Onko yleistä, että 10 vuotiaan lapsen äiti soittaa ja sopii lapsensa kyläilyt?

Minun lapsellani oli yksi kaveri, jolla tuollainen äiti. Minä en jaksanut, vaan aktiivisesti rohkaisin hankkimaan muita kavereita. Täydellinen kontrolli piti olla päällä, eikä se minusta ollut tervettä.



Tietenkin pitää olla selvillä lapsensa liikkeistä, voi olla avuksi jne. mutta tuo menee normaalin rajan yli.

Mutta kyllä me vieläkin tuttujen äitien kesken sovitaan samalla juttujemme lomassa 10-vuotiaidenkin tapaamisia. Ja ei noilla tonikäisillä ole aina puhelimet saapuvilla tai ladattuina joten soitellaan kyllä vanhempien puhelimiin myös.



Yksi meidän lapsista on myös jotenkin epäaktiivisempi hakeutumaan seuraan, häntä pitää välillä patistaa soittamaan kavereille tai menemään hakemaan, muuten juuttuisi neljän seinän sisälle.



Minusta on ihan normaalia, että vanhemmat vähän avittavat lasten ystävyyssuhteita, mutta toiveissa tietysti on, että homma hoituisi vähitellen itsenäisesti.



Tuollainen teidän lapsen ohjelmoiminen toisen äidin taholta kuulostaa kyllä vähän ikävältä.

minusta ihan selvää, jos tilanne on vaikka sellainen, että kaverin perheellä joku meno. 10-vuotiasta en esim. lähettäisi iltasella tyhjään kotiin meiltä. Yökyläilyistä sovin jopa 13-vuotiaan kohdalla. Mun lapset ei mene yökylään paikkaan, jossa vanhemmat ovatkin yllättäen vaikka mökillä koko viikonlopun ja teinit sitten keskenään.

ainakin meillä minä ja sen kaverin äiti joka nyt ikinä kyseessä onkin, ovimme kyläilyt, tosin sen pohjalta mitä lapset itse puhuneet keskenään esim koulussa.

En ole ainakaan vielä valmis löysentämään liekaa niin että poika heiluisi esim koulun jälk ties missä ja ilman sopimuksia.

Kyllä sitä ehtii, tosin ikinä ei tule sellaista vaihetta ettenkö olisi kiinnostunut ja haluaisi tietää missä lapseni viilettävät, milloin kotiutuvat, kenen kanssa ovat tms.

Siinähän nimenomaan vielä oikein korvamerkitään se ap:n lapsi "palvelemaan" tätä toista lasta.



Normaalia on tarkistaa, että käviskö tms. mutta ei niin, että ruvetaan kyttämään toisen menoja jne.



Kyllä sen itse huomaa, että jos oikeasti rupeaa ahdistamaan niin jokin ei vialla.



Ei esimerkiksi ole enää normaalin merkki että hetkessä tulee SEITSEMÄN puhelua, jos toinen ei heti vastaa...



Tuohon se meilläkin meni, 24/7 päivystämiseen, lauantaina 22.30, aamulla heti seitsemän jälkeen jne.



2

missä lapseni menee vaikka soittelee itsekin kyläilyt. Ei kulje kaverilta suoraan toiselle kaverille, kysyy ja ilmoittaa sovitut tapaamiset kotona ja kysyy myös kaverilta sopiiko heille.

Yökyläilyt tietenkin varmistan vanhemmilta.



Tämä äiti jotenkin ahdistaa, puhelu saattaa alkaa "Liisallahan ei tänään ole harrastusta, jos tulisi meille Kaisan kanssa"

ap

missä lapseni menee vaikka soittelee itsekin kyläilyt. Ei kulje kaverilta suoraan toiselle kaverille, kysyy ja ilmoittaa sovitut tapaamiset kotona ja kysyy myös kaverilta sopiiko heille.

Yökyläilyt tietenkin varmistan vanhemmilta.

