Hoikkuus vaatii itsekuria

Vierailija kirjoitti:

Olen hoikka, 165 vm ja 55 kg, ja syön mitä haluan. Mutta syön aika vähän. Tulen pienestä kylläiseksi. En oikeastaan ikinä himoitse mitään ruokaa, minulla ei ole kummoinenkaan makuaisti. En pidä rasvaisista ruuista, jo pienenä minulle tuli niistä huono olo. Esim majoneesi ja kaikki uppopaistettu ällöttää. En tykkää juustoista. En juo kaljaa enkä siideriä. Viiniä kyllä kuluu. Suklaasta tykkään mutta sekin alkaa tökkiä parin palan jälkeen. Päivässä syön yhden lämpimän aterian, se voi olla vaikka kanaa ja pastaa. Illalla syön jotain pientä, pari karjalanpiirakkaa tai sämpylän. Liikun paljon.

Tämä mullakin, olen hoikka vielä vaihdevuosissakin. Ei tarvitse kieltäytyä mistään kun ei tee mieli mitään, ei tarvitse itsekuriakaan. Huono ruokahalu riittää.

Jaa. Enpä ole huomannut. Syön kun on nälkä eikä mistään tarvitse kieltäytyä. Helposti pysyy hoikkana vaikken edes harrasta liikuntaa koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Jaa. Enpä ole huomannut. Syön kun on nälkä eikä mistään tarvitse kieltäytyä. Helposti pysyy hoikkana vaikken edes harrasta liikuntaa koskaan.

Lihavilla nälkäjärjestelmä on vioittunut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen hoikka, 165 vm ja 55 kg, ja syön mitä haluan. Mutta syön aika vähän. Tulen pienestä kylläiseksi. En oikeastaan ikinä himoitse mitään ruokaa, minulla ei ole kummoinenkaan makuaisti. En pidä rasvaisista ruuista, jo pienenä minulle tuli niistä huono olo. Esim majoneesi ja kaikki uppopaistettu ällöttää. En tykkää juustoista. En juo kaljaa enkä siideriä. Viiniä kyllä kuluu. Suklaasta tykkään mutta sekin alkaa tökkiä parin palan jälkeen. Päivässä syön yhden lämpimän aterian, se voi olla vaikka kanaa ja pastaa. Illalla syön jotain pientä, pari karjalanpiirakkaa tai sämpylän. Liikun paljon.

Tämä mullakin, olen hoikka vielä vaihdevuosissakin. Ei tarvitse kieltäytyä mistään kun ei tee mieli mitään, ei tarvitse itsekuriakaan. Huono ruokahalu riittää.

Kahvilla saa tämän aikaan, liikkumattomuudella j yksinkertaisesti totuttamalla kehon olemaan syömättä esim. vaan kun ei jaksa tehdä ruokaa. Sitten ei tee enää mielikään. En ymmärrä lihoamista.

Älä syö niitä vanukkaita, joissa on lasinsiruja.

Alttius lihomiseen on geeneissä, vaikka itse lihavuus ei suoraan. Lihavuus on monisyinen sairaus, ei mitään itsehillintää tai sen puutetta. On yksinkertaisesti väärin ja ihan turhaa syyllistää ja väittää niin. Joku ei liho vaikka söisi elämänsä pelkkää roskaruokaa ja toinen lihoo tavallisella ruokasuositusten mukaisella ruoalla (ja normaaleilla annoksilla). 

Oli muuten joku tutkimus missä oli identtiset kaksoset. Toinen oli hoikka/normaalipainoinen ja toinen oli lihava/ylipainoinen. Kun lihavan suolistomikrobeja tms siirrettiin samaa ruokaa ja liikuntaa saaviin geneettisesti identtisisiin hiiriin, niistä hiiristä toiseen, niin se lihoi ja toinen ei. Ei ollut mistään itsehillinnästä kyse.

Mutta faktathan, ja ihmisten hyvinvointi, ei haukkujia ja syyllistäjiä kiinnosta.

