Miten kertoisin 3-vuotiaalle ettei ota kaikkiin kontaktia?

eiköhän noiden toisten lasten pitäisi käytöstapoja ja sosiaalisiataítoja oppia kuin sinun?

Kauheaa ajatella että kolmevuotiaan olisi "noloa" jutella tuntemattomille. Oma tyttöni on aina ollut tosi sosiaalinen myös, erona on että on päiväkodissa. Aina kun olemme jossain liikkeellä ja hän näkee muita lapsia, hän ottaa reippaasti kontaktia. Näin esimerkiksi bussissa, kaupassa, Hesburgerin leikkimaassa, puistossa ym. Ihan missä vaan. Ja kyllä useimmiten toiset lapset alkavat juttusille tai leikkimään heti. Ja lapseni täyttää kohta jo 5 v. Ollut siis sosiaalinen aina.



Ennemminkin olisin huolissani siitä, jos tuntemattomille aikuisille alkaa heti puhua. Lapseni alkoi vähän nuorempana jututtamaan ihan kaikkia, esim. juoppoja bussipysäkillä tai teinejä ym. Nyt olen jo jonkun aikaa opastanut että vain tutuille aikuisille kerrotaan itsestä, esim. kuka on tai mitä puuhannut, perheestä ym.

en missään nimessä opettaisi ettei tarvitse ottaa kontaktia. On kohteliasta tervehtiä, ja jutella niitä näitä. Äidin ei kuulu opettaa sosiaaliselle lapselle, ettei ihmisille kuulu puhua. Tietysti voit kertoa, että kaikki eivät ole niin puheliaita, ja siksi saattavat olla hiljaa.



Luultavasti hän tulee kyllä oppimaan sen ihan itsekseen, mikä on tietysti valitettavaa mutta ihan luonnollista. Elämä opettaa.



Minä inhoan tuota hiljaista puhumatonta tuijotusta, mikä seuraa kun lapsi puhuu jollekin tuntemattomalle. Toisille ei ole opetettu tapoja, ja toisille on opetettu erilaisia tapoja kuin toisille. Luonteetkin eroavat, kaikki eivät ole avoimia ja kiinnostuneita muista ihmisistä, ja sekin on ihan ookoo.



En missään nimessä opettaisi lapselle, ettei toisia kannata tervehtiä tai jututtaa ystävällisesti.

oma lapseni on ihan samanlainen, ehkä liiankin sosiaalinen joidenkin mielestä. Lapsen ollessa 3v alkoivat jotkut sanoa että pitäisi jo opettaa että vieraille ei saa tuosta vain alkaa puhumaan, pitää oppia sosiaalista pidättyvyyttä yms. Itse olen sitä mieltä että pidättyväisyyttä voi opetella vähän vanhempana jos on tarpeen, uskoisin että tulee meille suomalaisille kuin luonnostaan lopulta kun siperia opettaa. Itse pidän sosiaalisuutta hyvänä asiana, itsekin juttelen rohkeasti vieraammillekin, en ole tuppisuu enkä kannusta lastakaan siihen. En siis yrittänyt hillitä lapsen sosiaalisuutta. Nyt lapsi on 6v ja edelleen sosiaalinen mutta ei mitenkään häiritsevällä tavalla. On rohkea kaverisuhteissa ja löytää leikkiseuraa missä vain ja milloin vain. 5v iässä aloin sen verran hillitsemään että ei esim kadulla tarvitse kaikille vieraille mennä selostamaan omia asioitaan. Nyt olemme myös puhuneet että vieraiden aikuisten juttusille ei pidä hakeutua. Tämän ikäinen jo sen ymmärtää.



Mielestäni ei pidä kylvää ujouden ja epäilyksen siementä pieneen lapseen, kyllä lapsi vanhempana oppii kun näytät positiivista esimerkkiä. Me suomalaiset olemme liian juroja muutenkin.

En ole vielä sanonut lapselle mitään, koska en ole keksinyt miten tehdä se niin ettei siitä ole enemmän haittaa kuin hyötyä. Lisäksi tiedän, että noi toisetkin lapset on tosi kivoja ja juttelee kunhan saavat ensin vähän tutustella.



Tänään lapsi jutteli eteisessä yhdelle itseään vanhemmalle tytölle, joka ei vastannut mitään, tuijotteli vain, ja kun paikalle tuli muita lapsia, hän yritti salaa tehdä pilaa lapsestani ja kävi supisemassa jokaisen korvaan jotain. Se nyt ei ollut tällä kerralla kenenkään mielestä hauskaa, ja mähän olin siinä tilanteessa niin että sekin vaikutti, mut tuli vaan mieleen pitäiskö mun jotenkin lisätä tuota lapsen itsesuojeluvaistoa.



ap.

