Onko muita vaatimattomia jolla ei "intohimoja" juuri mihinkään

Sen lisäksi teen töitä vain sen verran kuin tarttee rahan takia, velkaa ei ole enää.

Rahaa kyllä olisi säästössä melko paljonkin, mutta käytän sen sitten joskus omaan asuntoon. Mulle riittää ihan normaali elämä. Toki käyn joskus leffassa ja muissa huveissa, matkustelenkin, muttei mun oo ikinä "pakko päästä" yhtään mihinkään. Ei ole just sitä intohimoa, että MÄ HALUUN TON! Ei, ei todellakaan. Saatan mä ostaa jotain kallistakin, mutta en siitä syystä, että mä ihan välttämättä sen haluaisin.. lähinnä punnitsen sitten mielessäni et onko sen arvoinen ja joskus päädyn siihen, että on.. Mutta tosiaan mitään pakko saada-fiiliksiä tulee hyvin harvoin minkään asian suhteen..



En aina jaksa ymmärtää, miksi jotkut onkin niin tarkkoja ihan kaiken suhteen.. Mulle kelpaa meikitönkin naama, vaikka meikkaaminenkin joskus toki mukavaa on. Samoin jotkut henkkamaukka-vaatteet vaikka omistan myös laadukkaampia.. En vain pidä väliä!

Tuntuu vaan että kamalaa kilpavarustelua lähes joka asiassa.. Jos lapsi ei saa juuri sitä oikeaa haalaria, niin päivä on pilalla ja maailmankirjat sekaisin!

Elämä ei ole niin vakavaa :)

en pidä matkustelusta, emme syö hienosti ja laadukkaasti, emme panosta vaatteisiin/ulkonäköön. Ei ole kummoisempia harrastuksia, ei ole musikaalista/kirjallista ym. lahjakkuutta.

Riittää semmoinen "peruselämä" Jos kodinkone menee rikki, ei tarvitse ostaa viimeisintä huutoa olevaa. Sisustus on tavallista asko/ikea linjaa, kämpän siisteydessä ei olla neurottisia.. ym.

Olen tuollainen, peruseläjä. Tyytyväinen pienestä. No lapset meillä saavat harrastaa jos kiinnostaa, kilpaillakin. En pakota kuitenkaan. Joskus tympäisee kun olen tasaisen hyvä kaikessa, en misään ole kehittynyt loistavaksi, ekspertiksi, ei ole intohimoa mihinkään. Se olisi toisaalta kiva. Olin siis kiitettävä melkein kaikessa peruskuolusta lukioon, mutta en missään loistanut.

Lasten vaatteista, musta on kiva jos talvipuku on kivannäköinen ja helppo pukea, kun sitä samaa pukua pidetään suomessa melkein puoli vuotta. aika lailla siis olen lapsille ostanut ulkonäön perusteella ja helpon puettavuuden perusteella talvivaatteet. Nyt saavat itse valita kun ovat koulussa. Mutta kun olivat pieniä ostin silloin sellaisen joka oli helppo pukea ja joka ilahdutti mua koska koen suomen talvet pitkinä ja raskaina.

Muuten vaatteet ovat mulle yks ja sama.

huomaan kuitenkin suhtautuvani työhön ja itseni kunnossa pitämiseen "intohimoisesti". Kuitenkin tyydyn nykyiseen virkaani (en ole tod mikään uraohjus!!) mutta haluan hoitaa sen hyvin. Ja haluan pitää itseni hyvässä kunnossa, jotta jaksan liikkua lasten kanssa ja pärjään omissa harrastuksissani.



Merkkituotteet, trendiruoka, matkustelu ja kaikki pintaliidoksi lueteltava on mulle vierasta. Haluan elää ihan perusarkea enkä ota lainkaan paineita siitä, mitä muut meistä ajattelevat.

se äärettömästi!!!

Ettekö te koskaan kaipaa mitään intohimoa elämäänne?



Itse olen kehittänyt noita monia. Kesällä puutarhanhoito (ehkä maailman rentouttavin intohimo), talvella taimikasvatus ja leivonta. Kirjat, teatteri ja elokuvat ovat taas niitä ympärivuotisia, joista voi nauttia aina. Ja jotenkin tuntuu että jos nuo asiat otettaisiin minulta pois, olisi elämä todella tylsää ja merkityksetöntä.

Jos ei ole intohimoa mihinkään, niin ei se tarkoita, että maataan päivät pitkät tekemättä mitään.

On meilläkin omakotitalo ja tekemistä, mutta ei se varsinaista intohimoa ole puutarhassa kykkiminen. Meillä myös kasvihuone, joten tulee kasvatettua taimia. Jos näistä joutuisi luopumaan, ei se mitään, jotain muuta tekemistä tulee tilalle, että mieli pysyy virkeänä.