Itsekuria on mutta mitäs jos ei ole mitään motivaatioo kurittaa itseään pysymään hoikkana, ellei sitten sairastu vakavasti tai ei muuten jaksa kantaa ylikuormaa. Ei ihmisen ulkonäkö kerro mitään itsekurista ja sisukkuudesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen hoikka, 165 vm ja 55 kg, ja syön mitä haluan. Mutta syön aika vähän. Tulen pienestä kylläiseksi. En oikeastaan ikinä himoitse mitään ruokaa, minulla ei ole kummoinenkaan makuaisti. En pidä rasvaisista ruuista, jo pienenä minulle tuli niistä huono olo. Esim majoneesi ja kaikki uppopaistettu ällöttää. En tykkää juustoista. En juo kaljaa enkä siideriä. Viiniä kyllä kuluu. Suklaasta tykkään mutta sekin alkaa tökkiä parin palan jälkeen. Päivässä syön yhden lämpimän aterian, se voi olla vaikka kanaa ja pastaa. Illalla syön jotain pientä, pari karjalanpiirakkaa tai sämpylän. Liikun paljon.

Tämä mullakin, olen hoikka vielä vaihdevuosissakin. Ei tarvitse kieltäytyä mistään kun ei tee mieli mitään, ei tarvitse itsekuriakaan. Huono ruokahalu riittää.

Kahvilla saa tämän aikaan, liikkumattomuudella j yksinkertaisesti totuttamalla kehon olemaan syömättä esim. vaan kun ei jaksa tehdä ruokaa. Sitten ei tee enää mielikään. En ymmärrä lihoamista.

Mä olen lääkkeetön adhd, luonnostaan huono  syömään. En juuri tunne nälkää, sekin menee usein sekaisin janon kanssa ja aversiot ovat tosi voimakkaita. Esimerkiksi alkoholia en pysty juomaan, en yksinkertaisesti saa sitä alas kun se on niin pahaa. Sama suklaan kanssa. Näillä spekseillä on helppoa olla hoikka, mutta muita harmia riittää.

Onhan se todella vaikeeta ymmärtää sellaista mitä ei ole itse kokenut. 

Silloin on sairas jos ei jaksa tehdä ruokaa. Suosittelisin terveystarkastukseen. 

Vierailija kirjoitti:

Alttius lihomiseen on geeneissä, vaikka itse lihavuus ei suoraan. Lihavuus on monisyinen sairaus, ei mitään itsehillintää tai sen puutetta. On yksinkertaisesti väärin ja ihan turhaa syyllistää ja väittää niin. Joku ei liho vaikka söisi elämänsä pelkkää roskaruokaa ja toinen lihoo tavallisella ruokasuositusten mukaisella ruoalla (ja normaaleilla annoksilla). 

 

Oli muuten joku tutkimus missä oli identtiset kaksoset. Toinen oli hoikka/normaalipainoinen ja toinen oli lihava/ylipainoinen. Kun lihavan suolistomikrobeja tms siirrettiin samaa ruokaa ja liikuntaa saaviin geneettisesti identtisisiin hiiriin, niistä hiiristä toiseen, niin se lihoi ja toinen ei. Ei ollut mistään itsehillinnästä kyse.

 

Mutta faktathan, ja ihmisten hyvinvointi, ei haukkujia ja syyllistäjiä kiinnosta.

Ja mistä luulet niiden suolistobakteerien tulevan? Ne tulevat siitä mitä suuhusi pistät.

Vierailija kirjoitti:

Eikä tarvitse jos on luonnollisesti hoikka. 

Kaikki ihmiset ovat luonnostaan hoikkia. Kukaan ei synny läskiksi vaan ihan itse lihottaa itsensä.

Ihminen voi olla luonnosta hoikka, kiitos hyvien suolistobakteerien ja geenien. Laihduttaminen vaatii itsekuria, jos on ylipainoa ja kun on saatu paino laihduttamalla alas, siellä pysyminen se vasta itsekuria vaatiikin. 

Totta. Itsekuria täytyisi käyttää, joten on sääli, että sinulla pösilöllä ei sitä ole.

Vierailija kirjoitti:

Olen joskus painanut yli 30 kiloa enemmän kuin nyt. Itsekuria se laihtuminen lähinnä kyllä vaati.

Minä pudotin 20 kg ja olen samaa mieltä siitä, että painon pudotus vaatii itsekuria. 

