Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yh avautuu rumasti ydinperheille!
16.01.2012 |
Olen tehnyt lapseni ilman isää. Olen alusta asti tottunut siihen, että jos haluaa aikuista seuraa, sitä pitää järjestää.
Olen kiertänyt kerhot ja puistot ja yh-olohuoneet ja muskarit aikoinani ja ITSE JÄRJESTÄNYT ITSELLENI TUKIVERKON olemalla avoin ja kutsumalla ihmisiä elämääni.
Sillä aikaa nämä ydinperheet ovat viettäneet juhlansa ja arkensa ja viikonloppunsa ja luoja tietää mitä kaikkea PERHEENÄ, missä ei ole sinänsä mitään pahaa.
Mutta sitten harmitellaan kun ei ole tukiverkkoja, eikä ole ystäviä, eikä saa lapsia hoitoon ja on niin raskasta.
Ihmisiä saa ympärilleen ja tukiverkon rakennettua, jos ei kökötä 24/7 sen YDINPERHEENSÄ KANSSA KOTONA!
Kiva jos jollain on iso, rakas perhe, mutta jos seura ei kelpaa tai sitä ei kaipaa, ei sitä tukiverkkoa tai ystäväperheitä kotoa istuen saa!
Ja kyllä olen ollut usein kade ydinperheille ja ollut yksinäinen lapsen kanssa, mutta nyt minulla on noin kymmenen perheen tukiverkko, enkä ole enää yksin. Poikaystäväkin löytyy ja lapsi on jo aika iso.
Kärsikää keskenänne, kun kerrat haluatte!
Kommentit (60)
Mä olen aina luullut, että kaikilla lapsilla on kummit. Ettekö te valinneet sellaisia kummeja, jotka ovat oikeasti kiinnostuneita auttamaan, joille kehtaa sanoa, että nyt ois kiva, jos auttaisit ja ovat valmiita ottamaan lapsen yhdeksi yöksi hoitoon?
kaikki noin 500 km;n päässä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ne tukiverkottomat ydinperheetkin toisensa löytää. Meillä on myös toimiva verkosto, nimenomaan heitä, joilla ei ole sukulaisia lähimailla.
Nyt en viitsi, kun en kamalasti tarvitsekaan...
hyväksi. Aika nopeaa oltiin tuuppaamassa kakaraa minulle hoitoon, vaikka ei edes tunnettu kunnolla ja lasta en ollut edes ikinä nähnyt.
Paras yh oli kun sääliä uikuttaen toi minulle kuukauden ikäisen vauvan tuttelin kanssa, että pääsisi kauppaan kun ei ole tukiverkkoa. Soitti kahden tunnin päästä, että on kaljalla, ei voi tulla hakemaan vauvaa, että minun pitää pitää se aamuun asti. Kassissa on kuulemma tuttelia lisää.
Eräs mamma, kenellä oli 2 lasta, kysyi heti lapsenvahdiksi kun meidät oli esitelty yhden yhteisen tutun kautta. Kun kuulemma ei ole tukiverkkoa ja minähän lapsettomana varmana haluan auttaa.
Kyllä, uskon todella, että yh.t hoitaa kaljan tuskissaan sen tukiverkon ja tuppaavat kersansa kenelle sattuu, vaikka eivät tuntisikaan hoitajaa kunnolla.
Olet ap. oikeassa. Kyllä te yh.t osaatte.
Minulla on tuttavapiirissä kaksi yh:ta, jotka ovat järjestäneet itselleen tukiverkon. Keinoina ollut mankuminen uhkailu ja kiristys, sekä uskomaton tylytys, että kyllä mun kelpaa kun on mies. Minä olen laittanut kahteen ja yhteen mieheen välit poikki, sillä en enää jaksanut olla ilmaisena autonkuljettajana, lapsenvahtina, tuliaistentuojana, ruuanlaittajana, ruuan tarjoajana, huonekalujen kasaajana. Ja mitä sain kiitokseksi? Sen että kyllä mä voisin vähän ajatella muitakin, kun mulla on itsellä asiat NIIN hyvin.
Kiitos, mutta ei enää tukiverkkoa minun varaani.
Olen onnellinen ydinperheestäni ja teidän itse, mitä on olla yksinhuoltajan lapsi. Sitä en omilleni halunnut.
Mun lähipiiri muodostuu ainoastaan työssäkäyvistä yksinhuoltajista, joiden kanssa asiat menee aikalailla 50-50. Ovat menneet jo yli 10 vuotta.
Toki mulla on isovanhemmat, kummit, mun veli ja sisko ja asumme Helsingissäkin, mutta tärkeimmät tukiverkot on muista yksinhuoltajista, joiden kanssa juhlimme vaput ja uudet vuodet ja päästämme toisemme nykyään jopa viikon ulkomaanmatkoille... Ja kaikki tämä ihan vapaaehtoisesti.
Joten ei kaikki yh:t ole hyväksikäyttäjiäkään.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joku yh kerää tukiverkkoa eli hoitajia lapsilleen ympäri sukulaisia ja kavereitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
uusavuton perheellinen, joka haikailee parisuhteensa perään ja haluaisi saada yhteistä aikaa puolisonsa kanssa, mutta tulee tänne vinkumaan, ettei tunne ketään joka voisi auttaa.
hoitamaan yh:n lapsia huudetaan kummeja apuun, vaikkei kummin velvollisuus ole toimia lastenhoitajana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun lapsenhoitoapua jatkuvasti mankuva kymmenen pienen lapsen ydinperhekotiäiti joka kerää tukiverkkoa eli hoitajia lapsilleen ympäri sukulaisia ja kavereitaan.
olet lykännyt muksusi jonkun puistotutun luo hoitoon jo alle parivuotiaana? Huh...