Ettekö te koskaan kaipaa mitään intohimoa elämäänne? Itse olen kehittänyt noita monia. Kesällä puutarhanhoito (ehkä maailman rentouttavin intohimo), talvella taimikasvatus ja leivonta. Kirjat, teatteri ja elokuvat ovat taas niitä ympärivuotisia, joista voi nauttia aina. Ja jotenkin tuntuu että jos nuo asiat otettaisiin minulta pois, olisi elämä todella tylsää ja merkityksetöntä.

Nyt olen yli kolmekymppinen, mutta nuoruudessa matkustelin paljon ja ulkomailla, kiertelin festareita ja olin koko ajan liikkeessä.



Enää en kaipaa mitään ihmeempiä aktiviteetteja. Viikonloppuja odotan, jotta voisin nukkua pitkään ja ehkä leipoa tai maalata lasteni kanssa. Nautin käsitöistä, mutta en juurikaan koe tarvetta päästä kodin ulkopuolelle. Työni on hektistä, ja vapaa-ajalla on ihana ottaa rennosti vaan!



Minulla ei ole mitään tiettyjä keräilykohteita tai muitakaan esineitä tai tuotteita, joita erityisesti pyrkisin saamaan haltuuni. Elän omalla tavallani; joskus kyllä huomaan tämän perustyytyväisyyden aiheuttavan muissa hämmennystä. Ikään kuin kuuluisi asiaan olla joka toinen päivä v*ttuuntunut ja joka toinen päivä kuin kissa pistoksissa! Elän tasaisesti ja olen aina tyytyväinen :)

Pidän kyllä siitä, että koti on siisti ja silmää miellyttävä, mutta ikean peruskama riittää meille. Eineksiä ei käytetä, ruoanlaitto on ajoittain kivaa, ajoittain pakkopullaa. Perusraaka-ainekset riittävät ja suomalainen kotiruoka.



Vaatteissa käytössä on töissä "uniformu" eli muutama vaatekappale, joita en usein uusi. Vapaa-ajalla mukavuus on tärkeintä. Kasvienhoito on ihan jees, en siihenkään uhraa paljon aikaa ja energiaa.



Matkustelu, merkkituotteet ja luksus eivä kiinnosta. Jos voittaisin lotossa, tavoittelisin vielä askeettisempaa elämää. Jäisin pois töistä nimittäin. Käytän aikaa lukemiseen, neulomiseen ja uimiseen. Lukeminen on lähinnä intohimoa, muusta voisin luopua. Pienet kuviot riittävät.

No, mulla ei ole rahahuolia =ei velkaa, töissä käyn vain sen takia, että perusmenoihin on rahaa, ettei tarvitse ottaa säästöistä. Toisaalta muutaman vuoden välein on kiva käydä ulkomailla. Koti pitää olla suht' koht' siisti, mutta mitään luxusta en hae. Olkkarissakin lähes 10 vuotta vanha sohva, mutta kelpaa vielä aivan hyvin ja kissan takia en ole juuri nyt sitä uusimassa. Omiin vaatteisiin yritän hieman panostaa, en käy shoppailemassa perinteisesti, vaan lähinnä netistä tilailen. Kaikenlainen vouhotus ja jatkuva meno eivät sovi mulle lainkaan. Tavallinen arki on elämän perusta, ja siihen olen ihan tyytyväinen.

Intohimot on iän ja yhteiskunnallisten pettymysten kautta hävinnyt. Toisaalta, kun on ymmärtänyt, että suurin osa kaikesta "hienosta" on samanlaisten meidän kaltaisten törppöjen tekemää, niin on se hohto kadonnut. Matkustelu on ihan jees, muttei välttämätöntä varmaan eri syistä kuin monilla muilla, nimittäin osaan yleensä sitä kieltä, mitä paikassa puhutaan: viro, venäjä, unkari, saksa... ...joten on tullut ilmi, että samanlaisia pulliaisia ne ulkomaanelävätkin ovat.



Sitten nyt köyhänä pitkäaikaistyöttömänä kaikki rahanmeno pitää perustella ainakin itselleni, ja jonkin kirjan ostaminen, teatterissakäynti yms. ei oikeasti asiaa analyyttisesti ajatellen ole rahanmenon arvoista. Yhdestä paheesta en ole kokonaan luopunut, nimittäin alkomahooli on ihan jees. Raha viinaan ei mene hukkaan. Joka muuta väittää valehtelee, se on niitä elämän pieniä nautintoja.

tosin haluaisin, että minulla olisi joku "intohimo", johon voisi suunntata energiaa.

Ei tosiaan ole ja kaikki on hyvin juuri näin.