Tämä äiti jotenkin ahdistaa, puhelu saattaa alkaa "Liisallahan ei tänään ole harrastusta, jos tulisi meille Kaisan kanssa"

ap

Noin minunkin ystäväni saattaa soittaa ja kysyä haluaisiko lapseni tulla heille.

karsiutuvat luonnollisen poistuman kautta :)



Yleensä sitä on sellaisten kanssa tekemisissä, joiden kanssa ei tule turhia paineita ja tukee lastansa myös samaan.



Kymmenenvuotiaan pitäisi sopia tapaamiset itse. Jos niihin liittyy jotain erityistä, esim. kuljetteluja tai yökyläilyjä, niin siinä tapauksessa vanhemmat sopivat keskenään.

kuin tuo, että ruvetaan suorastaan stalkkaamaan!



2

lapsi hoitaa ne ihan itse. Kertoo kyllä minne menee ja soittaa jos vaihtaa paikkaa.

ei ole harrastusta, niin muun ajan ap:n lapsi viettää tämän yhden kaverin kanssa. ei ole normaalia

Ap sun ei tarvi suostua tuohon, vaan sanot sille kaverille, että soittaa lapsesi puhelimeen itse, kun haluaa tavata.

Lapsi kyllä kertoo kotona asiasta äidillensä.



Minä pidän huolen, ettei lapseni puhelimen akku ole tyhjä.

En suostuisi tollaiseen ikinään eli käytännössä en vastaisi puhelimeen, että homma loppuisi.



Tosin tuota pelkoa ei ole, kun lasteni kavereiden vanhemmat on fiksuja ja homma toimii.

Eivät hekään haluaisi, että soitan heille.

Tiedän tasan tarkkaan kenen kanssa lapsi on ja missä on, vaikka tapaamiset sopiikin itse.

Ei kyllä voi olla kuulematta ja meillä on tapana kommunikoida perheen kesken asioista.

Ihme tyyppejä olette!

Kannattaisi opetella kommunikoimaan.

Huono perhedynamiikka teillä.

On ehkä arka tai kiusattu. Tai on jostain systä sosiaalisilta taidoiltaan kehittymätön ja äiti koittaa tukea lasta. Tämä lapsesi saattaa olla ainoa kontakti samanikäisiin. Tosi ikäviä kommentteja täällä annetaan. Huomaa, että teillä ei ole kokemusta vähän erilaisista lapsista. Heti ruvetaan syyttelemään äitiä rasittavaksi, vaikka ehkä koittaa tehdä parhaansa oman lapsensa eteen.

lapset voivat sopia kyläilyt jo keskenään. Mikä tässä oli vaikeaa..

mukava ja sosiaalinen. Kaverien puute koulun ulkopuolella ei ole lapsen itsensä syytä...



Eikä se tilanne ainakaan parane sillä, että alkaa stalkata muita lapsia!



2

Äidissä vika, ei lapsessa.

Äiti tivaa toisen lapsen menot, ei siis viittaa mitenkään erilaiseen lapseen.

sen jälkeen, kun lapset ovat koulussa asiasta keskenään sopineet. Enkä näe tässä edes mitään kummallista. Tosin käytännössä soitan kerran ja laitan yhden tekstarin, jos ei puhelimeen vastata.



Eikä meillä 10v lähde mihinkään kaverille, jos ei ole vanhemman kanssa ensin asiaa sovittu. Muutama äiti kaveripiirin lapsilla on sellainen, joiden mielestä lapset voivat sopia keskenään, mutta eipä niitä lapsia meillä ole näkynyt. Tietävät, että vastaukseni on ehdoton EI.

En itse tätä tajunnut ja annoin lasten sopia keskenään. Sitten olikin ongelmia, kun lasta ei kuulunut illalla kotiin. Kun soitti lapselle, sai kuulla, että ketään aikuisia ei ole paikalla, kukaan ei voi kuljettaa. Välimatkaa saattoi olla vaikka 15 km. Kun lopulta sai kyläpaikan vanhemmat kiinni niin sanoivat, että on ollut tapana sopia, jos haluaa lapselleen kyydin kotiin.