Yh avautuu rumasti ydinperheille!

Olen aivan samaa mieltä. Yh:t oppii aika nopeasti verkostoutumaan, kun muutakaan vaihtoehtoa ei ole ja onneksi yh:t on myös hyvin solidaarisia keskenään.



Kunpa suomi olisi avoimempi myös meitä yhden vanhemman perheitä kohtaan!

mutta ei niin avuton, että ei saa kahta iltaa vuodessa järjestettyä lastenhoitajaa.



Olen ollut myös katkera, mutta nykyään harmittaa eniten se, että ihmiset on niin avuttomia ja kylmiä, etteivät auta toisiaan ja verkostoidu.



ap

hyvä pointti ap! Suomalaiset ovat erittäin taipuvaisia käpertymään koteihinsa, mun mies hyvänä esimerkkinä. Itse olen sosiaalisempi enkä kaihda avun pyytämistä.

Olen sinänsä ihan samaa mieltä AP:n kanssa, mutta minusta tässä ei tarvitse mitään yh/ydinperhe-vastakkainasettelua.



Yksinäisiä, verkostoitumattomia löytyy varmasti ihan jokaisesta perhemuodosta...



Mutta siis joo. Komppaan myös, että ystäviä ja läheisiä täytyy kyllä ihan itse haalia ympärilleen, ja ne tuttavuudetkin jotka jo löytyvät, vaativat ylläpitoa. Jos tutustumiseen ja sosiaalisuuteen ei löydy intoa, niin silloinhan siihen sosiaalisuuteen kuluvan energian voi käyttää siihen että hoitaa sen perheensä ilman sitä tukiverkkoa.



Itse kannatan tukiverkon olemassaoloa, ja olen kyllä aktiivisesti sen eteen sitten työskennellytkin.



Ja kyllä, tukiverkon haaliminen onnistuu myös kiireisen perhe-elämän keskellä, jos sen asettaa prioriteettilistalleen. Ainakin minulta onnistuu kyllä sosiaalinen kanssakäyminen nyt kun asutaan vieraalla minulle tuntemattomalla paikkakunnalla muutaman kuukauden ikäisten kaksosten kanssa. Sitä varten on noi perhekerhot yms...

ei tarvi kummempaa tukiverkkoa jos toinen vanhemmista vahtii muksuja aina kun toisella minoa ja toisin päin.:DPlus jos isovanhemmat,sisarukset apuna niin mitä sitä vieraita pyytelemään.Jos viihtyy keskenään niin mikäs siinä.Jos olisi yksin tilanne olisi toinen tottakai.

ei tarvi kummempaa tukiverkkoa jos toinen vanhemmista vahtii muksuja aina kun toisella minoa ja toisin päin.:DPlus jos isovanhemmat,sisarukset apuna niin mitä sitä vieraita pyytelemään.Jos viihtyy keskenään niin mikäs siinä.Jos olisi yksin tilanne olisi toinen tottakai.

ja sisarukset on jo tukiverkko. Jos ei tukiverkkoa ole, ja vanhemmat esim. haluavat tehdä jotai kahdestaan, on hieman b´vaikea pyytää sitä toista vanhemmista vahtimaan. Eri asia sitten, jos ei halua tehdä mitään kahdestaan.

Samaa ihmettelen minäkin. Olen totaali yh, mutta silti löytyy tukiverkostoja, jotka olen luonut tyhjästä IHAN itse.

Tämä avaus meinasi alkaa tosissaan naurattamaan... Ei toki haittaa vaikka ap avauduit mutta hupaisaa ajatella miten kuvittelet että kaikki ydinperheet käpertyvät koteihinsa ja ilmeisesti luulet että kaikilla yh:illa on valtaisa ITSE järjestetty tukiverkko ympärillään. Että kun meinaa nämä yleistykset olla nykyään arkipäivää.



