakko ja tuntuu kovin raskaalta, voi toisinaan ajatella, että hoitaa homman kun on paremmassa vireessä. Tästä vain ei saa tehdä sudenkuoppaa itselleen yllä mainitusta syystä: hätäilemällä ei synny kuin... Jos taas saamattomuus vaivaa omatuntoa, on hyvä muistaa, että harva työpaikallakaan tekee jatkuvasti ihan täysillä töitä. Jatkuvaa kiirettä ja sadan prosentin panostamista ei jaksa kukaan, vaikka toisinaan pitää painaa jopa 110 %:n teholla.



Jos on jo viimeinen pakko, eikä silti saa valmista aikaan (kuten minulle lopulta niiden tutkimuspuuhien kanssa kävi), on hyvä pysähtyä harkitsemaan työntekoaan muutenkin. Onko koti silloin oikea työpaikka vai pitäisikö sittenkin olla erillinen työpaikka tai -tila? Onko oikealla alalla? Onko aikaansaamattomuus viite peräti jostakin ahdistuksesta tai masennuksesta (ja mitä niitä muita muotisairauksia onkaan)?