Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajattelet naisesta, jolla on 27-vuotiaana kolme lasta?
Kommentit (70)
toi "amis" -luokittelu. Kuinka joku kehtaa ihan avoimesti olla noin asenteellinen??
t. akateeminen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä kolme lasta ja ikää 24.
Opiskelut uudelle alalle suunnitelmissa, töitä teen 17 h viikossa ja olen sitä mieltä töitä ehtii tehdä aina myöhemminkin, työt ei mihinkään häviä (ellei ole hirveän jämpti siitä mitä haluaa tehdä), hedelmällisyys häviää. Rahaa on siihen mitä oikeasti tarvitsee.
Elämä on ihanaa, tätä ei tule kaduttua!
opiskeluajan asuinalueella oli paljon perheitä, joissa vanhemmat 25-30-vuotiaita (myös selkeästi 30+), lapsia 1-4 ja vanhemmista toisella opinnot kesken tai muutaman vuoden sisällä valmistunut. Tuolla alueella suurin osa oli yliopisto-opiskelijoita, mutta osa myös amk-pohjaisia. Eli moni tuttu voisi sopia tuohon 27-vuotiaana 3 lasta muottiin ja ihan elämässä kiinni olevia ahkeria ihmisiä. Lapset opiskelujen lomassa tai pian valmistumisen jälkeen ja sitten työura ilman äippälomia.
Lapset eivät ole este opiskelulle ja ei se amiskaan paska paikka ole. Sieltäkin saa ammatin.
T: 25v, kohta neljän lapsen äiti.
Olen 27-vuotias, kolme lasta, naimisissa, omistusasunto, tosin mulla on "vaan" amk -tutkinto, tosin vaikka mulla ei omia lapsia oliskaan niin olisisn silti lastenhoitaja ammatiltani, että se ei ole mitenkään siitä johtuvaa, että olen lapseni nuorena saanut.
Ihan normaali ihminen koen olevani, ahkera ja tunnollinen, itse hoidan lapseni ja tämä on juuri sitä elämää jota olen aina halunnut. Ei kaikki halua olla akateemisesti koulutettuja tai olla vaativassa työssä ja saada mahdollisimman paljon rahaa. Itse nautin siitä, että on kiva talo, rahaa elää ihan ok, lapset onnellisia ja ihana mies jakamassa arjen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä ettei, ihan sama, mutta mulle moinen ei olis sopinut. Ekan kerran tuli lapsiajatuksia vasta ehkä 29-vuotiaana.
Kieltämättä tulee mieleen, että ei ole kovin suunniteltu juttu. Esim. mun anoppi oli 27-vuotiaana tehnyt 3 lasta kolmelle miehelle, samoin sen tytär. Ei ehkä kaikkein helpoin tie.
no minulla oli 24 vuotiaana 3 lasta ja nyt nelikymppisenä psykologina työssäni ohjaan pääsääntöisesti yli 30-kymppisten yksilapsisten perheiden vanhempia. Se on ajanhenki ja mitäpä siitä ikää syyttämään.
Kyllä monilla nuorilla tuntuu olevan maalaisjärkeä enemmän. Uskomatonta, mutta niin se vaan on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en luultavasti kummempia. Saattaisin miettiä lasten ikiä tms..
en mä ikinä mieti tuollaisia, enkä odota selittelyjä, en kyllä itekään selittele ihan henkilökohtaisia ratkaisujani vieraille ihmisille.
en tosiaan ottanut ensimmäistä miestä, en edes toista. minulla oli toinen omistusasunto jo asumuksena, omistimme kaksi autoa. koulut eivät olleet käymättä vaan olin ennättänyt olla jo työelämässä mukana, emmekä asuneet maalla. mutta hienoa että lapset tehdään nuorena. nyt olen vähän yli 30 vuotias ja viides lapsi syntyi juuri. jokainen tavallaan. eikä edes mitään uskonnollista taustaa minulta löydy =D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelisin, että meillä voipi olla paljon yhteistä :) Olen itse 27-vuotias, kolmen lapsen äiti. Ja näille "paremmille ihmisille, joilla akateeminen tutkinto ja muutenkin täydellinen elämä" voin kertoa, etten itse voisi olla tyytyväisempi elämääni. Mulla on kolme ihanaa lasta ja kaikilla sama isä, rakas aviomieheni. Juu, asumme maalla, en voisi kuvitellakaan kasvattavani lapsiani kaupungissa! Ammatti on ja jossain vaiheessa olisi tarkoitus opiskella vähän lisääkin.
Musta on ihana ajatella, että kun lapseni lentävät pesästä en itse ole vielä mikään ikäloppu vaan ehdin vielä vaikka mitä. Olisi kamalaa alkaa pykäämään lapsia joskus nelikymppisenä... Jos omat lapset tekisivät samoin, en välttämättä koskaan näkisikään lapsenlapsiani.
Emme elä sosiaalituilla, vaan mieheni käy töissä tienaamassa rahaa ja minä samoin kun hoitovapaa päättyy. Asumme omakotitalossa.
Siitä yksinkertaisuudesta en sitten tiedä, väliäkö tuolla edes jos muuten asiat hyvin ;)
Enkä muuten ottanut sitä ensimmäistä miestä, enkä toistakaan, otin sen jonka halusin!
Ja mulla vaan ei ollut tarvetta leikkiä teiniä kolmekymppiseks...
Miksi siitä pitäisi ajatella yhtään mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tunnen useita nuoria äitejä joilla useampi lapsi. Ja näisä "useista" perheistä vain yksi on ns. sossu perhe...
t. äippä23v & 2 lasta
Sinulla on kolme upeaa lahjaa. Se on tosi hienoa ja siitä on syytä olla kiitollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itselläniki oli jo 26v kolme lasta, FM tutkinto, naimisissaki jo useampi vuosi...
Yritän seuraavalla tapaamiskerrallamme ajatella edes jotain juuri tuosta aiheesta.
itse olen kohta 24vuotias ja kolmen lapsen äiti.
Siskoni sai ensimmäisen lapsensa samana keväänä kun kirjoitti ylioppilaaksi 17-vuotiaana. Tämän jälkeen hän pääsi heti yliopistoon lääketieteelliseen, sai 6 vuoden opiskeluaikana 2 lasta. Tällä hetkellä hän on neljän lapsen äiti ja 26-vuotias lääketieteen lisensiaatti, jolla on maksettu omakotitalo. Toki hänen miehensäkin on suurituloinen.
"Mul on kolme pientä skidii
joiden kolme eri faijaa
lusii eri linnoissa- -"
ja
"Meno-Anu, idän yh-klisee,
hinaamassa hinkkejään itiksen diseen"
Ja kyllä, olen ehkä lievästi kateellinen. Ikää 25 vuotta, opinnot kesken, elän avoliitossa vuokra-asunnossa ja käyn osa-aikatöissä. Eikö tämäkin ole aika tavallinen tarina? Etenkin kun ensisynnyttäjä tässä maassa on keskimäärin 28-vuotias.
Silti, olisihan se kiva jos elämä olisi tässä iässä jo "järjestyksessä", mutta eipä ainakaan tarvitse pelätä jäävänsä monen lapsen yksinhuoltajaksi nuorena ja epävarmana. Siis jos toinen puoliso esim. kuolee.
Mutta ihan tosi, miten te tuon olette tehneet? Eikö ole väsyttänyt kaikki miljoonat yhtäaikaiset projektit? Entä nuori vanhemmuus, vai ovatko miehenne teitä vanhempia? Oma samanikäinen mieheni ei ole vielä läheskään kypsä avioliittoon saati isäksi, tuskin on ainoa lajissaan...