Hienoa on että sinulla on se tukiverkkosi! Mutta esimerkkinä vaan että on minullakin tukiverkkoa paljonkin vaikka minulla on myös rakas ydinperhe ympärilläni! Lastenhoitoa järjestän silloin kun on tarvetta, ystävien seuraakin on riittävästi. Miksi ihmeessä kuvittelet ettei ydinperheellisellä voisi olla noita perusasioita??? Olet nähnyt JOIDENKIN ydinperheiden tilannetta mutta huomaappa se että ON olemassa erilaisia ydinperheitä.

Luulin että sinulla on jotain ydinperheitä vastaan, mutta sinulla olikin jotain vastaan niitä vanhempia jotka eivät rakenna itse tukiverkkoja.



Täytyy sanoa että minun tuttavapiiriini ei kuulu ainuttakaan ydinperhettä joka ei koskaan tapaisi ketään muuta kuin toisensa.

ydinperheelle? Sinulla on varmasti paljon annettavaa, koska olet itse saanut niin paljon. Vaikutat myös hyvin empaattiselta ihmiseltä, joka ei kadehdi toiselta naiselta miestä vaan on valmis antamaan apunsa kenelle tahansa, joka sitä tarvitsee. Voisit vaikka neuvolassa ilmoitella.

Yh:na sosiaalinen elämä oli paljon monipuolisempi tavallaan. Perheellisenä taas olen huomannut, että kontaktien ylläpitäminen on vaikeaa.



Tapaisin kyllä ihmisiä, mutta ei mun kaverit enää halua tulla meille vain mua tapaamaan, kun yhtäkkiä nähdään vain perheen parissa. Ja toisaalta perheellisistäkin tavata haluavat vain ne, joilla samanikäiset lapset.

meillä ei ole tukiverkkoa keskustelusta, joka taas pyörii täällä. Aina sama virsi, ei oo ketään, kun ei ole isovanhempien tukea. Ei olla oltu 15 vuoteen missään keskenään, mutta ei hätää voidaan katsoa telkkaria katkerina yhdessä!!!



Se tukiverkko voidaan rakentaa, jos OIKEAA TAHTOA ON!



Yhtä paljon mua ärsyttää, saako vieraat lapset meillä ruokaa ketju. Ei saa, kun halutaan olla ja syödä perheenä, eikä meillä riitä pihvit muiden lapsille. Lähetän aina naapureiden ipanat koteihinsa syömään, etteivät ala nurkumaan nurkissa meidän voileipiä ja makkaraa.



SITÄ SAA MITÄ TILAA. Avoimet ovet, tuo ihmisiä luokse. Suljetut pitää ihmiset loitolla.



ap

Missä sinä silloin olet? Vonkaamassa seksiä perheenisiltä tietysti.

meillä ei ole tukiverkkoa keskustelusta, joka taas pyörii täällä. Aina sama virsi, ei oo ketään, kun ei ole isovanhempien tukea. Ei olla oltu 15 vuoteen missään keskenään, mutta ei hätää voidaan katsoa telkkaria katkerina yhdessä!!! Se tukiverkko voidaan rakentaa, jos OIKEAA TAHTOA ON! Yhtä paljon mua ärsyttää, saako vieraat lapset meillä ruokaa ketju. Ei saa, kun halutaan olla ja syödä perheenä, eikä meillä riitä pihvit muiden lapsille. Lähetän aina naapureiden ipanat koteihinsa syömään, etteivät ala nurkumaan nurkissa meidän voileipiä ja makkaraa. SITÄ SAA MITÄ TILAA. Avoimet ovet, tuo ihmisiä luokse. Suljetut pitää ihmiset loitolla. ap

ettei tuota sinun tarinaasi nyt varmasti mitenkään yleismaailmalliseksi voi yleistää. Joillain yhäreillä on laaja sosiaalinen verkosto, toisilla ei. Joillain ydinperheellisillä on sosiaalinen verkosto laaja, toisilla olematon.



Jos nyt jäisin yhäriksi, keiden kanssa alkaisin olla kontaktissa? Toisten yhärien kanssa varmaan. Ja kas kummaa, heidänkin elämässään jo on lapsia, eli eivät he mitenkään pyyteettömästi apua anna, vaan vaihtarina.



Miten se siis eroaa perheiden ystävyydestä? Aina tarvitaan vastavuoroisuutta.