Olen myös sitä mieltä ettei painon pudottaminen kuitenkaan vaadi mitään nälkäkuureja ja jos sen tekee maltilla ja pysyvillä elämäntapamuutoksilla tavoitepainossa pysyminen ei sitten enää vaadikaan isoja ponnisteluja. Jos syö pääasiassa terveellisesti kroppa kyllä kestää painon pudotuksen jälkeen myös silloin tällöin kohtuudella jotain herkkukujakin mitkä eivät enää muuten kuulu normaaliin ruokavalioon. Minkä verran voi lihomatta herkkuja syödä täytyy jokaisen itse kokeilemalla todeta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen hoikka, 165 vm ja 55 kg, ja syön mitä haluan. Mutta syön aika vähän. Tulen pienestä kylläiseksi. En oikeastaan ikinä himoitse mitään ruokaa, minulla ei ole kummoinenkaan makuaisti. En pidä rasvaisista ruuista, jo pienenä minulle tuli niistä huono olo. Esim majoneesi ja kaikki uppopaistettu ällöttää. En tykkää juustoista. En juo kaljaa enkä siideriä. Viiniä kyllä kuluu. Suklaasta tykkään mutta sekin alkaa tökkiä parin palan jälkeen. Päivässä syön yhden lämpimän aterian, se voi olla vaikka kanaa ja pastaa. Illalla syön jotain pientä, pari karjalanpiirakkaa tai sämpylän. Liikun paljon.

Tämä mullakin, olen hoikka vielä vaihdevuosissakin. Ei tarvitse kieltäytyä mistään kun ei tee mieli mitään, ei tarvitse itsekuriakaan. Huono ruokahalu riittää.

Istutteko työksenne? Minä en. Aamupala kuudelta ja yhdeksältä on jo nälkä. Yhdeltätoista on jo seuraavan kerran nälkä. Sitten kahdelta, neljältä, viimeisen kerran noin kahdeksalta. Fyysisen työn takia ei voi syödä isoa määrää kerralla eikä myöskään ole aikaa syödä (en osaa hotkia). 

Painoon vaikuttavat tekijät ovat monimutkaisia. Lihavuus ei ole ihmisen omaa moraalista epäonnistumista. Painosta ei voi päätellä ihmisen itsekuria, elintapoja eikä sitä, kuinka paljon hän tekee terveytensä eteen. Sama ruoka ja sama liikuntamäärä eivät takaa samaa painokehitystä, eikä hyvä tai huono elintapa yksin määrää, lihoaako ihminen vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alttius lihomiseen on geeneissä, vaikka itse lihavuus ei suoraan. Lihavuus on monisyinen sairaus, ei mitään itsehillintää tai sen puutetta. On yksinkertaisesti väärin ja ihan turhaa syyllistää ja väittää niin. Joku ei liho vaikka söisi elämänsä pelkkää roskaruokaa ja toinen lihoo tavallisella ruokasuositusten mukaisella ruoalla (ja normaaleilla annoksilla). 

 

Oli muuten joku tutkimus missä oli identtiset kaksoset. Toinen oli hoikka/normaalipainoinen ja toinen oli lihava/ylipainoinen. Kun lihavan suolistomikrobeja tms siirrettiin samaa ruokaa ja liikuntaa saaviin geneettisesti identtisisiin hiiriin, niistä hiiristä toiseen, niin se lihoi ja toinen ei. Ei ollut mistään itsehillinnästä kyse.

 

Mutta faktathan, ja ihmisten hyvinvointi, ei haukkujia ja syyllistäjiä kiinnosta.

Ja mistä luulet niiden suolistobakteerien tulevan? Ne tulevat siitä mitä suuhusi pistät.

Suolistomikrobisto ei ole ainoastaan sen seurausta, mitä ihminen syö. Ruokavalio on yksi tärkeimmistä siihen vaikuttavista tekijöistä, mutta se ei ole ainoa.

Suolistomikrobistoon vaikuttavat muun muassa:

Geenit ja elimistön biologia: ne voivat vaikuttaa esimerkiksi suoliston ympäristöön, immuunipuolustukseen ja siihen, millaiset mikrobit menestyvät.

Varhaiselämän tapahtumat: syntymätapa, imetys, lapsuuden ravinto ja varhaiset mikrobialtistukset vaikuttavat mikrobiston kehitykseen.

Lääkkeet ja sairaudet: esimerkiksi antibiootit voivat muuttaa mikrobiston koostumusta huomattavasti.

Elinympäristö ja muut elämäntapatekijät: esimerkiksi ikä, stressi ja elinolosuhteet voivat vaikuttaa mikrobistoon.

Muut mikrobit ja niiden väliset vuorovaikutukset: mikrobisto on ekosysteemi, jossa eri lajien väliset suhteet vaikuttavat siihen, mitkä mikrobit menestyvät.

Lisäksi vaikutus kulkee molempiin suuntiin: ruokavalio muokkaa mikrobistoa, mutta mikrobisto voi puolestaan vaikuttaa siihen, miten elimistö käsittelee ravintoa ja säätelee aineenvaihduntaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alttius lihomiseen on geeneissä, vaikka itse lihavuus ei suoraan. Lihavuus on monisyinen sairaus, ei mitään itsehillintää tai sen puutetta. On yksinkertaisesti väärin ja ihan turhaa syyllistää ja väittää niin. Joku ei liho vaikka söisi elämänsä pelkkää roskaruokaa ja toinen lihoo tavallisella ruokasuositusten mukaisella ruoalla (ja normaaleilla annoksilla). 

