Siskoni on jo kauan syyttänyt äitiäni
lapsuutensa ja nuoruutensa pilaamisesta.
Olen aina puolustanut äitiäni ja siskoa en ole edes jaksanut uskoa.
Jonkun aikaa sitten silmäni kuitenkin aukesivat. Äitini on todella pilannut minunkin elämäni.
Luulin jotenkin, että äitini on ihana ihminen. Mutta miksi sitten äidilläni ja siskollani on usein ollut ihan kamalia tappeluita.
Äitini on jopa käynyt fyysisesti siskooni kiinni. Tässä kohtaa kyllä puolustin siskoani. Tämän näin, mutta suurimman osan jutuista luulin siskoni vain kuvitelleen.
Minä oikeasti luulin, että äitini välittää meistä, jopa rakastaa. Olen kaikki hänen tekemiset ja sanomiset pistänyt temperamentin tai huonon päivän piikkiin. Oikeasti hän varmaan halveksii meitä.
Veljeni on myös aikalailla ulapalla, joka on melko varmasti äitini syytä sekin. Tekisi mieli kertoa siskolleni omat havaintoni, että nyt ymmärrän häntä. Toisaalta hän on nyt mielisairaalassa, joten ei ehkä hyvä idea.
Kuitenkin, ollaan koko perhe ihan fucked up ja se on äitini syytä ihan täysin. Ja nyt mä tajusin sen ihan kokonaisuudessa. Äitini on sairas ihminen ja sairastutti meidätkin.
Kommentit (13)
ei minunkaan siskoni uskonut minua, meillä on ihan eri kokemus lapsuudesta. Itse olin esikoinen ja minua kasvatettiin todella rankalla kädellä (=rajua fyysistä väkivaltaa) ja sisko ei moisesta joutunut kärsimään.
Kun aikuisiällä, oman lapsen saatuani, jouduin laittamaan välit poikki hirviövanhempiini erään välienselvittelyn jälkeen (jossa isäni yritti pahoinpidellä minut) niin sisko meni vanhempieni puolelle. Olivat siis kaikki minua vastaan, ja haukkuivat että olen hullu ja keksin kaiken omasta päästäni.
Olen joutunut käymään terapiassa lapsuuden väkivallan ja vanhempieni vieläkin jatkuvan ainaisen haukkumisen, arvostelun ja alistamisen takia. Siellä vasta ymmärsin sen, että minä sain katkaistua napanuoran ja sairaan vallankäyttö-nujertamis -suhteen vanhempiini, mutta siskoni ei. Sisko on vielä vanhempien liekanarussa eikä siis oikein itsekään näe objektiivisesti tilannettaan. Haukkuu vain minua ja säestää vanhempiani että minä olen kiittämätön ja paha joka kiusaa muuta perhettä "kiukuttelullaan".
En ole siis ollut vanhempien kanssa muutamaan vuoteen tekemisissä, enkä siskonikaan, ehkä siskoni joskus - kun hänen aikansa tulee käsitellä lapsuuttaansa - huomaa että mikä homma olikaan.
AP, älä morkkaa itseäsi turhaan, mutta voisi olla kannustavaa jos kertoisit siskollesi että uskot ja ymmärrät hänen näkökulmansa. Eiköhän sisaresi ole vähättelyä saanut osakseen paljonkin.
PS: äidit eivät IKINÄ myönnä syyllisyyttään, nimenomaan suurista ikäluokista. Omat vanhempani kieltävät kaiken, väittävät kirkkain silmin että ikinä ei ole hakattu vaan että keksin kaiken omasta päästäni ja "kiusaan" vanhoja viattomia ihmisiä. V***t!
Se varmaan helpottaa hänen oloaan, jos saisi sinulta tukea ja ymmärrystä hänen omiin tuntemuksiin!!
Ei se tarkoita, että ihminen on tyhmä vaikka on mielisairaalassa... tietenkin jos psykoosissa niin eriasia, mutta silloin sinua ei ehkä päästettäis muutenkaan keskusteleen vapaasti siskosi kanssa. Se on ihan se sinun oma sisko edelleen...
puheluita vastaan. Enhän mä siskoo tyhmäksi sanonut, sairas hän on, mutta sille mitään ite mahda.
Aion kyllä vielä siskon kanssa jutella, jos hän pystyy. Ette varmaan ymmärrä, että hän on vakavasti sairas.
ap
voit sanoa vaikka on sairaalassa. Mutta jos ei halua ottaa puheluita vastaan niin silloin se on niin. Ja aivain oikein teet kun kunnioitat hänen toivettaan.
Puhut sitten kun siskosi haluaa ja pystyy asiasta sinun kanssa taas puhua.
-2-
itsellesi kuten siskosikin on tehnyt
itsellesi kuten siskosikin on tehnyt
Tai olenkin keskusteluapua hankkinutkin. Mutta kukaan ei ole sanonut, että minulla saattaisi olla jotain ongelmia. Ehkä lievää masennusta välillä, mutta ei sen kummempaa. Pystyn mielestäni ajattelemaan ihan selkeästi, mutta tietenkin äitini käytös on jättänyt jälkensä minuunkin.
minun on soitettava hänelle. Asumme niin kaukana, ettei tapaaminen onnistu.
Minulla olisi oikeastaan asiaa hänelle äidistämme, mutta kestääkö kuulla, sitä en tiedä.