Kuulostaa nyt ihan siltä, että ap on jo päättänyt että hänen lapsestaan tulee kiusattu, ja yrittää nyt välittää tätä viestiä lapselleen, ja muille.

Mistä tiedät mitä se tyttö supisi? On voinut vain ujostella, eikä ole uskaltanut puhua mitään, siksi on supissut. Ja voithan sinä aikuisena sanoa supisevalle lapselle, että toisten seurassa supiseminen on rumaa, ja sitä ei tehdä.



Minulla on hyvin sosiaalinen 6v tyttö joka juuri tuossa iässä otti kontaktia vähän jokaiseen. Sittemmin on rauhoittunut, ja nykyään jo vähän katsoo, kenelle puhuu ja kenelle ei. Kyllä se siitä, älä ala nollaamaan lapsen itsetuntoa, että hänessä olisi jotain vikaa.

voisit ehkä jutella lapsellesi ihmisten erilaisuudesta, siitä että jotkut ovat puheliaampia kuin toiset, toiset ovat ujompia ja heille voi olla outoa että joku onkin puhelias ja rohkea juttelemaan. Ei kolmevuotias vielä niin ehkä ymmärrä että joku hänelle nauraa tai ainakaan syytä siihen. Ehkä voit itse noissa tilanteissa, kun lapsesi ottaa kontaktia toisiin lapsiin tuolla kerhossa, myös jutella tälle vieraalle lapselle jotain etkä vain seuraa sivusta. Ehkä vieras lapsi näin tulisikin vastavuoroiseen kontaktiin kihertelyn sijasta.

tuossa että olen yliherkkä noille tilanteille. Lapsi on esikoinen ja kun on kotihoidettu, joten mä olen tosi epävarma siitä, olenko osannut antaa hänelle oikeat eväät toimia toisten kanssa.



Toi supinatilanne oli ihan selkeä. Mä olen itsekin ollut 6-vuotias supiseva tyttö, enkä aina ihan kiltti. Tunnistan kaltaiseni.;)



ap.

Asun Espanjassa ja täällä kaikki pienet puhuvat kuin papupadat. On ihan helvetin kamalaa tulla Suomeen käymään, kun joka iikka oikein huokuu opetettua häpeää ja pään painamista alas, ettei vain osu katse toiseen ihmiseen, jonka kanssa joutuisi herrajumala PUHUMAAN!



Ihan hirveän ahdistava kulttuuri, jonka tarhakaverit ovat omaksuneet tai sitten sinä ap olet vain näkevinäsi tätä oppimaasi tapaa missä vain oletkin. Anna lapsesi puhua, et sinä hänen peroonaansa voi muuttaa.

ominaisuuksista joutuu "kärsimään". Mutta toisaalta ne kokemukset ovat myös identiteettiä selkeyttäviä ja vahvistavia.



Meillä esim on 4-v poika, joka on kaunis kasvoiltaan, ja hänellä on vyötärölle asti pitkät vaaleat hiukset. Muuten on toimiltaan ja luonteeltaan tosi poikamainen, mutta ei siis itse halua että hiuksiaan leikataan, mahdollisuuksia on kyllä annettu, ja vaihtoehtoa tarjotaan viikottain. Toki myös kehun, kuinka komea tukka hänellä on ja sitä pidetään samurai-tyyliin tai kuten intiaaneilla on tms.



Kyllä hän saa päiväkodissa aika usein kuulla olevansa tyttö tai tytön näköinen tai muuta pilkkaa. ONpahan oppinut vastaamaan jo nyt noihin juttuihin varsin napakasti.

Meillä tyttö oli kotona 3v asti. Tosi puheliasta ja rohkeaa tyyppiä. Aina juttelee kaikille joka tilanteessa.

En näkisi että tarhaan mennessä olisi yhtään huono asia olla sosiaalinen. En usko että tyttösi selän takana nauretaan tai tehdään pilaa, päin vastoin.

Luulen että kun tyttö menee tarhaan niin saa paljon kavereita kunhan on reilu muita lapsia kohtaan.



Meillä kävi niin että tyttö sai todella nopeasti kavereita ja vasu-keskustelussa (varhaiskasvatus suunnitelma) kävi ilmi että jos jollain oli paha mieli niin aina meidän tyttö haki leikkiin ja muutenkin meidän tytön leikkeihin oli aina kaikki tervetulleita ja mitä olen itse katsellut toimintaa kavereiden kanssa niin tosi hyvin on mennyt.



Elä turhaan murehdi, mitä suulaampi niin sen parempi! :)