Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajattelet naisesta, jolla on 27-vuotiaana kolme lasta?
Kommentit (70)
Mies suoritti korkeakoulututkinnon heti armeijan jälkeen, minä olin kotona (saimme ensimmäisen lapsen parikymppisinä) ja suoritin samalla opintoja avoimessa yliopistossa. Kun mieheni oli valmistunut ja saanut vakityön, minä aloitin yliopisto-opinnot. Nyt olemme 27-vuotiaita kolmen lapsen akateemisia vanhempia, joilla on oma talo ja kaikki asiat kunnossa.
Asiat voi tehdä eri järjestyksessä kuin yleensä on tapana, me halusimme saada lapset nuorina. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli 26-vuotiaana kolme lasta (kaikilla sama isä eli aviomieheni) ja akateeminen loppututkinto (maisterin paperit yliopistosta). Itse en ole koskaan ajatellut asiaa sen kummemmin tai pitänyt mitenkään outona.
Nyt olen nelikymppinen ja siis niin tyytyväinen valintoihini. Muutama ystävä elää nyt pikkulapsivaihetta -ei kiitos enää sitä minulle!
Pitää olla terveet lapset, taloudellisesti asiat ok, ja luultavasti myös tukiverkkoa ympärillä jotta saa kolme lasta ja maisterin paperit handlattua samaan aikaan.
Jos haluaa hoitaa lapset kotona (n.3-v) ja ei ole mummoa joka koko ajan hoitaa lapsenlapsia/antaa rahaa elämiseen, niin aika vaikea on pärjätä. Opintotuki on pieni, on hyvä tehdä vähän töitä siinä sivussa ettei paljoa ole opintolainaa kun valmistuu. Kolme lasta, työt, koulu, aika rankkaa. Varsinkin jos vauva koliikkisena huutaa yöt läpeensä.
on se silti mahdollista. Itse olen opiskellut opintolainalla, ilman tukiverkostoa, koliikkivauvan kanssa. Olin kolmen lapsen äiti juuri tuossa iässä.
milloin kaikilla opiskelijoilla oli opintolainaa, lainanottoa ei pidetty poikkeuksellisena kuten nykyisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä TUKIVERKKO. Eiköhän jokainen hoida itse lapsensa. Jollei siihen kykene niin ei niitä sitten niin kauheasti kannata tehtaillakkaan!!!
ps. kolmen lapsen äidin mielipide....
Ensimmäisenä tulee mieleen, että varmaan joku amis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin olin 27-vuotiaana kolmen lapsen äiti, joka oli (ja on vieläkin) naimisissa lasten isän kanssa, asui rivitalossa omistusasunnossa, oli ehtinyt saada vakituisen toimen ja luonnollisesti siis opiskellut tutkinnon (AMK) loppuun ja oli meillä se koirakin. Elämä oli oikeinkin mallillaan ja on vieläkin neljä vuotta myöhemmin. Asunto vaan on vaihtunut omakotitaloon.
En niin yhtään mitään, eikös tuo nyt ole aivan normaalia että aikuisella naisella saattaa olla lapsia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jollei olis, niin se ei olis normaali!!!
Lähdetään äijän kanssa en kuussa KAHDESTAAN kuukaudeksi (huhtikuussa 4vk) Etelä-afrikkaan ja Mosambikiin. Ei tulis mieleenkään laahata mukuloita mukana!!!!! Eikä mennä velaksi, vaikka ollaan molemmat vain tavallisia duunareita!!!!
Millä perusteella on kouluttamaton, white trash tms? Mulla oli AMK-tutkinto ja vakituinen työ, myöskin kolme lasta 27-vuotiaana.
No, MINÄ ajattelen että useampi lapsi tuossa iässä ... tai yleensäkin lapsi tuossa iässä ... kuuluu white trash -porukoille. Mutta turha mun mielipiteestä on palkokasveja nenuun vetää ... Sitähän sä kysyit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kolme lasta, niin todennäköisesti amis.
Jos kolme lasta, niin todennäköisesti amis.
maisteri, jatko-opiskelija tai mikä tahansa muu. Kaikkihan riippuu vain siitä millaiseksi elämänsä haluaa järjestää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin sitä vaan pärjättiin, olimme molemmat opiskelijoita, joten todella pienillä tuloilla elettiin. Yliopisto-opiskelu oli kiitollista aikaa, luentojen ja tenttien tahdin sai määritellä itse. Minulla oli monta kertaa vauva mukana luennoilla, ei muuta kuin tissi suuhun jos kitinä alkoi. Kun eikoinen oli 2v, oli hän puoli vuotta päiväkodissa, jotta sain opintoja eteenpäin. Gradun palautin samana päivänä kun oli toisen lapsen laskettu aika. Kolmas lapsi syntyi nopeasti toisen perään, ehdin juuri valmistua sitä ennen. Ja aloitin sitten jatko-opinnot. Imetin jokaista lasta yli 1,5 vuotta ja nautin opiskelevan kotiäidin elämästä. Olen kovasti laiskuuteen taipuvainen, joten mitään kovia ponnisteluja en kaiken tuon eteen uhrannut.
