Hoikkuus vaatii itsekuria

Eikä tarvitse jos on luonnollisesti hoikka. 

Söitkö siis lapsen vanukkaan?

Ei kaikilla. Itselläni vaatii. Join tänään kaksi lasia viiniä ja siinä oli mun perjantain herkku. Ja senkin vuoksi jouduin karsimaan kaloreita lounaalla. Karkkia tai muuta sokerista herkkua en syö koskaan. 

Vierailija kirjoitti:

Eikä tarvitse jos on luonnollisesti hoikka. 

Tai jos käyttää stimulantteja.

Mä söin tänään kokonaisen kääretortun ja bubseja. Mulla ei ole itsekuria.

Luonnollisesti hoikkana ärsyttää, että kuvitellaan että se vaatii itsekuria tai jotain erityistä. Jotkut ei edes halua vanukkaita ja viettää aktiivista elämää JA on syntynyt onnellisten tähtien alla ja saanut oikeanlaisen ruuminrakenteen, ei siihen mitään sen kummempaa tarvitse.

Koitappa kasvattaa pikku lihasmassa, se jos joku vaatii jatkuvaa ylläpitoa. Itsellä päinvastoin, kokoajan on syötävä 😄

Kun katsoo sohvaperunoita, tajuaa, miten paisuminen vanhempana tapahtuu huomaamatta, ilmeisesti. Tämä auttaa itseään kontrolloimaan omaa painoa. Esim se treen kissallinen pariskunta, mies valuu sohvalla uudessa permanentissaan ja farkuissa joka suuntaan. huh. tekee vähän - pajlon- pahaa. 

Anoreksia on mielen ongelma. Mielellä on jokin pahasti. On joko rakkaussuruja, ei hyväksy omaa naiseuttaan/mieheyttään, on tullut hyväksikäytetyksi, on pakopaikka jollekin muille ongelmille jne jne.

Olen hoikka. En usko, että lihoasin yhdestä vanukkaasta tai kahdesta.

Olen joskus painanut yli 30 kiloa enemmän kuin nyt. Itsekuria se laihtuminen lähinnä kyllä vaati.

Rutiini on hyvä. Eli ateriat samaan aikaan ja monet niistä aika samanlaisia joka päivä, siis tietyt aterian palaset. Sitten vielä sellaista ruokaa mikä pitää nälkää. Mitään vanukkaita en söisi, chiaa lukuunottamatta.

Näin hoikkana ja syömishäiriöllä mm hedelmällisyyden ja aivokemiat pilanneetna

mua ärsyttää kaikki jeesustelijat, jotka puuttuu muiden syömisiin ja koittaa nostaa itseään muiden yli ulkomuotonsa takia.

Joillakin vaatii itsekuria ja joillakin ei. Syön mitä haluan ja olen hoikka. En edes liiku paljoa. Tarkoitus olisi nostaa painoa koska se on hiipunut hiukan turhan pieneksi. Olen lisännyt syömistä hiukan mutta vielä ei ole vaikutusta. 

Ihmettelen sitä paljonko lihavat ihmiset syövät. Syön nimittäin nyt aika paljon ja paino ei tunnu nousevan. Lihavien täytyy mässäillä todella paljon saavuttaakseen valtavan kokonsa ja ylläpitääkseen sitä.

Tietenkin vanukkaan jälkeen tekee toista mieli, sehän on täynnä koukuttavaa sokeria. Jos syö yhden, on vaikea olla syömättä toista. Mutta on todella helppo jättää se vanukas kaupasta ostamatta. Tai vaikka joku toinen olisi ostanut, niin on helppo olla syömättä. Sama kuin keksien kanssa - yksi on liikaa ja 10 on liian vähän.

Olen hoikka, 165 vm ja 55 kg, ja syön mitä haluan. Mutta syön aika vähän. Tulen pienestä kylläiseksi. En oikeastaan ikinä himoitse mitään ruokaa, minulla ei ole kummoinenkaan makuaisti. En pidä rasvaisista ruuista, jo pienenä minulle tuli niistä huono olo. Esim majoneesi ja kaikki uppopaistettu ällöttää. En tykkää juustoista. En juo kaljaa enkä siideriä. Viiniä kyllä kuluu. Suklaasta tykkään mutta sekin alkaa tökkiä parin palan jälkeen. Päivässä syön yhden lämpimän aterian, se voi olla vaikka kanaa ja pastaa. Illalla syön jotain pientä, pari karjalanpiirakkaa tai sämpylän. Liikun paljon.

Vaatii enemmänkin hyvän aineenvaihdunnan ja sen ylläpitämisen ja tietämisen, ja kuri vasta, jos noissa edellämainituissa kohdin homma tökkii.

En ymmärrä lihavuusleikkausten myöntämistä ihmisille, jotka eivät liiku yhtään. Tai eivät ole koskaan liikkuneet. Silvotaan tervettä kudosta. Sitten on hivenainevajeita ym., kun ruokaa ei saa tarpeeksi. Liikkumiseen ei ole mitään estettä. Kaikki matkat tehdään autolla, vaikka voisi pyöräillä tai kävellä. Liian hövelisti annetaan lupa leikkauksiin, koska monikin valehtelee syömisiensä määrän. Onnistuuhan se vaadittava alkulaihdutuskin. Miksi sitä ei voi vain jatkaa ja tehdä se tärkein eli pään sisäinen työ ja opetella syömään "tavallisia annoksia" eli yhden ihmisen tarpeeseen. Moni venyttää vatsalaukkunsa leikkauksesta huolimatta ja lihovat takaisin. Hirveää rahan ja ajan haaskausta kuormitetussa terveydenhuollossa. 

Oöen 169 ja 57 kg. Syön n 1700 kaloria påivässä arkena ja lauantaisin selkeesti enemmän.

Meillä ei ole ikinä jälkiruokaa kotona, ellei ole selkeä juhla ja vieraita.

Olen perso makealle ja voisin lihota helposti