Nyt minun aikani jakautuu työn ja perheen kesken. Ei minulla ole aikaa eikä kauheasti hinkuakaan käydä ystävättärien kanssa jossain ja ylläpitää perheen ulkopuolista ystävyyssuhdetta. Yhäreille sellainen harvoin tapahtuva yhteydenpito tuskin kävisi, koska heillä ei sitä parisuhdetta ole ja tarve sosiaaliseen kontaktiin lienee siten hiukan isompi. Mutta kas: ydinperheystävilleni on ihan ok, että tavataan vain pari kertaa vuodessa - HEIDÄNKIN elämäntilanteensa on perhekeskeinen ja kiireinen.



Toisin sanoen: sama elämäntilanne yhdistää. JOS haluaisin, voisin toki alkaa väkertää yya-henkistä lastenvaihtojärjestelmää, mutta kun en viitsi enkä kauheasti kaipaakaan. Jos joku kysymällä kysyy parisuhdeviikonloppujemme määrää, voin vastata, ettemme sellaisia vietä, koska tukiverkkoa ei ole - MUTTA SE EI TARKOITA SITÄ, että asia olisi meille ongelma tai kauheasti sellaisia viikonloppuja kaipaisimme.

juuri siksi, että mua ärsyttää ihmisten saamattomuus. Ehkä musta on tullut suvaitsematon näitä uusavuttomia ihmisiä kohtaan, jotka eivät halua muita ihmisiä elämäänsä, koska minä ja meidän perhe ekaksi.



Minulla on jo ystäväperheet, jotka ovat valikoituneet, kuudes luokkalainen poika ja poikaystävä, jonka kanssa etsimme yhteistä kotia. En jaksaisi taas pieniä lapsia nurkissa ollakseni kiva ja minulla on kaksi alle kaksivuotiasta kummityttöä, jotka pääsevät meille aina yökylään kun haluavat. Ihan vaan sen takia, että uskon kaikkien avo-ja avioliittojen tarvitsevan välillä parisuhdeaikaa ja hotelliöitä. Sitä paitsi pidän lapsista! Tutuista lapsista.



ap

paitsi niitä kummilasten perheitä. Parisuhteessa elävillähän ei voi olla kummilapsia, olin vallan unohtanut.

juuri siksi, että mua ärsyttää ihmisten saamattomuus. Ehkä musta on tullut suvaitsematon näitä uusavuttomia ihmisiä kohtaan, jotka eivät halua muita ihmisiä elämäänsä, koska minä ja meidän perhe ekaksi. Minulla on jo ystäväperheet, jotka ovat valikoituneet, kuudes luokkalainen poika ja poikaystävä, jonka kanssa etsimme yhteistä kotia. En jaksaisi taas pieniä lapsia nurkissa ollakseni kiva ja minulla on kaksi alle kaksivuotiasta kummityttöä, jotka pääsevät meille aina yökylään kun haluavat. Ihan vaan sen takia, että uskon kaikkien avo-ja avioliittojen tarvitsevan välillä parisuhdeaikaa ja hotelliöitä. Sitä paitsi pidän lapsista! Tutuista lapsista. ap

joo, jos töihin menen tarkoittaa sitä että lapsen on pärjättävä yksin sen aikaa. Ei ole vaihtoehtoja mulla, kun tietenkin...työttömyys.

Ihan asiaa kirjoitat tuosta tukiverkon hankkimisesta itse, mutta en oikein ymmärrä,miten tämä on yh- tai 2-h kysymys?



Onhan tukiverkollisia yh-ta ja tukiverkottomia ydinperseitä ja päinvastoin, vai?

toisensa löytää. Meillä on myös toimiva verkosto, nimenomaan heitä, joilla ei ole sukulaisia lähimailla.

Mä olen aina luullut, että kaikilla lapsilla on kummit. Ettekö te valinneet sellaisia kummeja, jotka ovat oikeasti kiinnostuneita auttamaan, joille kehtaa sanoa, että nyt ois kiva, jos auttaisit ja ovat valmiita ottamaan lapsen yhdeksi yöksi hoitoon?