Tämä 90-luvulla. t.24
Pitää olla terveet lapset, taloudellisesti asiat ok, ja luultavasti myös tukiverkkoa ympärillä jotta saa kolme lasta ja maisterin paperit handlattua samaan aikaan.
Jos haluaa hoitaa lapset kotona (n.3-v) ja ei ole mummoa joka koko ajan hoitaa lapsenlapsia/antaa rahaa elämiseen, niin aika vaikea on pärjätä. Opintotuki on pieni, on hyvä tehdä vähän töitä siinä sivussa ettei paljoa ole opintolainaa kun valmistuu. Kolme lasta, työt, koulu, aika rankkaa. Varsinkin jos vauva koliikkisena huutaa yöt läpeensä.
Kolmen lapsen äiti ja maisterin paperit handussa. Nyt neljä vuotta myöhemmin lapsia on kaksi lisää ja työkokemusta kolme vuotta.
Viiden lapsen maisteriäiti
oli 24-vuotiaana kolme lasta ja koulutuskin hyvällä mallilla. Niin ja kaikki lapset samalle isälle, jonka kanssa edelleen naimisissa, nyt ollaan reilu kolmekymppisiä.
En siis ajattele mitään erikoista ap:n kuvailemasta naisesta.
on koulutus, työ ja lapset kaikki jo valmiina. Ja haukkuu sitten besserwisserinä kouluttomattomaksi yh-lähiöruusuksi. Riippuu täysin tapauksesta. En olisi edes vastannut ellei olisi alkanut nämä yleistykset ärsyttämään.
ja olen maisteri. Kandi ennen lapsia. Ja onhan täällä ollut useita muitakin. Ota vaan laput pois silmiltä ja totea että toiset vaan ovat tehokkaampia. =)
"Jos yksi lapsi 27-vuotiaalla, niin nainen voi olla vaikka maisteri tai mitä tahansa.
Jos kolme lasta, niin todennäköisesti amis. "
Ainakin yhtä, todennköisesti useampaakin näistä.
Ja teille joilla on 26-vuotiaana 5 lasta, maisterin paperit, hieno ura ja rikas mies: Teidän lapset on kilttejä tapauksia, enkä siltikään tajua miten sen olette tehneet.
Terv. 27-vuotias yhden lapsen äiti ja 7. vuoden yliopisto-opiskelija, joka ei taatusti ikinä hanki toista lasta eikä valmistu maisteriksi. Pidän äärimmäisen epätodennäköisenä myöskin kandinpapereita, omistusasuntoa ja ylipäänsä töihin menoa.
Minkä ikäisinä on lapset saanut ja onko esim. kaksoset tai jopa kolmoset ko. äidillä.
Minulla muutama tuttu joilla ensimmäinen lapsi saatu nippa nappa lukion/amatsun jälkeen. Ja siitä sitten uutta putkeen (mieskin saattanut vaihtua välissä)ja nyt ikää n. 30-vuotta, ja ei kovin valoisalta elämä näytä. Lähinnä siksi, että pelkällä lukiopohjalla on vaikea töitä saada, amatsukoulutuskin on usein "vanhentunut" 10 vuodessa.
Ja hauskinta on se, että osa huijannut tukia (=hyvät asumislisät ym. kun mies eri paikassa kirjoilla) nyt sitten ei töihin meno "kannata". Palkkaa eivät paljoa siivous tmv. hommista saa (muihin eivät pääse) ja kolmen lapsen kanssa rahaa menee aika paljon jo peruselämiseen (vaatteet, ruoka, asunto) ja nyt olen kuullut tuskailua siitä kuinka yhden vanhin lapsi haluaa harrastaa ja se tietenkin taas maksaa ja rahaa ei ole, isovanhemmilta sitten kinutaan lapsen harrastusmaksut.
Ja kaikilla ei noin ole, sen uskon. Mutta minusta pitää ajatella sitä pystyykö elättämään ne lapsensa. Jos vaikka asuntoa ajatellaan, niin kolme lasta tarvitsee enemmän tilaa kun yksi lapsi. Yhden lapsen kanssa vielä asuu pienessä asunnossa, kolmen kanssa (kun lapset kasvavat) tarvitaan jo enemmän tilaa.
Lisäksi moni muukin asia maksaa, esim. lasten vieminen Linnanmäelle. Elämä ei ei minusta ole elämää jos se on koko ajan kituuttamista.
Jos pelaa kortit hyvin, niin opiskelee/tekee töitä sen verran että töitä riittää ja palkkataso on kohtuullinen. Samalla saa myös säästöön rahaa, mikä mahdollistaa vähän pelivaraa elämiseen. Ja nyt ei puhuta mistään lapsia vasta 40-v kun talo on maksettu jne. menosta, vaan ihan jo pari vuotta voi olla ratkaisevaa siinä millaiseksi se elämä muodostuu. Ja on aika mieletöntä että joku vasta aloittelee työelämäänsä n.30-v kun tuossa vaiheessa niitä työvuosia useimmilla on jo aika paljon takana, ei vaan muutamaa kesätyöpätkää.