Vai pitäisikö jättää kertomatta? Hitto kun on vaikeaa.
Äitini osaa olla enkeli, mutta kun piru pääsee valloilleen, hän osaa kyllä satuttaa. Nyt olen alkanut myös ymmärtämään äitini kanssa tekemisissä olevia ihmisiä.
Aika lailla sotkua ovat olleet kaikki ihmissuhteet ja äitini tottakai mielestään aina olut se uhri.
Ap
elämäni", aika paksua ja nyt sen vasta tajuat. Sinä käsittääkseeni olet aikuinen ihminen joka rakentaa elämänsä ihan itse. Mua niin riepoo nämä ihmiset, jotka syyttävät jotakuta elämänsä pilaamisesta kun itsellä on ne rakennuspalikat siinä nokan alla, eiku kasaamaan vaan!
minun on soitettava hänelle. Asumme niin kaukana, ettei tapaaminen onnistu.
Minulla olisi oikeastaan asiaa hänelle äidistämme, mutta kestääkö kuulla, sitä en tiedä.
Vai pitäisikö jättää kertomatta? Hitto kun on vaikeaa.
Äitini osaa olla enkeli, mutta kun piru pääsee valloilleen, hän osaa kyllä satuttaa. Nyt olen alkanut myös ymmärtämään äitini kanssa tekemisissä olevia ihmisiä.
Aika lailla sotkua ovat olleet kaikki ihmissuhteet ja äitini tottakai mielestään aina olut se uhri.
Ap
Jos siskosi on oikeasti vakavasti sairas, ei ole ehkä hyvä järkyttää häntä heti ko pääsee sairaalasta. Omahoitaja voi sitte sanoa mielipiteensä koska tuntee siskosi taudin ja tilanteen tällähetkellä paremmin ko sinä.
kyllä on muuten pikkuisen erilaiset lähtökohdat elämälle sellaisella lapsella jota on kotona rakastettu, kannustettu, hellitty ja halittu, kehuttu ja arvostettu. Kuin sellaisella kuten itse olen, jota vauvaikäisestä asti pahoinpidelty, aina vain arvosteltu, sätitty, haukuttu, mitätöity, ivattu ja naureskeltu pilkallisesti. Ainoa kosketus on ollut pahoinpitelevä käsi, ikinä ei ole sanottu että olet rakas tai tärkeä.
Aikuisena voi rakentaa elämäänsä toki itse ja pärjätäkin hyvin, mutta on silkkaa silmien ummistamista väittää että kaltoinkohdellun lapsen kauna aikuisena omia vanhempia kohtaan olisi "turhaa ruikutusta".
Kokeilepa elää 20 vuotta jatkuvassa pelossa, kauhussa, hengen menetystä peläten, tietoisena siitä että taas tänä iltana sinua pahoipidellään, sattuu ja pelottaa niin että sydän repeää rinnasta ulos.
Tule sitten tämän kokeilun jälkeen selittämään uudestaan tuo että turhaa ruikutusta. Jookos?
elämäni", aika paksua ja nyt sen vasta tajuat. Sinä käsittääkseeni olet aikuinen ihminen joka rakentaa elämänsä ihan itse. Mua niin riepoo nämä ihmiset, jotka syyttävät jotakuta elämänsä pilaamisesta kun itsellä on ne rakennuspalikat siinä nokan alla, eiku kasaamaan vaan!
väittää, ettet itse ole kokenut mitään lähellekään tälläistä. Äiti on usein se elämän tärkein ihminen, varsinkin lapsuuden ja nuoruuden. Tottakai minä kasaan ja rakennan kaiken itse, siinä samalla kun äitini tuhoaa taas kaiken. Ja kaiken tämän jälkeen voin vaan sanoa; minulla ei ole äitiä ja se sattuu.
Ap
minun on soitettava hänelle. Asumme niin kaukana, ettei tapaaminen onnistu.
Minulla olisi oikeastaan asiaa hänelle äidistämme, mutta kestääkö kuulla, sitä en tiedä.
Vai pitäisikö jättää kertomatta? Hitto kun on vaikeaa.
Äitini osaa olla enkeli, mutta kun piru pääsee valloilleen, hän osaa kyllä satuttaa. Nyt olen alkanut myös ymmärtämään äitini kanssa tekemisissä olevia ihmisiä.
Aika lailla sotkua ovat olleet kaikki ihmissuhteet ja äitini tottakai mielestään aina olut se uhri.
Ap
Jos siskosi on oikeasti vakavasti sairas, ei ole ehkä hyvä järkyttää häntä heti ko pääsee sairaalasta. Omahoitaja voi sitte sanoa mielipiteensä koska tuntee siskosi taudin ja tilanteen tällähetkellä paremmin ko sinä.
Kai hän on sitten vaitiolovelvollinen?
Ap
se saattaa olla hänelle todella tärkeää
Se varmaan helpottaa hänen oloaan, jos saisi sinulta tukea ja ymmärrystä hänen omiin tuntemuksiin!!
Ei se tarkoita, että ihminen on tyhmä vaikka on mielisairaalassa... tietenkin jos psykoosissa niin eriasia, mutta silloin sinua ei ehkä päästettäis muutenkaan keskusteleen vapaasti siskosi kanssa. Se on ihan se sinun oma sisko edelleen...