 

Oli muuten joku tutkimus missä oli identtiset kaksoset. Toinen oli hoikka/normaalipainoinen ja toinen oli lihava/ylipainoinen. Kun lihavan suolistomikrobeja tms siirrettiin samaa ruokaa ja liikuntaa saaviin geneettisesti identtisisiin hiiriin, niistä hiiristä toiseen, niin se lihoi ja toinen ei. Ei ollut mistään itsehillinnästä kyse.

 

Mutta faktathan, ja ihmisten hyvinvointi, ei haukkujia ja syyllistäjiä kiinnosta.

Ja mistä luulet niiden suolistobakteerien tulevan? Ne tulevat siitä mitä suuhusi pistät.

Suolistomikrobisto ei ole ainoastaan sen seurausta, mitä ihminen syö. Ruokavalio on yksi tärkeimmistä siihen vaikuttavista tekijöistä, mutta se ei ole ainoa.

Suolistomikrobistoon vaikuttavat muun muassa:

Geenit ja elimistön biologia: ne voivat vaikuttaa esimerkiksi suoliston ympäristöön, immuunipuolustukseen ja siihen, millaiset mikrobit menestyvät.

Varhaiselämän tapahtumat: syntymätapa, imetys, lapsuuden ravinto ja varhaiset mikrobialtistukset vaikuttavat mikrobiston kehitykseen.

Lääkkeet ja sairaudet: esimerkiksi antibiootit voivat muuttaa mikrobiston koostumusta huomattavasti.

Elinympäristö ja muut elämäntapatekijät: esimerkiksi ikä, stressi ja elinolosuhteet voivat vaikuttaa mikrobistoon.

Muut mikrobit ja niiden väliset vuorovaikutukset: mikrobisto on ekosysteemi, jossa eri lajien väliset suhteet vaikuttavat siihen, mitkä mikrobit menestyvät.

Lisäksi vaikutus kulkee molempiin suuntiin: ruokavalio muokkaa mikrobistoa, mutta mikrobisto voi puolestaan vaikuttaa siihen, miten elimistö käsittelee ravintoa ja säätelee aineenvaihduntaa

Ylisiisteys, yksipuolinen ruokavalio, prosessoitu ruoka etkä ikinä päässyt mökille tai metsään? Aika paljon vaikuttaa myös se jos vanhemmat opettavat syömään keksiä ja kakkua! Meillä ei tuollaista höttöä ollut, enkä sitä aikuisenakaan kaipaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen hoikka, 165 vm ja 55 kg, ja syön mitä haluan. Mutta syön aika vähän. Tulen pienestä kylläiseksi. En oikeastaan ikinä himoitse mitään ruokaa, minulla ei ole kummoinenkaan makuaisti. En pidä rasvaisista ruuista, jo pienenä minulle tuli niistä huono olo. Esim majoneesi ja kaikki uppopaistettu ällöttää. En tykkää juustoista. En juo kaljaa enkä siideriä. Viiniä kyllä kuluu. Suklaasta tykkään mutta sekin alkaa tökkiä parin palan jälkeen. Päivässä syön yhden lämpimän aterian, se voi olla vaikka kanaa ja pastaa. Illalla syön jotain pientä, pari karjalanpiirakkaa tai sämpylän. Liikun paljon.

Tämä mullakin, olen hoikka vielä vaihdevuosissakin. Ei tarvitse kieltäytyä mistään kun ei tee mieli mitään, ei tarvitse itsekuriakaan. Huono ruokahalu riittää.

Istutteko työksenne? Minä en. Aamupala kuudelta ja yhdeksältä on jo nälkä. Yhdeltätoista on jo seuraavan kerran nälkä. Sitten kahdelta, neljältä, viimeisen kerran noin kahdeksalta. Fyysisen työn takia ei voi syödä isoa määrää kerralla eikä myöskään ole aikaa syödä (en osaa hotkia). 

En, 15000 askelta per (2-)vuoro on vakio. Sairaalassa heiluessa taukoja ei tosiaan juuri ole. En pysty aamupalaan, mun ruoka-ajat ovat suunnilleen 11, 15, 19 vuorosta riippumatta. Ja pienet annokset kun ei vaan uppoa.