Oletko koskaan riidellyt kovaäänisesti pomosi kanssa?

ihan urakalla. Siinä lenteli vitut ja helvetinperkeleet, puolin ja toisin.

Vitutti urakalla! Mut edelleen ko. tyyppi on mun facebook-kamu, vaikka ei olla samalla työmaalla enää.

vähäeleisesti riidellyt ihan vakavasti, volyymiä nostamatta ja keskeyttämättä kertonut liittoni haastavan firman oikeuteen, jos ei tehdä niin kuin minä haluan ja tehdä kuuluu.

Ja on mun ex-pomo. Ihan itse lähdin työpaikasta, jossa pomon käsitys minusta työntekijänä määrittyi lähinnä erään narsistisen työntekijän valheiden perusteella. Jälkikäteen sitten ymmärsi asian laidan. Ja pidin huolen, että oli tavallista vaikeampaa löytää minun alan vastaavaa työntekijää auki jääneeseen työpaikkaan.



Ja kun joskus kehtaan valittaa nykyisestä työstäni jotain pikkuasiaa, niin muistelen sitä entistä kakkatunkiota ja ah, jaksan painaa vaikka palkatta nykyistä työtäni. Ja olen yliopistokoulutettu...

Meillä onneksi asiat riitelee, ei ihmiset. Meillä on molemmilla vahva ja samankaltainen näkemys työstä, mutta välillä, erityisesti väsyneenä, ne pienet erot nousevat elämää suuremmiksi asioiksi :)



Mun pomo on paras esimies, joka mulla on ikinä ollut!

aika sivistyneesti, mutta on meillä välillä molemmilla huuto tullut satunnaisesti!

Pomoni oli puhunut minusta pahaa seläntakana (ei liittynyt mitenkään työpanokseeni, olen yksikön ahkerampia työntekijöitä ihan mitattuna), halusin selvittää asian, ja kysyin pomoltani ihan asiallisesti ja neutraalisti, mitä hänen sanomisensa tarkoittaa.



Pomo alkoi huutamaan pää punaisena (hermoistui siitä, että jäi kiinni, ja siksi ylireagoi) ja alkoi syyttää minua hänen työrauhansa häiritsemisestä (oli nettaillut moottoripyöräsivustoilla, ei siis kuulunut työhän mitenkään, on hänen harrastuksensa, eli lusmuili eikä tehnyt töitään) vaikka olin ihan asiallisesti koputtanut työhuoneensa oveen ja kysynyt sopiiko tulla.



Pomoni sitten alkoi valehtelemaan ihan täyttäpäätä että ei ollut sanonut sitä mitä oli sanonut jne. Rauhallisesti vain kerroin, että halusin selvittää asian, ja että kai voimme siitä ihan näin aikuismaisesti rauhallisesti siitä keskustella. Parempi selvittää asia, että ei ole mitään epäselvyyksiä puolin sun toisin.



Sitten pomo alkoi kuulustella minua siitä, kuka asian minulle kertoi ja suuttui kun en kertonut. Sanoin, että asia ei millään tavalla hänelle kuulu, keltä sen asian kuulin.



No loppui siihen sitten se pahaapuhuminen seläntakana. Pyysin esimiestäni sanomaan asiat minulle suoraan, eikä puhua ikäviä takanani.



Esimieheni on lapsellinen, epäkypsä, sovinisti, jolla aina pitää olla joku jota simputtaa. Ei koskaan ota vastuuta omista töistään tai käytöksestää, ei kehu alaisiaan, mutta osaa kyllä heitä haukkua ja alistaa. Samaan aikaan kun hiostaa meitä tekemään niskalimassa töitä, itse surffailee netissä ja väistelee omia töitään.

Yhden kerran ulkomailta muistan hyvinkin, kun olin ihan raivoissani ja mielestäni syystä. Tämä herra vain piti mus söpönä, kun suutuin, argh.



Toinen mieleen jäänyt kerta oli, kun firman omistaja, jonka olisi kauan sitten pitänyt jäädä eläkkeelle, sotki kaiken suunnitellun ja sovitun ja perusteli vain, että koska hän maksaa palkkani, hän voi tehdä mitä vain. Minä aika lailla poltin päreeni :-).

Tämä herra vain piti mus söpönä, kun suutuin, argh.

Mulle käynyt miespuolisen pomon kanssa juuri samoin. Äijä yritti pistää asian leikiksi ja sanoi jotain just tyyliin. "Kyllä sä sitte oot niin syötävän söpö suutuessas". Silloin multa paloi pinna lopullisesti ja marssin firman toimarin juttusille ja sanoin että ellei osastolla tyyli muutu, niin teen valituksen seksualisesta häirinnästä.

Toisessa työpaikassa taas naispuolinen pomo yrittui laittaa töppäyksensä mun piikkiin ja ai että mä raivostuin. Huudettiin vastaanottoaulassa toisillemme naamat punaisina, kunnes asiakasinfosta joku tuli sanomaan, että voisitteko lopettaa, tai mennä muualle, kun asiakaatkin katsoo teitä jo pitkään.

Meillä onneksi asiat riitelee, ei ihmiset. Meillä on molemmilla vahva ja samankaltainen näkemys työstä, mutta välillä, erityisesti väsyneenä, ne pienet erot nousevat elämää suuremmiksi asioiksi :)

Kyllä mun mielestä ne ihmiset on aina, jotka riitelee :D

No juu, minä kyllä olen riidellyt pomon kanssa vaikka kuinka, mutta toisaalta olen perheyrityksessä töissä ja äitini on pomoni...

Narsistisen ex-pomon kanssa oltiin useinkin tukkanuottasilla, valitettavasti olin aina se häviävä osapuoli, vaikka olin poikkeuksetta oikeassa. Onneksi ei tarvitse katsella sitä kyykytystä enää ja olen pitänyt huolen, että ko. firma ei ole puheissani loistanut positiivisesti.