Mun lähipiiri muodostuu ainoastaan työssäkäyvistä yksinhuoltajista, joiden kanssa asiat menee aikalailla 50-50. Ovat menneet jo yli 10 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puistotutun piti käydä välillä lääkärissä ja kampaajalla, kuten myös, ja satunnainen puistotuttu siltä ajalta on yhä mun paras ystäväni.
Ja joo'o, kaksivuotias tuskin menee siitä rikki, että mä käyn autolla cittarissa rauhassa ja se jää hoitoon reiluksi tunniksi. Osa lapsista on jo tarhassa siinä vaiheessa 8 tuntia päivässä.
Hyvä yritys, ei voittoa.
ap
voiko olla sellaista, että yh:ta ihmiset helpommin auttavat. Mulla on tosiaan vanhat ystävät kaikonneet, eivät edes käy meillä. Eka on diagnoisoitu ja oli pienenä hankala. Yksikin hyvä tuttu sanoi kerran, että ei jaksa ajatella tulla hoitamaan. Mutta olet kyllä oikeassakin. Kun on kerran se mieskin, en viitsi niin yrittää saada tuttavia, en halua vaivata. En silti valittele täällä, vaan olen oppinut pärjäämään ja kestämään
Paljon voi kuitenkin itse tehdä elämänsä eteen ja tukiverrkojenkin suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kukin tyylillään...
Itse en voisi noin pientä jättää edes tunniksi jonkun satunnaisen puolitutun seuraan mutta eihän siinä sitten mitään jos se sinulle on ollut ok.
Puistotutun piti käydä välillä lääkärissä ja kampaajalla, kuten myös, ja satunnainen puistotuttu siltä ajalta on yhä mun paras ystäväni.
Ja joo'o, kaksivuotias tuskin menee siitä rikki, että mä käyn autolla cittarissa rauhassa ja se jää hoitoon reiluksi tunniksi. Osa lapsista on jo tarhassa siinä vaiheessa 8 tuntia päivässä.
Hyvä yritys, ei voittoa.
ap
töissä arkisin. viikonloppuisin kun haluaisin nähdä kavereita, joilla on mies ja lapsia, he eivät ikinä voi tavata,kun pitää tosiaan joka viikonloppu sit istua sen ydinperheen kanssa kotona ja käydä saunassa ja sunnuntaikävelyllä. voivat nähdä vaan " jos miehellä viikonloppuvuoro töissä" tms.
että kaikissa sukujuhlissa minusta tehtiin lopulta valitettavastikin se koko suvun lastenkaitsija, koska olin se yh, joka kuitenkin on lapsensa kanssa ja selvinpäin, koska ei ole muuta turvaverkkoa kuin se suku, joka hoiti omaa lastani max. 3 kertaa vuodessa.
Mutta nykyään, pienen tauon jälkeen, olen kyllä mielellänikin lastenpiikana myös näille sukulaisille. Enkä enää tarvitse sitä sukuakaan omaksi turvaverkoksi. Olen löytänyt miehen, joka hoitaa lapsia silloin, kun minulla on meno.
töissä arkisin. viikonloppuisin kun haluaisin nähdä kavereita, joilla on mies ja lapsia, he eivät ikinä voi tavata,kun pitää tosiaan joka viikonloppu sit istua sen ydinperheen kanssa kotona ja käydä saunassa ja sunnuntaikävelyllä. voivat nähdä vaan " jos miehellä viikonloppuvuoro töissä" tms.
Ydinperheet nyhnää keskenään perheenä ja yh:lla on omat tukiverkkonsa, kunhan ne löytää.
Mutta auta armias, jos joku eroaa miehesetään! Se muuttaa teille suorastaan asumaan ja edes flunssassa se ei pärjää yksin, vaikka ei ole ikinä edes kysäissyt sulta sekuntiakaan, että kuinka voit ja jaksatko kun sulla on ollut flunssa!?
Suosittelen lämpimästi: yh-olkkari. Siellä on ihmisiä, joilla on sama tilanne kuin sulla ja ne ois onnesta soikeana jos niille soittaa sunnuntaina, että lähdettekö pulkkamäkeen tai luistelemaan tai vaikka elokuviin!?
ap
mulle se "sydänystäviksi" TULEMINEN vaatii aika paljon aikaa varsinkin kun ihan uudesta tuttavuudesta kyse....
Ymmärrän toki, että olette sitä NYT mutta tuskin olette olleet sitä HETI silloin kymmenen vuotta sitten kun olet lapsesi hänelle hoitoon lykännyt?
kohdasta et tajunnut?
ap
Alue: Aihe vapaa
Toisin on meillä täällä: pieni, erittäin sisäsiittoinen paikka, jossa kaikki (muut) ovat sukua keskenään jne. Heillä on sukulaiset ja tuttavat olleet aina lähellä ja ovat jatkossakin. Kukaan ei tarvi/halua uusia (hui kamalaa: muualta tulleita!) ihmisiä elämäänsä. Olen sosiaalinen, mukava ja tavallinen ihminen, mutta nämä ihmiset eivät oikeati halua syvemmin tutustua MUUKALAISIIN. No onneksi olemme olleet täällä (ilman tuota kuuluisaa tukiverkkoa) vasta 15v. Ehkä nuo vielä joskus lämpenevät. Sitten kunhan lapsemmekin ovat rippikoulun käyneet.
Olen jopa suoraan ehdottanut yh:lle "vuorohoitoa". Nauroi päin naamaa, eihän hän tai lapsensa sellaista tarvitse.