Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
9-vuotias ei innostu mistään muusta kun pelaamisesta :(
12.03.2012 |
Mitä tehdä 9-vuotiaan pojan kanssa, jota ei saa innostumaan mistää muusta kun pleikan pelaamisesta ja tietokoneella istumisesta? On kokeiltu harrastuksia jalkapalloa, sählyä, uintia, parkouria, laskettelua, hiihtoa, luistelua.... MIhinkään ei löydy intoa. On sanottu, että saa valita ihan minkä harrastuksen tahansa, mutta mikään ei kiinnosta. Kavereita ei oikein ole. Luonteeltaan on todella ujo ja arka. Onko kellään samanlaista lasta tai vinkkejä siihen miten toimia?
Kommentit (49)
Omani on nyt nuorisokodissa kun pelimaailma imaisi mukaansa ja kouluun ei enää menty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On luokkansa parhaimpia opplaita. ap
kehoitus keksiä itse omatoimista tekimistä muulle ajalle. 30min/päivä on ihan riittävä aika pelille, sen jälkeen muuta tekmistä. Ehköhän kohta ala harrastuksetkin kinnostamaan kun alkaa olla tylsää. Jos ala kiinnostamaan niin sanot että pakko valita yksi harrastus jossa alkaa käydä.
jossa käy kerran viikossa. Olen pitänyt siitä kiinni koko ajan. Mutta ei ole innostunut näistä harrastuksista ja lähtee niihin vain koska on pakko. ap
Lapsi ei oikeasti keksi itse mitään tekemistä eikä tee mitään muuta kuin lue jne. Jos haluaa hänet tekemään jotain, niin se tarkoittaa sitä, että mun pitää tehdä hänen kanssaan jotain tai lähteä harrastamaan. Leluja ja tekemistä oikeasti pitäisi löytyä, mutta luonne kun on tuollainen. Mä olen pakottanut ennen harrastuksiin ja se oikeasti rasitti lasta tosi paljon, nyt kun luovutin ja annoin olla, niin lapsikin voi paremmin. Edelleen toivon hänen itsensä löytävän jotain mieleistä tekemistä tai innostuvat meidän yhteisistä jutuista niin paljon, että haluaa alkaa sitä harrastamaan, mutta ei se pakottaminenkaan vuosi toisensa jälkeen ole mun mielestä oikea ratkaisu.
En siis ole ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka päivä ei saa pelata ja perheen yhteisiin juttuihin osallistuminen on edellytys siihen, että saa pelata. Itse en pakottaisi mihinkään harrastukseen jos on kotona viihtyvää tyyppiä, vaan nimenomaan pakottaisin perheen yhteisiin juttuihin kuten hiihtämään, luistelemaan, uimaan, kyläilemään, kävelylle jne.
Itse olen naimisissa miehen kanssa, joka tavatessamme käytännössä vietti kaiken aikansa tietokoneella. Myös hänen ystävänsä tekivät näin ja yhä edelleen 30-kymppisinä viettävät paljon aikaa tietokoneella. Mieheni osalta tämä tosin on lasten myötä jäänyt, työskentelee kyllä IT-alalla. Kerron tämän siksi, että jos nuorestasi kasvaa lähes kaiken aikansa tietokoneen parissa viettävä nuorimies (siis kun on yli 18v.), niin älä stressaa. Tämä maa tarvitsee näitä nörttejä, joiden "ura" usein alkaa pelaamisella.
mahdollisuus olisi ihan mihin vaan. Taloudellisesti ja ajallisesti voisi harrastaa mitä vaan ja kuinka usein vain. Itselläni ei tätä mahdollisuutta ollut lapsena ja on vaikea ymmärtää, ettei hän käytä mahdollisuutta. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei ollut lapsena mitään säännöllistä harrastusta. Ihan hyvä ihminen musta silti tuli.
Mutta oletteko kokeillut mitään soitinta? Kitaraa? Pianoa? Harrastuksen ei tarvitse aina olla liikuntaa.
noin pahassa tilanteessa ei auta, kuin lopettaa pelien pelaaminen kokonaan !
eli esim kahteen viikkoon ei YHTÄÄN pelaamista !
sitten keran viikossa esim tunti, ja kun onnistuu tuoa ja lapsi rauhoituu ja kiinnostuu muustakin, niin , voi antaa kaksikin kertaa viikoossa pelat jne
meillä sääntö on , ohjeiden mukainen, elikkä 2 tuntia liikuntaa joka päivä, ja maks 2 tuntia elektroniikkaa = eli sisältää pelaamisen tietokoneen tv katselun.
hyvin sujuu, kinaa ei ole , kun säännöistä pidetty aina kiinni : )
harrastuksia on kolme viikossa, kaverieta käy liki päivittäin, joiden kanssa osataan leikkiä .:), läksyt on tehyt jne jne
eli ap säännöt selväksi ja niistä pidetään kiiinni ! rangaistukseksi menee peli/tietsikka aika pois !
siitä se lähtee :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällä hetkellä hän on korkeasti kouluttautunut ja hyvin palkattu IT-ammattilainen. Edelleen viihtyy myös vapaa-aikana koneella.
Poika vain muutaman vuoden vanhempi. On kokeiltu musiikkiharrastusta, ostettu rummut, kitara, basso ja houkuteltu tunneille, bändikouluun. On viety lautailemaan, uimaan, kokeilemaan tennistä, sulkapalloa, houkuteltu kamerakerhoon, liikuntakerhoon, jalkapallokouluun. Käydään koko perheellä kirjastossa, hiihtämässä, pyöräilemässä. Melkein mikä tahansa harrastus kelpaisi meille, mutta poikaa ei kiinnosta mikään. Lomallakaan hän ei haluaisi minnekään, kotona vaan ja koneen äärellä.
Meilläkin on säännöt miten saa pelata, joka päivä on tehtävä tietyt jutut ennenkuin saa aloittaa pelaamisen: läksyt pitää tehdä ja käyttää koira lenkillä. Illalla pitää laitta kone kiinni klo 20 ja välillä pitää tehdä jotain muuta. Ei vaan kuulemma ole mitään tekemistä. Niinpä poika sitten makaa sängyllä ja kuuntelee musiikkia. Kotitöitä tekee kun sanon, että sitten saa pelata kun tyhjentää tisikikoneen ja vie roskat.
Tuntuu että koko elämä pyörii tietokoneen ja pleikkarin ja pelien ympärillä. Sama juttu tuntuu olevan monilla kavereillakin. Huoh. Koulussa ei suurempia ongelmia ole, ihan hyviä numeroita tulee eikä lintsaustakaan ole. Koulua poika kuitenkin on ilmoittanut vihaavansa.
Onko nämä meidän pojat jo ihan koukussa pelaamiseen? Jääkö oikea elämä elämättä? Ja mitä ihmettä sitä voisi vanhempana tehdä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mahdollisuus olisi ihan mihin vaan. Taloudellisesti ja ajallisesti voisi harrastaa mitä vaan ja kuinka usein vain. Itselläni ei tätä mahdollisuutta ollut lapsena ja on vaikea ymmärtää, ettei hän käytä mahdollisuutta. ap
Lapsesi ei ole sinä. Hän ei ole selvästi kiinnostunut samoista asioista kuin sinä. Anna lapsellesi tilaa olla oma itsensä äläkä pakota mihinkään harrastukseen jos ne ei kerran kiinnosta. Hän tekee niitä juttuja mitä haluaa (vanhemmat rajaa peliaikaa lähelle täysi-ikäisyyttä) eikä ne ole yhtään sen huonomipia kuin jääkiekkoharrastus tai klarinetin soittaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja joo, joskus 80-90-luvulla tietokoneita puunanneista tuli koodareita sun muita, nykyään suuri osa näistä koneella jumittavista ei tule olemaan mitään muuta kuin nettiriippuvaisia: ei pelaamalla tai facebookissa roikkumalla muututa tietokoneasiantuntijaksi...hohhoijokkaa.
Eikö se nuoren elämä juuri tuollaista ole? Ei siis minun korviini ainakaan kuulosta yhtään erikoiselta poikasi meininki. Samalaista se oli jo minunkin nuoruudessani - maattiin sängyllä ja kuunneltiin musiikkia. Silloin ei ollut pelejä ja nettiä, mutta ne ajat tuijotettiin telkkaria tai muuten vain lojuttiin. :)
Vanhempana ei voi kuin ehdotella eri harrastuksia ja toivoa, että innostusta löytyy. Ehkä kaverin kanssa voisivat keksiä jonkun yhteisen jutun?
Vai?
Katse peiliin.
Lapselle on annettu mahdollisuudet mihin vain. Pelata saa vain rajoitetusti ja valvotusti. Kyse on siitä, ettei mikään muu saa aikaan innostusta. Miten ihmeessä vanhemmat voi vaikuttaa siihen, mistä lapsi innostuu? Siihen kun löytäisin vastauksen. ap
Viikonloppuisin on aina joku kaveri kylässä, viemme luistelemaan, uimaan, Heurekaan, museoon, ostoksille, pyöräilemään, hiihtämään jne. lasta ja sen kavereita mukaan. Aika paljon ton ikäisen aktiviteetit on vielä viitsivistä vanhemmista kiinni ja liikunta tekee hyvää.
Viikonloppuisin on aina joku kaveri kylässä, viemme luistelemaan, uimaan, Heurekaan, museoon, ostoksille, pyöräilemään, hiihtämään jne. lasta ja sen kavereita mukaan. Aika paljon ton ikäisen aktiviteetit on vielä viitsivistä vanhemmista kiinni ja liikunta tekee hyvää.
Mitä teette lapsen kanssa yhdessä, perheenä? Millaista mallia itse näytät? Otatko lapsen mukaan leipomiseen, ulkoiluun, lumitöihin, hiihtoretkelle?
Tässä vain muutama kysymys mitkä tuli mieleeni.
Alue: Aihe vapaa
On käynyt erilaisissa harrastuksissa, mutta missään ei ole viihtynyt. Lähtee kyllä perheen kanssa liikkumaan, mutta ei yksin tai kavereiden kanssa. Viime syksynä en pakottanut mihinkään harrastukseenkaan, kun ei niissä kerran viihdy. Mies käskee antaa olemaan, kaikki kun eivät ole sosiaalisia ja harratavaisia tyyppejä. Mä olen todella tarkka mitä poika pelaa. Ei todellakaan mitään väkivaltaisia räiskintäpelejä ja ikärajoista pidetään tosi tarkasti kiinni. Mä en oikein tiedä miten tässä pitäisi edetä. Toivon, että joku kavereista saisi hänet innostettua kokeilemaan jotain harrastusta, kun mä en siinä onnistu kuin pakottamalla.